Toivottavasti joku jaksaa lukea, ja kommentoida omien mielipiteiden kanssa tätä asiaa...
Tilanne on tällainen:
On kaksi pariskuntaa. Toinen pariskunnan osapuolet ovat Sanna ja Teijo, toiset taas Kiia ja Mika. Kiia ja Sanna ovat parhaita ystävyksiä lensimmäisestä luokast lähtien, tunteneet toisensa parikymmentä vuotta.
Sannan ja Teijon suhde on todella rankka, T alistaa Sannaa ja tyrannisoi kaikkea. Kiia ja Mika taas ovat ihan ok väleissä keskenään, rakastavat sekä kunnioittavat toisiaan.
Käy niin, että Sanna ja Mika ovat kahdestaan pienessä humalassa, juttelevat keskenään kaikenlaista. Tilanne ok siihen asti.
Mutta sitten vähän tuon tapahtuman jälkeen Kiia saa tietää Mikalta, että jutut ovat koskeneet myös Kiiaa.
Sanna ja Mika olivat puhuneet keskenään siitä, että haluaisivat olla toistensa kanssa (naida), mutta Kiian vuoksi eivät tee sitä ts. Kiia on esteenä heidän naimiselleen.
Jutut olivat siis liittyneet tähän asiaan melkoisen pitkälle sekä siihen, että siitä mitä keskustelevat keskenään, ei kerrota sanaakaan Kiialle (joka siis on Mikan pitkäaikainen avo sekä Sannan pitkäaikainen ystävä).
Eli mitä mieltä te olette?
Onko tuollainen juttelu ihan ok teidän mielestänne? Vai onko siinä kenties jollakin tasolla jo petetty (ajatusten tasolla) Kiiaa, joka siis sai tietää tästä kuitenkin Mikalta itseltään, vahingossa tosin?
Miten itse reagoisitte Kiian tilanteessa siihen, että hänen avomiehensä (10 vuoden suhde) sekä paras ystävänsä (20 v) keskustelevat keskenään siitä miten haluaisivat naida toistensa kanssa ja vielä päättävät sen, että keskustelusta ei kerrota sanaakaan Kiialle?
Kertokaa ja valaiskaa.. miten reagoisitte ja miten toimisitte Kiian housuissa tai hameessa ollessanne? Jättäisittekö kenties asian siihen vai haluaisitteko keskustella asiasta jokaisen osapuolen kanssa?
Jokaiselle, joka vaivautuu asiaa pohtimaan asiallisesti ja antamaan vastauksen, suuri kiitos!
Tilanne on tällainen:
On kaksi pariskuntaa. Toinen pariskunnan osapuolet ovat Sanna ja Teijo, toiset taas Kiia ja Mika. Kiia ja Sanna ovat parhaita ystävyksiä lensimmäisestä luokast lähtien, tunteneet toisensa parikymmentä vuotta.
Sannan ja Teijon suhde on todella rankka, T alistaa Sannaa ja tyrannisoi kaikkea. Kiia ja Mika taas ovat ihan ok väleissä keskenään, rakastavat sekä kunnioittavat toisiaan.
Käy niin, että Sanna ja Mika ovat kahdestaan pienessä humalassa, juttelevat keskenään kaikenlaista. Tilanne ok siihen asti.
Mutta sitten vähän tuon tapahtuman jälkeen Kiia saa tietää Mikalta, että jutut ovat koskeneet myös Kiiaa.
Sanna ja Mika olivat puhuneet keskenään siitä, että haluaisivat olla toistensa kanssa (naida), mutta Kiian vuoksi eivät tee sitä ts. Kiia on esteenä heidän naimiselleen.
Jutut olivat siis liittyneet tähän asiaan melkoisen pitkälle sekä siihen, että siitä mitä keskustelevat keskenään, ei kerrota sanaakaan Kiialle (joka siis on Mikan pitkäaikainen avo sekä Sannan pitkäaikainen ystävä).
