mistä johtuu että nuoruuden ihastus pyörii mielessä monia kertoja kuukaudessa, jopa viikoissa? en seurustellut hänen kanssaan, mutta olin ihastunut. hän oli minuun todella ihastunut, odotti monta vuotta että olisin hänen ollut, mutta löysin sitten toisen miehen johon rakastuin.
nytkin minä seurustelen neljättä vuotta (olen 28) ja tämä nuoruuden ihastus oli ikävuosina 14-20. koko sen ajan hän tykkäsi minusta ja minäkin kyllä hänestä mutta en vaan jostain syystä lämmennyt sen enempää.
tiedän että hänellä on nyt vaimo ja kaksi lasta.
tätä kaipausta on kestänyt nyt siitä lähtien kun lähdin opiskelemaan, eli kun olin 21. hän ei seurustellut silloin mutta minä seurustelin, silti olen aina kaivannut häntä ja miettinyt todella todella paljon.
alan jopa itkemään kun kuulen katri ylanderin biisin "välitunnilla" koska se koskettaa tätä minun tunnetta häntä kohtaan.
miksi suren näin kovasti? miksi kaipaan jotain miestä mistä ei edes tullut mitään, vaikka seurustelen? seurustelukumppanista se ei voi olla kiinni, sillä suhteeni on vaihtuneet mutta kaipaukseni häntä kohtaan ei.
mistä tämä tällainen suru ja kaipaus voi johtua. en vaan tajua. tapasin muitakin ja seurustelin vuosia mutten kaipaa heitä tippaakaan. enkä muitakaan ihastuksia jotka matkalla oli, ja niitä oli kyllä tarpeeksi.
tämä yksi on vain vuosia vuosia mielessä. luulin aiemmin että tämä tunne menee ohi kun tulee välimatkaa, mutta mietin YHÄ!! enkä ole enää mikään idiootti pentu edes
nytkin minä seurustelen neljättä vuotta (olen 28) ja tämä nuoruuden ihastus oli ikävuosina 14-20. koko sen ajan hän tykkäsi minusta ja minäkin kyllä hänestä mutta en vaan jostain syystä lämmennyt sen enempää.
tiedän että hänellä on nyt vaimo ja kaksi lasta.
tätä kaipausta on kestänyt nyt siitä lähtien kun lähdin opiskelemaan, eli kun olin 21. hän ei seurustellut silloin mutta minä seurustelin, silti olen aina kaivannut häntä ja miettinyt todella todella paljon.
alan jopa itkemään kun kuulen katri ylanderin biisin "välitunnilla" koska se koskettaa tätä minun tunnetta häntä kohtaan.
miksi suren näin kovasti? miksi kaipaan jotain miestä mistä ei edes tullut mitään, vaikka seurustelen? seurustelukumppanista se ei voi olla kiinni, sillä suhteeni on vaihtuneet mutta kaipaukseni häntä kohtaan ei.
mistä tämä tällainen suru ja kaipaus voi johtua. en vaan tajua. tapasin muitakin ja seurustelin vuosia mutten kaipaa heitä tippaakaan. enkä muitakaan ihastuksia jotka matkalla oli, ja niitä oli kyllä tarpeeksi.
tämä yksi on vain vuosia vuosia mielessä. luulin aiemmin että tämä tunne menee ohi kun tulee välimatkaa, mutta mietin YHÄ!! enkä ole enää mikään idiootti pentu edes
Vastaukset 6
Vanhimmat
sanoit,ettei tää voi johtua sun miehestä, koska ne on vaihtunut.tää johtuukin varmaan susta...et taida olla mielestäsi riittävän onnellinen nykyisessä suhteessasi ja mietit ehkä että oletko menettänyt mahdollisuutesi hyvään mieheen, joka oikeasti välitti sinusta...
hänellä on vaimo ja kaksi lasta.haluaisitko itsekin kovasti äidiksi ja nyt ajattelet että sulla voisi olla hänen kanssaan lapsia...? ehkä et lämmennyt pojalle aiemmin, jos hän oli liian saatavilla. ja nyt kun et voi häntä enää saada, se kiinnostaa.
