Olen niin poikki, mies on aina töissä,ilman keskusteluja. Olen nytkin niin kamalan kipeä ja pyytänyt häntä kotiin hoitamaan meidän 3 alle 5-vuotiasta lasta, vaan kun ei, niin ei.
Haen lapset aina hoidosta, syötän, viihdytyn ja aina nukutan ainakin yhden, usein myös kaikki. Mies tulee usein, jos tulee klo 20.30 ja sittenkin hän egoistisesti sanoo että syö, katsoo uutiset, käy suihkussa, ei hän voi ottaa lapsia syliin tai tehdä muutakaan.
Nukuttamisen jälkeen laitan lasten vaatteita seuraavaa päivää varten valmiiksi, pesen pyykkejä jne. Sen jälkeen minulla menee töihin vielä n 3 tuntia ennen kuin pääsen nukkumaan (olen akateemisesti koulutettu). Viikonloput hän on aina töissä, ellen jostain erikoissyystä ole saanut "anottua" itselleni vapaata muutamaksi tunniksi (näin on ollut visiin 4 kertaa).
Aina kun lapset on sairaita, minä jään niitä hoitamaan tai järjestän hoidon.
En voi luottaa miehen sanaan lainkaan, hän voi sanoa vahtivansa lapsia ja sitten 10 tuntia ennen sanoo, ettei se käykään. Siinä sitten keksin, mistä saisin hoitajan oman pakollisen menoni ajaksi.
Olisi varmaan ollut järkevämpää jäädä hoitamaan 1½-vuotiasta ja muita kotiin hoitovapaalle, mutta mies sanoi ettei hän voi yksin tällaisia määriä maksaa... Tosin hän on maksanut (mitä lie maksuja) lasten lapsilisätililtä, johon keräsin pahanpäivänvaralle lapsilisät ja lahjarahat. Nyt hän kiikuttaa kaikkia laskut minulle "kun et ole moneen vuoteen niitä maksanut" -periaaatteella (olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Elän kokoajan 300-900 E visalla / kuukausi. en osta itselleni mitään. Hän on ostanut esim. maantiemönkijän, yhtenä päivänä 1500e vaatteita itselleen yms. Minulla on päässäni olevat silmälasit rikki, yksi hammas puuttuu (tätä häpeän).
Saan osaksi armotonta vittuilua, anteeksi sanavalinta. "Sul ei oo töissä mitään vastuuta, sää voit sairaana jäädä rötväilemään kotiin". Hän ei useinkaan vastaa kun minä tai lapset puhuu hänelle. Lapsille on muutamaan kertaan selittäny (niinettä olen kuullut, että "äiti on niin tyhmä." "Te oottekin tollasia vätyksiä."
Useimmiten, jos on kotona, hän istuu omassa huoneessaa katsomassa tv:tä ja töitä tekemässä. Sinne ei saa lapset mennä!
Minulla on mielestäni varsin hyvät syyt aloittaa oma elämä! Erota aion!
Mies sanoo kuitenkin,että EN TULE IKINÄ SAAMAAN LAPSIA ITSELLENI! Lapset on mun elämä! Minä tarvitsen heitä ja he todella tarvitsevat minua, vaikka isä on tietysti tärkeä. En olisi estämässä heidän tapaamistaan, vaan päinvastoin. Joka toinen viikonloppuhan olisi enemmäin kuin tähän mennessä. Todella paljon!
Onko minulla todella syytä pelätä lasten menettämistä??? Vai onko tämä vain uhkailua?
Haluaisin niin olla onnellinen:) Ja vapaa, ilman kiusaamista.
Kiitän kovasti jos vastaat:)
Haen lapset aina hoidosta, syötän, viihdytyn ja aina nukutan ainakin yhden, usein myös kaikki. Mies tulee usein, jos tulee klo 20.30 ja sittenkin hän egoistisesti sanoo että syö, katsoo uutiset, käy suihkussa, ei hän voi ottaa lapsia syliin tai tehdä muutakaan.
Nukuttamisen jälkeen laitan lasten vaatteita seuraavaa päivää varten valmiiksi, pesen pyykkejä jne. Sen jälkeen minulla menee töihin vielä n 3 tuntia ennen kuin pääsen nukkumaan (olen akateemisesti koulutettu). Viikonloput hän on aina töissä, ellen jostain erikoissyystä ole saanut "anottua" itselleni vapaata muutamaksi tunniksi (näin on ollut visiin 4 kertaa).
Aina kun lapset on sairaita, minä jään niitä hoitamaan tai järjestän hoidon.
En voi luottaa miehen sanaan lainkaan, hän voi sanoa vahtivansa lapsia ja sitten 10 tuntia ennen sanoo, ettei se käykään. Siinä sitten keksin, mistä saisin hoitajan oman pakollisen menoni ajaksi.