Eli mitä mieltä te olette?
Onko tuollainen juttelu ihan ok teidän mielestänne? Vai onko siinä kenties jollakin tasolla jo petetty (ajatusten tasolla) Kiiaa, joka siis sai tietää tästä kuitenkin Mikalta itseltään, vahingossa tosin?
Miten itse reagoisitte Kiian tilanteessa siihen, että hänen avomiehensä (10 vuoden suhde) sekä paras ystävänsä (20 v) keskustelevat keskenään siitä miten haluaisivat naida toistensa kanssa ja vielä päättävät sen, että keskustelusta ei kerrota sanaakaan Kiialle?
Kertokaa ja valaiskaa.. miten reagoisitte ja miten toimisitte Kiian housuissa tai hameessa ollessanne? Jättäisittekö kenties asian siihen vai haluaisitteko keskustella asiasta jokaisen osapuolen kanssa?
Jokaiselle, joka vaivautuu asiaa pohtimaan asiallisesti ja antamaan vastauksen, suuri kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ottaisin Sannan ja Mikan samaan paikaan, tiputtaisin kissan pöydälle ja kysyisin suoraan miksi päätös jättää kertomatta oli tullut.
Yhtäaikaa jotta turhilta selityksiltä ja syyn vierittämisestä toisen osapuolen harteille vältyttäisiin.
Jos kerran asia vaivaa, täytyy se selvittää. Tietohan ei vahingoita, kaikki vaan eivät halua riisua niitä kulisseja alas.
Oikeaa toiminta mallia ei ole, jokainen joutuu päättämään siitä itse.
Luepas tältä foorumilta "Pettämisen määrittelyä" keskustelu. Keskustelun aloittajan ajatukset vastaavat täysin omiani. Olen avioliitossa elävä, jo elämää muutamalta kantilta nähnyt, nainen. Keskustelu tai fantasiointi ei mielestäni ole pettämistä. Se, että Mika ja Sanna ovat avoimesti pystyneet keskustelemaan "unelmastaan" on ok! Jos tilanne etenisi pidämmälle tai kenties rakastuisivat, olisi viisaampaa kertoa - tai tuleehan asia sitten ilmi jo muutenkin - kaikille asianosaisille. Itse en vastaavaan tilanteeseen ystävän menetyksen takia ajaisi itseäni, sillä yhdyn vanhaan kliseeseen: RAKKAUDET TULEVAT JA MENEVÄT, MUTTA YSTÄVYYS ON IKUISTA!
Kertomasi juttu ei ole pettämistä. Mitäänhän ei tapahtunut. Se, että Sanna ja Mika eivät harrastaneet seksiä, osoittaa että he kunnioittavat Kiiaa riittävästi. Ajatukset tai keskustelut eivät vielä tuolla tasolla ole pettämistä.
Jos minä olisin Kiian housuissa, saattaisin loukkaantua. Vaikka järjellä ajatellen pettämistä ei tapahtunut, olisin varmasti mustasukkainen siitä, että Mika on ihastunut Sannaan. Jatkossa luultavasti en pitäisi ajatuksesta, että jäisivät kahdenkesken pitkäkti aikaa jonnekin. Juttelisin asiasta Mikan kanssa, mutta Sannalle en asiasta mainitsisi.
Periaatteessa asian voisi ottaa puheeksi yhteisessä pöydässä, mutten näe sille syytä.
Kiian hamosessa saattaisi moinen neuvonpito niinsanotusti harmittaa sen verran, että lisäisin höyryä koneeseen. Vihjaisisin tyranniluontoiselle Teijolle, että mitä hänen pikku vaimokkeensa päässä oikein liikkuu. Sitten nurkan taakse pitelemään korvia ja hihittelemään.
Voi tulla vähän vanhanaikanen näkökanta, ja ehkä olen harvinainen mielipiteineni nykypäivänä. Mutta näin mä asian näkisin.
