Ennen häitään ajautuu (omasta vapaasta tahdostaan) suhteeseen, kuukautta aiemmin menevät sänkyyn (muutamia kertoja). Mies sanoo olevansa sekaisin, ei tiedä, mitä tekisi, mitä ajattelisi, mitä haluaisi. Ei halua menettää "suhdettaan" muttei perua häitäkään. MIkä miehen mielessä liikkuu - muu kuin SE? Vai vainko Se? (niin tyypillistä!) Ihan kävi kumpaakin tyyppiä sääliksi - sekä vaimoa että aviomiestä.. sinänsä hauska tarina elävästä elämästä. Te miehet, te miehet! Koti, liesi, oma emäntä - turvallista siellä, seikkailua muualla? Onneksi olkoon! Hauskaa avioelämää!
Avioituvan miehen mieli?
Wonderer
4584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Naisena en voi kysymyksiisi vastata, mutta mistään ainutkertaisesta ilmiöstä ei ole kysymys. Itse tunnen vastaavia tapauksia. Voisiko olla kyse niinkin kornista asiasta kuin vastuuntunnosta??? Kuvio voi mennä seuraavasti:
On menty kihloihin ja samalla annettu kumppanille avioliittolupaus. Nainen alkaa heti suunnittelemaan häitä eikä sinisilmäisenä, rakkaudesta sokaistuneena, osaa ajatellakaan, että miehen mieli olisi muuttunut tai kuvioihin astunut toinen nainen. Mies haluaa viedä aloittamansa jutun, avioliittohankkeen, loppuun saakka, koska kerran lupasi. Kuluu jonkun aikaa häistä, kunnes mies huomaa, että se hänen avioliiton ulkopuolinen suhteensa täyttääkin hänen tarpeensa. Tässä vaiheessa, 1-2 v. häiden jälkeen vaimo alkaa aavistella jotain. Ehkä mies tunnustaakin... Vaimo paksuna, kenties jo yksi lapsi tehty... Vaimo ei päästä enää irti - mies nalkissa! Jos tätä lukevia miehiä on vastaavassa tilanteessa eli tunnette voimakkaita tunteita jotain toista naista kohtaan, PERUKAA TAI AINAKIN SIIRTÄKÄÄ HÄITÄ. Mikään ei koske enempää vaimoonne kuin että hän saa vuosien kuluttua tietää, että teillä oli "sutinoita" jo ennen vihkimistä!
No minä olen virallisesti naimisissa, mutta asunut vaimostani erossa jo vuoden. Vaimo toivoo paluuta yhteen, ja minä hellyin lupautumaan, kun hän taas kerran mankui tarpeeksi kauan. Sittemmin kaduin lupaustani, pyysin pari päivää harkinta-aikaa ja peruin lupaukseni. Näin sen viisaimmaksi, koska olin suostunut hänen pyyntöönsä hänen oman painostuksensa vuoksi. Olen kertonut vaimolleni, että seurustelen, ja että en halua luopua uudesta suhteestani. Sanoin vielä senkin, että haluan uuden tyttöystäväni luokseni.
Vaimoni ei ollut moksiskaan, sanoi vain, että jos en pysty lopettamaan suhdetta nyt, niin myöhemmin sitten. Miksi hän jaksaa kolmen vuoden riitelyn ja vuoden erilläänasumisen jälkeen vielä toivoa kaiken palaavan entiselleen? Miksei hän jo päästä minusta? Kaiken lisäksi hänellä on valtaa paremman rahatilanteensa vuoksi, joten minun ei ole ihan helppo toimia sen mukaan, minkä näen parhaaksi. Pahimmassa tapauksessa joudun myöhemmin maksuvaikeuksiin opintolainoineni.