Olisi varmaan ollut järkevämpää jäädä hoitamaan 1½-vuotiasta ja muita kotiin hoitovapaalle, mutta mies sanoi ettei hän voi yksin tällaisia määriä maksaa... Tosin hän on maksanut (mitä lie maksuja) lasten lapsilisätililtä, johon keräsin pahanpäivänvaralle lapsilisät ja lahjarahat. Nyt hän kiikuttaa kaikkia laskut minulle "kun et ole moneen vuoteen niitä maksanut" -periaaatteella (olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Elän kokoajan 300-900 E visalla / kuukausi. en osta itselleni mitään. Hän on ostanut esim. maantiemönkijän, yhtenä päivänä 1500e vaatteita itselleen yms. Minulla on päässäni olevat silmälasit rikki, yksi hammas puuttuu (tätä häpeän).
Saan osaksi armotonta vittuilua, anteeksi sanavalinta. "Sul ei oo töissä mitään vastuuta, sää voit sairaana jäädä rötväilemään kotiin". Hän ei useinkaan vastaa kun minä tai lapset puhuu hänelle. Lapsille on muutamaan kertaan selittäny (niinettä olen kuullut, että "äiti on niin tyhmä." "Te oottekin tollasia vätyksiä."
Useimmiten, jos on kotona, hän istuu omassa huoneessaa katsomassa tv:tä ja töitä tekemässä. Sinne ei saa lapset mennä!
Minulla on mielestäni varsin hyvät syyt aloittaa oma elämä! Erota aion!
Mies sanoo kuitenkin,että EN TULE IKINÄ SAAMAAN LAPSIA ITSELLENI! Lapset on mun elämä! Minä tarvitsen heitä ja he todella tarvitsevat minua, vaikka isä on tietysti tärkeä. En olisi estämässä heidän tapaamistaan, vaan päinvastoin. Joka toinen viikonloppuhan olisi enemmäin kuin tähän mennessä. Todella paljon!
Onko minulla todella syytä pelätä lasten menettämistä??? Vai onko tämä vain uhkailua?
Haluaisin niin olla onnellinen:) Ja vapaa, ilman kiusaamista.
Kiitän kovasti jos vastaat:)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oliko meno samanlaista sen ensimmäisen lapsen synnyttyä, ja miksi niitä piti tehdä kaksi lisää kaikesta huolimatta?
Olihan se ekankin aikana paljon poissa, mutta olin niin naivi, että uskoin että kun iltaopiskelu loppuu, niin illat on sen jälkeen yhteistä aikaa...
Vaan ei opiskele iltaisin, mutta tekee töitä.
Näin pahaa henkistä väkivaltaa en kyllä silloin kokenut. Vain yksinäisyyttä, joka oli kuitenkin "hyvin" perusteltua.
tuo teksti oli kyllä lapsellista kurinaa. Jos sillä koulutuksella ja järjellä ei asioitaan paremmin saa järjesteltyä, niin hukkaan on mennyt koko koulutus.
Eroaminen ei ole se paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto on se, että lakkaat olemasta se lattiarätti jona miehesi sinua pitää. (on luonnollista että pitää, pidäthän sinä itsekkin!)
Mietit ensin mikä kaikki liitossasi on ketuillaan, kirjoitat ne paperille ylös, esität sen miehellesi, että näihin vaadit muutosta, ja katsot mitä tapahtuu.
Tottakai saisit erotilanteessa lapset pitää, eikä miehesi heitä huolisi, vaikka tyrkyttäisit (kokeile vaikka, paa rukkaset naulaan, ja lähde kylpylä lomalle) niin näät kuinka se suu pannaan.
Sinulta puuttuu jämäkkyys kokonaan, ja annat ihmisen vedättää ihan mennen tullen. Lyön vetoa siitä että palkkasikin on matalampi kuin koulutustasoosi nähden olisi suotavaa. (minulla toisinpäin, se on vain itsetuntokysymys)
Sitä saa mitä tilaa, -kyllä se vaan niin pitkälle paikkansa pitää. Mistä sais särmää naisille enemmän?
Ei se mies lapsilla voi kiristää! Sinä esität faktat kuinka paljon olet lasten eteen ja kanssa tehnyt. Kunhan machoilee!
Ota nyt ihmeessä selvää mihin se mies rahojanne tärvää! Kyllä nyt perusasiat kuten silmälasit sulle kuuluu. Miten ihmeessä olet antanutkaan asioiden valua tuohon pisteeseen? vai onko mies ollut aina se päällepäsmäri. Paukuttelee henkseleitään ja pitää sua piikanaan!
