Onnellista sinkkuelämää

Vasta tässä iässä (38)sitä alkaa todella arvostaa omaa elämäänsä ilman ydinperhehuolia.Varmaaan olen jäänyt kaikesta ihanastakin paitsi mutta ei sellaista voi kaivata,mitä ei koskaan ole ollut eikä sitä edes halunnut.Kaikkea mukavaa ja hulluakin on tullut tehdyksi, ilman miestä, ja kaikenlaista oppinut.Vahvemmaksi ja viisaammaksi tulen koko ajan ja yhä vain varmuus kasvaa että näin on paras.
Näitä "vahingossa" alkaneita tuttavuuksia pyörii aika ajoin kuvioissa ja olen huomannut että varsinkin nää eronneet miesrukat on kaikkein pahimpia - takertuvat liepeisiin aivan pakonomaisella paatoksella eivätkä ymmärrä antaa tilaa edes hengittää.Juuri tällaisesta suhteesta irti rimpuilevana (miekkonen ei jätä rauhaan, tekstarit piippaa jatkuvasti)NAUTIN saadessani olla rauhassa,käydä kävelyllä,tehdä ruokaa,lukea,ruveta nukkumaan tai ottaa muutaman siiderin silloin kun siltä tuntuu ilman tilityksiä.
Kotonani on hoidettava,hänen hyvinvointinsa riittää mulle että tunnen itseni tarpeelliseksi.
Olen tyytyväinen elämääni näin, nyt tuntuu siltä, en tiedä muuttuuko mieli joskus.
Olisi mukava kuulla muidenkin elämäänsä tyytyväisten sinkkujen ajatuksia/kohtaloita..
81169
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Onhan siin ydinperheessä puolensa, mut siin on ne toisetkin puolet. Oikeen jäin hetkeksi miettimään, mites kauan siitä onkaan, kun olen viimeksi seurustellut - vuosia. Ei siin mitää... miul on pari mahtavaa teiniä vakiseen täs isän luona käymäs, kun on se ydinperhekin koettu ja nähty.

On muuten elämä helpottunut, kun ei tarvi rämpiä ihmissuhdesoissa. No tieten joskus tulee hetkiä, että seksityttäs (ei täs vielä niin vanhaa olla, ettei), vaan hitto minen enää ala kaikkeen siihen muuhun hankaluuteen ja ressiin ja helevetilliseen rahanmenoon pikasen panon takia ;)

Nyt on aikaa ja vapautta harrastaa, olla tekemätä mitään tai miten vain. Ei narise kukaan siitä, että koira nukkuu sängyssä eikä tarvi syödä mautonta mössöä töistä tultua pahaan nälkään. Saa laittaa eväänsä ninkun haluaa ja kun viel senkin sain, ettei tarvi suorittaa pakollista runsasta ansiointia, töissä on kivaa.

Äänestä

Olen 31 enkä ole koskaan ollut ns. "suhteessa." Tyytyväinen olen elämääni, kaikkea on tullut koettua ja nähtyä, hyvää ja pahaa. Joskus kuvitteli että joku parisuhde on elämän tarkoitus, mutta näin vanhoilla päivillänsä sitä on tajunnut että elämän tarkoitus on nauttiminen.

Olen juuri katsastamassa loft-kämppää itselleni, 200 neliötä puhdasta sisustuslehtien ekstaasia, rahaa pankkitilillä on miljoona vapaata pääomaa, tänään menen viihteelle, huomenna bisnesstapaaminen sidosryhmien kanssa. olen onnellinen sinkku, vaikka vierastan koko sanaa ja käsitettä, koska mielestäni sinkku on ihminen joka kuitenkin hakee partneria, ei ole täydellinen ilman sitä. En ole sinkku kuitenkaan. Se vielä puuttuisi että joku akka tarttuisi matkaan sotkemaan hyviksi pelattuja kuvioitani. En ihan oikeasti ymmärrä ihmisten himoa parisuhteisiin, mutta se olenkin vain minä. Se kaveri josta sinkut puhuvat kuiskaten.

Äänestä
  • Kauheasti rahaa mainostat.

    Mitä tuo 'ns. suhteessa' sinun tapauksessasi tarkoittaa?

    Äänestä

  • että olet sinkku. Aina. Niin kauan kuin suhteesi naiseen on "joku akka", onkin parempi ettet ketään kiusaa tuolla asenteellasi. Toki hienoa jos et edes ymmärrä mistä jäät paitsi. Onnellista siis kaikille. Vaan mitä ihmettä tulet tänne palstoille vinkumaan, jos kerran asiasi ovat niin erinomaisesti kuin väität. Hyvä ettet lisäänny, sinunkaltaisiasi emme toivo enempää.
    Olet 31v, naisesi olisivat ehkä kaksikymppisiä, eivät mitään akkoja. Mistähän tuo trauma on mieleesi tullut?