Jotta parisuhde toimii, vaaditaan molemmilta osapuolilta uskollisuutta. Kun hommat toimii oman kumppanin kanssa, ei tarvitse muita katsella, ja jos ei toimi, niin kannattaa miettiä onko suhde kannattava. Jos kummankaan osapuolen täytyy edes miettiä seksiä muiden kanssa, on jokin asia suhteessa päälaellaan. Minusta Kiia kohtaan on oltu epäoikeudenmukaisia, koska kaksi hänelle rakkainta ja tärkeintä ihmistä suunnittelee hänen petostaan keskenään. Voidaanko silloin puhua todellisesta rakkaudesta ja ystävyydestä, on mielestäni vahva ei.
Neuvoa en osaa antaa, mitä tilanteessa pitäisi tehdä, koska Kiiana olisin todennäköisesti ihan rikki, mutta en voisi tehdä asialle mitään. Järki sanoo silti, että jätä se jätkä joka ei uskollisesti pysy rinnalla elämään. Koska ajattelun tasolla tehty pettäminen on viittä vaille konkreettinen, ajatus voisi olla totta sopivan hetken tullen.
Kiia pelkää juuri noita asioita eli sitä, että pettämisen _ajatteleminen_ johtaa helposti sen toteuttamiseen sopivan tilaisuuden tullen.
Lisänä vielä se, että Kiian mielestä tuollainen "emme nai kun Kiia on olemassa" on niin _itsestään selvyys_ että eihän siitä tarvitsisi edes puhua! Ellei sitten jollakin tasolla olisi aikeita pettää. Mikan mielestä näin ei ole.
Kuitenkaan Mika ei ole puhunut koskaan aikaisemmin kenenkään muun kanssa tällaisia ja myöntää sen, että jos tilanne olisi toisinpäin, niin kyllä Kiian teko satuttaisi ja pahasti.
Mutta kuitenkaan Mika ei näe tilannetta niin vahvana tai vakavana kuin Kiia.
Kiian mielestä on outoa nimenomaan se, että jos asia kerran on niin ettei Kiian satuttamisen takia haluta toteuttaa naimishaluja, niin miksi asiasta yleensä on keskusteltu ja miksi se keskustelu on päätetty alunperin pitää salassa Kiialta.
--lisää kommentteja kiitos---
Uskollisuutta, jota täällä kovasti peräänkuulutetaan, on tässä nimenomaan ihailtavan paljon. Haluista ja mieliteoista on keskusteltu, (vieläpä humalassa!), mutta silti kontrolli on pitänyt ja homma on jäänyt keskustelun tasolle.
Sanna ja Mika tuntuvat sekä rakastavan että kunnioittavan Kiiaa kovasti. He eivät halua tuhota suhdettaan häneen typerän seksiseikkailun takia.
Usein asiasta puhuminen vie terän pois tuolta kielletyn hedelmän houkutukselta. Niin kauan kuin se on salattu, se houkuttaa. Kun asiasta puhutaan kuin alennusmargariinin ostosta, jännitykseltä katoaa täysin pohja.
Ehkä he tekivät juuri näin, kuka tietää? Yksikään meistä ei kai paikalla ollut, ja Kiiallakin on vain toisen käden tietoa asiasta.
Mutta tuolle "Kiian puolustajalle" vielä:
Parisuhteen toimimiseksi vaaditaan todellakin uskollisuutta, mutta eihän sitä nyt tuolla lailla mitata! Halujaan ei voi kontrolloida, mutta tekojaan voi. Uskollisuus syntyy siis teoista ja tekemättä jättämisistä, ei siitä mitä haluaa/ei halua.
Likimain jokainen mies haluaa suhteensa aikana jotain toista naista, ja luulenpa että myös naisille (siis muillekin kuin minulle) käy joskus niin. Uskollisuudessa ei kuitenkaan ole siitä kysymys.
