Eron ikävä

NIIN,MUTTA KUN MIES JÄTTI YKSKAKS,MITEN TÄSTÄ SELVIÄÄ.OON SAIRASLOMALLA,SYÖN UNI JA MIELIALALÄÄKKEITÄ.EN VASTAA PUHELIMEEN,EN NÄE KETÄÄN.ALKAA NELJÄS VIIKKO,MIES EI SUOSTU KESKUSTELEMAAN ASIASTA,MISTÄ SAAN VOIMIA,HALUA ELÄMÄÄN,ITSENI TOIMIMAAN???JOLLAIN HYVIÄ VINKKEJÄ.AUTTAISIKO KRIISIKESKUS ???

Jos haluatte erota, erotkaa ilman kolmatta osapuolta. Olen kokenut molemmat, ja tiedän, että toisen vuoksi hylkääminen on sadistista.

Olen eronnut pitkästä (30 v:n) suhteesta, ja hoidimme eron sovinnossa niin, että otimme vuoden koeajan. Sinä aikana mietimme, menisimmekö uudelleen naimisiin, jos saisimme valita. Ero tuli, mutta mitään kaunoja ei jäänyt.

Kokemusta on myös toisenlaisesta, uuden suhteen avulla toteutetusta erosta, johon tarvitsin ammattiauttajan apua. Siitäkin selviää, mutta siihen tarvitaan aikaa. Minulla surutyö vei puoli vuotta.

Eron jälkeen ihminen tarvitsee myös aikaa päästäkseen tasapainoon, ja sinä aikana solmituilla parisuhteilla on huono ennuste.

...minä tiedän mitä se tuska on, se jyllää sielussa, aivan, erostani on jo 7 vuotta, sanotaan että 3-4 vuotta meni kärsimyksessä, ihme pahanolontunne kehossa/sielussa/pääkopassa....no sitä nyt ei ymmärrä todellakaan kun sellainen joka on joutunut eron kokeamaan, joo, on sun parempi ottaa yhteyttä vaikka kriisikeskukseen, jo jutteleminen asiasta auttaa, koeta nyt lähteä sieltä neljänseinän sisältä ulos johkiin, pikkasen aloitat vaikka kävelylenkillä/käy kirjastossa, hae luettavaa...esim tälläi, voimia.

Voiko suruun kuolla tai mennä kognitio heikommaksi?

Ämmä erosi jo nuorena

S.tanan letukka

Kyllä se vaan on ihanaa, kun pääsee tyypistä vihdoinkin eroon. Tulihan siinä melkein kolmekymmentä vuotta kärvisteltyäkin. Kolmansia osapuolia ei ole ollut sen koomminkaan kuvioissa, vaikka olisin tyypin ilomielin jollekin myynytkin, jos joku olisi kauppaa ehdottanut.

Helpotus on suuri ja on onnellista yksin elellä!

Älkää ikinä roikkuko suhteessa vaan erotkaa sellaisesta mieluiten ennemmin kuin pitkitettynä riutumisena.