Onnellisempi olisit lasten kanssa yksin!
t. Onnellinen yhmam, huono parisuhde ei ole kenenkään onni!
Juuri sellainen vätys miehesi on. Elämästäsi tulee parempi ilman häntä. Olet ansainnut parempaa.
Miehesi ei ole mies vaan keskenkasvuinen, itsekeskeinen pojankloppi joka hyväksikäyttää sinua mennen tullen.
On aikalailla varmaa, että miehesi ei tule lapsia saamaan itselleen ja vielä varmempaa on se, että hän ei niitä edes halua. Enkä luottaisi siihen, että hän myöskään pitäisi lapsia eron jälkeen joka toinen viikonloppu! Lapsilta kiristäminen on häneltä kiristyskeino, jolla hän pitää sinut narun päässä. Annat tosiaankin lammasmaisesti miehen hyväksikäyttää itseäsi. Tee jotain!
On aivan selvää, ettei miehesi rakasta sinua, etkä taida sinäkään rakastaa miestäsi. Eikä miehesi välitä lapsistaankaan, joten ero tuskin vaikuttaisi lastenkaan elämään kielteisesti.
Kuitenkin, muista että eron jälkeen olet vieläkin enemmän yksin kuin nyt. Kusipäinen "miehesi" ei varmasti auta sinua, päin vastoin saattaa vaikeuttaa elämääsi kaikin mahdollisin tavoin, kuten yrittää päästä mahdollisimman pienellä elatusmaksulla ja rimpuilla vieä siitäkin. Todennäköisesti vielä lammasmaisesti suostuisit minimielatusmaksuun.
Joten ryhdistäydy ja sano miehellesi kerran elämässäsi suorat sanat. Jollei tahti muutu, ero tulee. By the way, en myöskään ihmettelisi jos miehelläsi olisi muita naisia.
Kun lähtee ikävä lattiarätin olo pois, saa lisäävoimia ja jaksaa olla yksin lasten kanssa.Olen ollut näin jo 4,5 vuotta ja elämä ei ole siltikään niin raskasta kuin tuollaisen miehen kanssa oli. Voimia vie myös ratkaisematon tilanne.
Minunkin ex uhkaili vievänsä lapset, mutta kummasti nytkin omat menot ovat usein tärkeämpiä eikä saa aina edes sovittuja viikonloppuja mahtumaan kalenteriinsa. Kunhan uhkailee, ei miehesi heitä jaksaisi hoitaa.
Jos illat töissä, niin suhde todenäköisesti muualla, ollaan realisteja!
Miksi tähän keskusteluun pitää vetää toiset naiset, kun mikään ei siihen viittaa. Itsekäs paskiainen mies on ilman muuta, luultavasti äitinsä paapoma, mutta voi hän olla myös työhullu. Miksi vaimon kuormaa pitää yrittää lisätä mustasukkaisuudella?
Yhden käytännön neuvon annan eroa varten: Kun elatusmaksuista sovitaan, lähivanhemman saamasta elatuksesta vähennetään joka toisen vkl:n maksu. Sopimus pitäisi kirjoittaa niin, että vain toteutuneet viikonloput vähennetään.
Eron jälkeen olet sidottu lapsiisi, ja joudut maksamaan tilapäistenkin lapsenhoitajien palkat omasta pussistasi - elleivät vanhempasi asu lähellä. Maksuperusteissa ei oteta huomioon sitä, että teet toisen päivän kotona lastesi hyväksi. Lähihuoltaja saa aina kohtuuttoman pienen elatusmaksun.
Nykyään kukaan ei saa rahalla lapsia erossa itselleen, kaikenlainen toisen vanhemman alistaminen ja mollaaminen on kielteistä lähivanhemmalle. JA MIKSI HÄN HALUAISI LAPSET ITSELLEEN:
Mene nopeasti psyykkaamaan itseäsi jonnekin, perheasianneuvottelukeskuskseen tai muualla. Älä anna manipuloida itseäsi.
Sinulla on persoonallisuus häiriöinen mies ja joka haluaa vain alistaa ja omistaa.
Lopeta häpeäminen, sillä hän saa valtansa siitä. Puhu ystävällisesi, äidillesi , anopille. TAISTELE älä ole nynny-
NO kuulosti kyllä aikas hurjalta sun elämäsi, uskon että pärjäät erotessasikin, ellette pääse sopuun lapsista, niin sitten vaan sossun kautta asiaa laittamaan eteenpäin, oikeusaputoimisto? sieltä saa apua, tai sitten käräjäoikeuden kautta. Ei miehesi lapsia tosta vaan saa. Kaipa sitten huomaa kuinka täkeä olet teidän koko prosesssissa, ero on aina raskas, koko perheelle, pitkän ajan, vuosia kestää ennenkuin siitä eheytyy, jos koskaan, mutta ei tuollainenkaan elämää oikein ole. Itkua/riitaa/toisen miehen pahoittamista tulee olemaan, raskas alku mutta kyllä se kannattaa, uskoisin myös sinun kohdallasi. T: 7v itse sitten eronnut, 3 lapsen yksinhuoltajana jonkin aikaa kunnes oma sydämenpuolikas löytyi, minullekkin, vaikeuksien kautta. Voimia nyt sitten vain.