Tähän asti Mika ja Sanna ovat olleet melkoisen fiksuja. Ilman tuota käymäänsä keskustelua he olisivat saattaneetkin ajautua tekemään jotain typerää, jota myöhemmin katuisivat.
Nyt molemmat ovat ilmaiseet, että eivät halua loukata Kiiaa, ja jättävät asiat sikseen. Kumpikin tietää, että mahdollinen lähentymisyritys johtaisi toisen osapuolen taholta torjuntaan, eli hyvä niin, eikö?! Ei tarvitse ainakaan lähteä kokeilemaan onneaan, kun asiat on jo puhuttu halki...
Onhan tietysti olemassa sellainenkin vaihtoehto, että nyt kun molemmat tietävät toisen tuntemukset, he ajautuvat suhteeseen. Mutta jos niin käy, niin varmasti niin olisi käynyt ilman heidän käymäänsä keskusteluakin. Kyllähän sen toisen ihmisen kiinnostuksen sanomattakin huomaa.
Luultavasti keskustelu on juurikin siitä saanut alkunsa; jompi kumpi on huomannut toisen kiinnostuksen ja ottanut asian puheeksi. Ja yhdessä keskusteltua on huomattu, että ei ole sen arvoista. Kiia on molemmille tärkeämpi kuin yksikään seksikokemus! =)
En jaksa uskoa heidän välilleen kehittyvän suhdetta, ei ainakaan tuon keskustelun vuoksi! Jos suunnitelmat olisivat tällaiset, niin tuskinpa Mika olisi mennyt edes vahingossa Kiialle asiasta mitään möläyttämään. Luultavasti hän vain poti huonoa omaatuntoa halustaan ja puheistaan, ja halusi olla rehellinen. (Rajansa saisi tietysti rehellisyydelläkin olla; joskus siitä ei ole kuin haittaa...)
Tietysti Kiiaa loukkaa hänen miehensä halu ystävätärtään kohtaan, ja ystävättären halu hänen mieheensä. Sehän on selvä. Ei varmastikaan löydy sellaista ihmistä, jota moinen tieto ei millään lailla hätkäyttäisi.
Syytä ylireagointiin ei kuitenkaan ole, ja sellaista olisi sekä ystävyys-/parisuhteen lopettaminen. Kuten sanottua, haluilleen ei voi mitään. Todelliset tunteet ratkaisevat, toimitaanko niiden halujen mukaan vai ei...
Toivotan onnea ja jaksamista koko porukalle! =)
turiset, maailmahan on piukassa hyvännäköisiä miehiä ja naisia, se mitä niiden kanssa tekee/tekemättä jättää ja heistä ajattelee, on itsestä ja omista asenteista kiinni. Väärin onkin mielestäni se, että annetaan haluille periksi niinkin paljon, että asia etenee keskusteluksi seksistä yhdessä. Asia muuttuu todeksi vasta kun se ääneen puhutaan...
Kiia ajattelee juuri samalla tavalla.
Totta kai maailmassa on kauniita ja seksiä tihkuvia ihmisiä paljon, ja on aivan normaalia, että haluaa joskus satunnaisesti jotakin aivan toista ihmistä kuin omaa kumppaniaan.
Eikä tällaista "normaalia" kuikuilua vieraisiin Kiia tai Mika kumpikaan pidä pahana asiana, onpa mukavakin joskus vertailla makuja keskenään ja yrittää arvailla pitääkö toinen jostakin tietystä näyttelijästä tai kadulla vastaan kävelleestä tyypistä.
Mutta jos ja kun halujen kohde on oman kumppanin paras ystävä/aviomies, ja niistä haluista jutellaan keskenään sekä niistä aiotaan vaieta Kiialle... se menee kenties liian pitkälle?
No sitähän en tiedä kuinka kyseiseen keskusteluun ovat ajautuneet, kaippa sitä humalassa voi joskus lähtee jutut vyörymään joskus sen enempii aattelematta.