Voi luoja, miten helppoa olisi, jos elämä etenisi kuten jossain SinäMinän tarinassa, jossa rakkaus oikeuttaa ja mahdollistaa kaiken. Ikävä kyllä kahden ihmisen välinen rakkaus ei ole suurin mahti maailmassa. Vastuuntuntoni sanoo, että tänään tai huomenna tapahtuu jotain todella kamalaa, joka aiheutuu minusta. Olen pakkotilanteessa, mutta siitä huolimatta rikon jomman kumman naisen todella pahasti, ja minä ole se, joka saa kuulla jättäneensä.
Jotenkin tekisi mieleni sanoa, että eivät miehet ole ainoita ikuisia lapsia. Miehet voivat olla lapsellisia, ajattelemattomia ja toimia kuten pallinsa käskevät. Vaan eivätpä ole naisetkaan aina kypsiä. Riippuvaisia takiaisia, teennäistä itsenäisyyttä täynnä. Äitinsä pikkutyttöjä vielä kolmekymppisinäkin, kuten pahimmillaan olen kiukutellut.
Olen monta kertaa, lähinnä tuttavapariskuntien sekoiluja seuranneena, todennut, että miehestä tulee tietyssä tilanteessa kilpailun kohde. Näin varmaan tapauksessasi on käynyt. Vaimosi haluaa viimeiseen asti yrittää "voittaa" sinut tuolta toiselta naiselta. Olisi jännää jossitella ja nähdä tulevaisuuteen, mitä tapahtuisi, jos vaimosi voittaisi. Voisi olla, että sitten olisi koston vuoro eli vaimosi etsisi toisen miehen ja sinä olsit yksin.
Unohda tuollaiset ajatukset, että "tänään tai huomenna tapahtuu jotain todella kamalaa, joka aiheutuu minusta". Meille kenellekään ei ole luvattu huomista eli etukäteen on turha katua mitään. Aikasi saat kuulla olevasi jättäjä, mutta aika on armollinen....
Itse olen päättänyt, että jos joskus niin kurjasti käy, että mieheni menisi rakastumaan toiseen naiseen, niin saa minun puolestani mennä. Elämme vain kerran eikä väkisin tulisi kenenkään elää tai vaatia toisen elämään epätyydyttävää elämää. Itsenäisenä naisena tiedän pärjääväni omillani - ehkä vielä paremmin kuin parisuhteessa.
Vaikutat todella edellisessä viestissäni mainitsemaltani vastuulliselta mieheltä. Älä kuitenkaan pilaa loppuelämääsi sillä! Aurinkoista kesää!
Ohan tost "viimehetkellä" jänistämisest ollu leffois yms. kin mutta
Mitähän järkee aikookkan naimisiin jos ei ees tie mitä tahtoo? Eiköhän se ois sit paras vaan seikkailla aikansa ja kattella minkäslaisii naisii sit maailmalt löytyykän.
Sitten aikansa seikkailtuaan voipi mennä naimisiin jos tuntuu et sopiva löytyy.
En suinkaan ole milläänlailla uskovainen tms. kirkoskin käyny viimeks pakollisis hautajaisis par vuotta sitten, eikä tää ny sinänsä uskonto asia mitenkään ookkan.
Mutta musta avioliitto on kuitenkin niin tärkeä asia että kyllä se pitää kunnolla harkita ennenkuin siihen rupeaa ja sittenkun siihen on päättänyt ruveta ni ei enään mitään pelleilyjä toisten naisten kanssa vaik kuin kivoi ois.
Ainahan niitä houkutuksia löytyy mut pitäs nyt senverran olla "selkärankaa" ettei sellasiin noin vaan sorru.
Jos ei halua naimisiin ni sitten ei halua mut ei sillä pitäs leikkiikkään.Iki sinkuks sit vaan ni on vapaa tekeen mitä mielii.
Ja jos osoittautuu ettei yhteiselo yksinkertaisesti mitenkään vaan tule kaikista ponnisteluista huolimatta toimimaan niin sitten kannattais erota eikä jäädä roikkuun ja pettään jne.
T:Enormous 26v mies
[email protected]