Mieti oletko onnellinen. Sulla on mies joka ei kestä heikkoutta itsessään ja siksi on niin armoton. Tai siis hänellä ei ole tietoa siitä miten olla heikko eikä osaa siksi suhtautua ja vaatii sinulta ihan mahdottomia. Sinun on vaan sanottava että en jaksa. Jos hän haukkuu, sanot että se ei silti muuta asiaa, että en jaksa. Uskalla olla huono hänen silmissään. Siten tiedät rakastaako hän.
tai oikeastaan ihan kamalaa. Missä vaiheessa miehestäsi on tuollainen ketku päässyt tulemaan?
Sanoisin, että ilman muuta saat lapset itsellesi. Miten ihmeessä miehesi heidän kanssaan pärjäisi? Marssit sosiaalitoimistoon, selität tilanteen.
Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla?
miehesi van pelottelee. Miksi hän veisi sinulta kaikki kolnme lasta, kun nytkään ei heitä hoida? Ja millä perusteella hän ne veisi? Kunhan uhkailee, että saa sinut pysymään piikana talossa (anteeksi ilmaisu). Kyllä sinä pärjäät yksin lasten kanssa, olethan pärjännyt tähänkin asti. Olen sitä mieltä, että ei muuta kuin ero ja sitä myötä ihmisarvoinen elämä. Tsemppiä!
olen juuri eroa tekemässä.samankaltanen tilanne mulla.mies käväsee kotona,huutaa,rähjää,syö,makaa tv:n ääressä ja tietsikalla istuu... ei muuta.
lapsille ei mitään ,ei ees juttele.
nyt uhkailee kaikella,mutta eroan.
tapahtu mitä tapahtu.
No onhan tämä aivan uskomaton tarina!! Jos eroat ja jäät vaikka kotihoidontuella kotiina, niin saathan toki itsellesi silmälasit hankittua, niitä on tarjouksella usein, voi maksaa vaikka osamaksulla. Hammaslääkäriin kun menet, voit myös neuvotella osamaksun.
Hoida itsesi ja ulkonäkösi kuntoon, se jo kohentaa oloa. Yksinhuoltajana on rankka hoitaa lapsia yksin, vaan eipä ole kukaan haukkumassa tai alistamassa. Elämäsi on todella jo paljon pahempaa kuin yh:na sen ikävän miehen kanssa joka välillä, joskus ja jouluna hoitaa lapsiaan.
Monasti mies alkaa eron jälkeen kun asiat on saatu paperille, huomattavasti tarkemmin noudattamaan hoitorytmiä. Oli miten oli, noin ollen on aivan järkkyä. Ryhdistäydy hyvä ihminen, sinä ja lapset olette sen arvoiset!
Alat vain hoitaa itsesi ja asiasi kuntoon, maksat ne maksut ensin (silmälasit, hampaat, vaatteet), laitat itsellesi vaikka vähän sivuun vielä toiselle tilille rahaa. Kun mies kantaisi sinulle taas laskujaan, anna takaisin ja sano ettei sinulla ole, kyllä jo ruokakin maksaa.
Älä suostu olemaan hyväksikäytettynä. Niin lasten, kotieläinten kuin miestenkin (anteeksi rinnastus, mutta jos nyt menisi läpi näin arkipuheessa) kanssa naisen kannattaa asettaa selkeät rajat.
Tiedäthän itsekin ettei esim. pienelle lapselle jossain tilanteessa mikään riitä, aikuinen asettaa rajat.
Sama miesten kanssa, kukin nainen asettaa omat rajansa. Jos ei sovi, toss'on ovi, voi lähettää tai itse lähteä. Älä ole kynnysmatto, elämme vapaassa maassa, emme missään kehitysmaassa, herää!!
Ettei vain petaa itselleen tulevaisuutta, kun tekee hankintoja sinun rahoillasi
Monasti kun nainen alkaa arvostaa itseään ja asettaa selkeät rajat, niin mieskin alkaa käyttäytyä toisin. Riippuu tapauksesta.
Skarppaa, älä ole liian sinisilmäinen, äitikin jo neuvoi olemaan varovainen miesten kanssa..
Rakkautta ja ihanaa elämää toivotan Sinulle Naistenpäivänä :)