Mutta sen ymmärrän hyvinkin että ovat sopineet ettei asiasta mitään puhuta.
Yksinkertaista Sanna ystävä=ei halua aiheuttaa Kiialle turhaa mielipahaa ja sama Mikalla tietysti.
Mutta eikös se ole lopulta hyvä että ovat sanoneet että Kiian vuoksi asiaa ei kuitenkaan toteuteta käytännössä.
Eli molemmat kunnioittavat Kiiaa niin paljon ettei asiaa haluta viedä tekojen tasolle.
Eli oikeestaanhan toi on nimenomaan osoitus että molemmat ovat luottamuksen arvoisia.
Mutta koska asia on "vuotanut" Kiian korviin niin siitä kannattaisi varmaankin keskustella Kiian,Mikan ja Sannan kesken että tulee kunnolla selväksi mitä puhuttiin&miksi eikä jää sitten ketään vaivaamaan.
Joo Teijon jätin tarkoituksella ulkopuolelle keskustelusta kun ei se kert asiasta mitään tiedä vielä ni ei tarviikkan ku vaikutti kuvauksest päätellen senverran vaikeelt tyypilt et sotkis vaan kaiken varmasti.
T:Enormous
[email protected]
Noniin, tässäpä sitten minun mielipiteeni.
Kun olen täysin ulkopuolinen, on helppo sanoa, ettei pettämistä ole (vielä) tapahtunut.
Mutta jos ajattelen omalle kohdalleni, niin tuollainen on aika törkeää, ja itselleni tulisi aivan varmasti paha mieli. Olenhan vain inhimillinen nainen.
En tiedä, mikä satuttaisi ns.enemmän: kun mies naisi (haluaisi) parhainta ystävätärtä, vai tuntematonta. Molemmat tietysti kamalia juttuja!!
Sitten tuli mieleen seuraavanlainen asia: miksi Sanna ja Mika ovat tuollaista keskustelleet?!
Itse pitäsin todellakin omana tietona tuollaiset ajatukset. Toisaalta humalapäissään tulee sanottua mitä sattuu. Sitten vielä seuraavanlainen pointti. Nythän on se pelko, että keskustelu jää Sannan ja Mikan alitajuntaan, ja jossain vaiheessa lähtee mopo käsistä...Melko varmasti.
Ehkäpä Kiian pitäisi ottaa asia(keskustelu) äärimmäisen viileästi ja aikuismaisesti, mutta ken siihen pystyy, on sitten oma lukunsa se.
Tuskinpa Kiia kuitenkaan tahtoo laittaa välejä poikki PARHAASEEN YSTÄVÄTTÄREENSÄ taikka mieheensä. Tietysti tuollaisen jälkeen Kiialla tulee mieleen, että onko Sanna todellinen ystävä. Toivoisin, että Sanna on, ja unohtaa tuollaisen keskustelun, ja välttää Mikaa jonkun aikaa ja varsinkin kännäämistä tai yhteisiä reissuja mökille tms. Mikan ja Kiian kanssa.
Mutta lopuksi voisin sanoa, että minä saisin raivarin, niin, että molemmat saisivat tuntea tuta....
jos toinen pettää puolison kaverin kanssa, se on paljon pahempaa kuin tuntemattoman ihmisen kanssa, koska menetät samalla luottamuksen kumppaniisi sekä ystävääsi. Sen jälkeen et luota enää kehenkään etkä päästä ketään lähellesi. Tämä johtaa siihen ettei sinulla ole enää ystäviä. Kyllähän puolison kavereihin voi jonkinlaista vetoa tunteakin, mutta nuo naimispuheet menevät jo liian pitkälle. Ja siinä ei tarvita kuin muutama olut liikaa ja tilaisuus, niin ei enää ajatellakaan sitä kaveria ollenkaan. Itse olen asian petettynä osapuolena karvaasti kokenut.