    Äänestä

Niin hyvin menee että siitä pitää ruikuttaa täällä.

Yksinolo on ihan yes - en kaipaa mitään parisuhdetta mutta en myöskään uskottele itselleni että kaikki on paremmin näin. Jokin teitäkin vaivaa kun toinen rakastaa koiraa ja toinen rahaa. Mutta hei pääasia on että itse uskotte tilanteen olevan parhainpäin.

Parisuhde on kuten työelämä jatkuvaa projektia ja neuvottelua, tottakai on helpompaa olla työtyön tai sinkku ei tarvitse kantaa huolta eikä vastuuta.

Mielestäni avo/avioliitossa ollut ei voi olla sinkku. Sinkku on 2-kymppinen tyttö tai poika joka ei vielä ole suhteessa. 3/4-kymppinen on vanhapiika/-poika jo.

Tässä eronneen, yksin elävän 4-kymppisen kahden lapsen isän/miehen mielipide, ja saa tästä olla ihan eri mieltäkin. Anyhow hyvää kevättä eihän sitä tiedä vaikka se suuri rakkaus tulisi vastaan auringon sulatettua ikijään sydämmenne ympäriltä.

Äänestä
  • On se kumma, kun ihmiset eivät vain voi hyväksyä sinkku-sanan oikeaa määritelmää. Sinkku on - ihan perussanakirjankin mukaan - ihminen, joka ei elä parisuhteessa. Eronneet ja lesket siis voivat olla myös sinkkuja. Sinkulla voi olla lapsia tai hän voi olla lapseton. Minkä tahansa ikäinen aikuinen voi olla sinkku. Tietenkin kukin voi käsittää sanalla sinkku mitä haluaa. Yhtä hyvinhän sinäkin voisit kutsua kissoja koiriksi ja koiria kissoiksi. Em. sinkun määritelmä on kuitenkin sanakirjan mukainen virallinen määritelmä.

    Äänestä

itsekki olen tyytyväinen elämääni!

mitä stätä palstaa on lukennu ni sitä vahvemmaks tulee tunne, että kannattakko sitä ees parisuhteeseen ruveta ku näyttäis et siinä on enemmän ongelmia ku muuta.

Ei se näytä miltää ruusuilla tansimiselta enää sen jälkee ku alkuhuuma on menny ohi sen kuvan täältä saa!

mulle riittää ihan pelkät irtosuhteet ja yhen illan jutut paljon parempii ku jo pari suhde ei oo tilivelvollinen kellekkää!

Äänestä

Samoilla linjoilla kanssasi. Ihminen voi elää täysinpainoista ja hyvää elämää vaikkei olisikaan parisuhteessa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


roopuska kirjoitti:

Vasta tässä iässä (38)sitä alkaa todella arvostaa omaa elämäänsä ilman ydinperhehuolia.Varmaaan olen jäänyt kaikesta ihanastakin paitsi mutta ei sellaista voi kaivata,mitä ei koskaan ole ollut eikä sitä edes halunnut.Kaikkea mukavaa ja hulluakin on tullut tehdyksi, ilman miestä, ja kaikenlaista oppinut.Vahvemmaksi ja viisaammaksi tulen koko ajan ja yhä vain varmuus kasvaa että näin on paras.
Näitä "vahingossa" alkaneita tuttavuuksia pyörii aika ajoin kuvioissa ja olen huomannut että varsinkin nää eronneet miesrukat on kaikkein pahimpia - takertuvat liepeisiin aivan pakonomaisella paatoksella eivätkä ymmärrä antaa tilaa edes hengittää.Juuri tällaisesta suhteesta irti rimpuilevana (miekkonen ei jätä rauhaan, tekstarit piippaa jatkuvasti)NAUTIN saadessani olla rauhassa,käydä kävelyllä,tehdä ruokaa,lukea,ruveta nukkumaan tai ottaa muutaman siiderin silloin kun siltä tuntuu ilman tilityksiä.
Kotonani on hoidettava,hänen hyvinvointinsa riittää mulle että tunnen itseni tarpeelliseksi.
Olen tyytyväinen elämääni näin, nyt tuntuu siltä, en tiedä muuttuuko mieli joskus.
Olisi mukava kuulla muidenkin elämäänsä tyytyväisten sinkkujen ajatuksia/kohtaloita..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu