Olen ollut "entisessä" elämässäni kerran naimisissa ja kerran avoliitossa. Olen ollut yksin 12-13 vuotta. Lapseni ovat jo maailmalla.
Tässä vuosian ajan olen toivonut tapaavani kivan miehen. Tottakai olen tavannut montakin ;-) Maailmahan on pullollaan kivoja ja mukavia miehiä! Lyhyitä seurustelusuhteita on ollut muutama nyt viime vuosien aikana.
Pikkuhiljaa alkaa karmea totuus paljastua: miten harvassa ovat oikesti sellaiset sielunkumppani-tyypit: tällä vuosituhannella olen tavannut yhden.. ja hänkin naimisssa. Tiedättehän ihmisen, jonka kanssa kaikki synkkaa: on samanlainen huumorintaju, samanlaiset arvot elämään, seksi pelaa hienosti, kaikki on helppoa, kuin iät ja ajat tunteneilla ihmisillä jne.
Tottakai on miehiä, jotka ovat ihan ok: kiva ulkonäkö, talous hyvällä mallilla, rehellinen, työteliäs, naista arvostava jne, mutta kun se KIPINÄ puuttuu!
Naiset, käsi sydämellä, oletteko AINA kuunnelleet sydämenne ääntä ja menneet suhteeseen VAIN rakkaudesta vai oletteko ajatelleet järjellä, että tuossapa kiva ja turvallinen mies tulevaisuutta ajatellen. Suhde on tasaista ja turvallista taivallusta, vain se säpinä puuttuu.
Tässä vuosian ajan olen toivonut tapaavani kivan miehen. Tottakai olen tavannut montakin ;-) Maailmahan on pullollaan kivoja ja mukavia miehiä! Lyhyitä seurustelusuhteita on ollut muutama nyt viime vuosien aikana.
Pikkuhiljaa alkaa karmea totuus paljastua: miten harvassa ovat oikesti sellaiset sielunkumppani-tyypit: tällä vuosituhannella olen tavannut yhden.. ja hänkin naimisssa. Tiedättehän ihmisen, jonka kanssa kaikki synkkaa: on samanlainen huumorintaju, samanlaiset arvot elämään, seksi pelaa hienosti, kaikki on helppoa, kuin iät ja ajat tunteneilla ihmisillä jne.
Tottakai on miehiä, jotka ovat ihan ok: kiva ulkonäkö, talous hyvällä mallilla, rehellinen, työteliäs, naista arvostava jne, mutta kun se KIPINÄ puuttuu!
Naiset, käsi sydämellä, oletteko AINA kuunnelleet sydämenne ääntä ja menneet suhteeseen VAIN rakkaudesta vai oletteko ajatelleet järjellä, että tuossapa kiva ja turvallinen mies tulevaisuutta ajatellen. Suhde on tasaista ja turvallista taivallusta, vain se säpinä puuttuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oli kerran sellainen suhde, etten halunnut lopettaa suhdetta mukavaan mieheen, vaikka se KIPINÄ tosiaankin puuttui.
Mies oli turvallinen, viihdyin hänen kanssaan.
Suhde päättyi kyllä sitten jossain vaiheessa kun en halunnut perustaa perhettä hänen kanssaan.
Mutta, siis todella pidin kyseisestä miehestä.
En pysty olemaan suhteessa, jos se kipinä puuttuu. Yritän puhua itselleni järkeä, mutta vaikka kuinka mukava mies, ärsyttämään alkaa melko pian ja sitten huomaan olevani taas yksin. Nuorena oli helppoa perustaa perhe ja kymmenisen vuotta sitten myös pystyi vielä löytämään mieluisan miehen. Nyt olen sitten ilmeisesti tullut liian kriittiseksi. Totta, mukavia miehiä on, vapaita ja sopivia, mutta sitä riittävän oikealta tuntuvaa on todella vaikea löytää.
vielä pystyi löytämään mieluisan miehen.herää
kysymys,mihinkä tämä mieluinen mies mahtoi kadota,perustaa perhe? kenen kanssa.mitä lapsille
kuuluu onko isällä mahdollisuus tavata lapsiaan.
olen elämässäni käynyt monessa asunnossa vuosien
varrella.kaikissa niissä on yhteinen piirre,
se on eteisen peili,katsoppa siihen ja mieti kuka
tai mikä sieltä katsoo.
Myös olin suhteessa, joka oli turvallinen ja mies fiksu ja mukava - kipinä puuttui. Yritin selittää itselleni ettei se ole elämän tärkein asia. Sitten pistin poikki, en kestänyt enää.
No nyt sitten on kipinää!!! Olen sotkenut koko elämäni ihastumalla 16 vuotta nuorempaan sälliin. Tästä ei tule mitään pysyvää, mutta olen tässä nyt sen aikaa kun kipinää riittää. Sitten kun huomaan hänessä kyllästymisen merkkejä lopetan. Mutta ei ole helppoa tämäkään - verrattuna siihen turvalliseen - kaikella on puolensa.