Jonna Tervomaa laulaa:Yhtä en saa...
No kuulostaa vähän siltä että kyse olisi siitä että sinulla oli sittenkin tunteita häntä kohtaan. Ja hän jäi sinulle mieleen siksi, että koska ette koskaan sitten seurustelleet, niin et nähnyt koskaan olisiko hän ollut se "oikea" sinulle. Eli koska tilanne ei koskaan edennyt "loppuun" vaan jäi selvittämättä, niin niin sinulla on tarve selvittää se. Voi jopa olla että jos olisitte oikeasti tutustuneet, niin olisit saattanut huomata että hänessä on ikäviä piirteitä, joiden takia et hänestä pidä... mutta tätä et nyt saa koskaan tietää, kun ette tutustuneet lähemmin ja juuri se sinua tässä riivaa.
juuri häntä, vaan "menetettyä" nuoruutta?
Moni käy muutenkin kolmekymppisenä läpi tunteita: "tässäkö tämä nyt on. Olisiko minulle parempaakin?" tyylisiä ajatuksia.
Tuskin itkuun asti oikeasti ikävöit nimenomaan tätä henkilöä, koska et häntä kunnolla edes tunne, jos ette edes seurustelleet. Mielikuvassa vain olet kiinni. Suosittelen sinulle, että unohdat menneet ja alat elämään nykyistä elämääsi. Turha kaihota jotain mikä ei ole edes todellista tai saavutettavissa.
Hyvä huomio tuo, että ehkä ei ole kyse tietystä ihmisestä vaan nuoruuden tunteesta, ajasta, kun unelmat rakkaudesta olivat syviä ja ihanteellisia.
Minusta kyse on siis vain ihmisluonnosta. Ihminen usein kaipaa sitä, mitä hänellä ei ole. Tällä kertaa se on kouluaikainen ihastus, mutta sen paikalla voisi ihan hyvin olla jotain muuta, mitä haikailla ja kaivata.
Pohjimmiltaan tässäkään tapauksessa ei ole kyse kaipauksen kohteesta vaan kaipaajasta itsestään ja kaipaajan omasta tunne-elämästä.
Tämä kaikki kuuluu ihmisenä olemiseen.
Alkuperäisen kirjoittajan kannattaisi iloita siitä, että hänellä on tallella unelmia ja tunteita, joita todellisuus ei ole päässyt tuhoamaan. Sehän on vain voimavara. Ei pidä sotkea ihanteellisia ajatuksia ja todellisuutta toisiinsa, muuten tulee vain onnettomaksi.
Katri Ylanderilla on pari muutakin laulua, jotka saavat minut samalla lailla haikeaksi. Joskus on kivaa tunnelmoida, vaikka kyse olisi hyvinkin haikeista tunteista. Se on puhdistavaa.
Seurustelin 16-vuotiaana reilu puoli vuotta (ensimmäinen suhteeni) super-rakastuneena. Suhde kuitenkin kuivui kasaan, koska olimme liian pentuja puhumaan mistään. Todella huono seksi ja pikku-kinastelu ajoivat suhteen umpikujaan.
Olen sittemmin seurustellut useamman kerran, ja nyt olen jo vakiintuneessa suhteessa, ikää on 34. Olen vuosien mittaan (erosta lähtien) nähnyt tuosta teini-rakastetusta sekä valve- että oikeita unia. Pari kertaa alle 25-vuotiaana törmäsin häneen kadulla, ja meinasin pyörtyä enkä varmasti sanonut yhtäkään järkevää sanaa. 3-kymppisenä näin hänet sattumalta baarissa ja ehdimme jutella pidempään. Eipä ole paljoa hyvää sanottavaa hänestä sen kertaisten juttujen perusteella; kyyninen, sovinistinen ja alkoholiin menevä. Tästäkin tapaamisesta on nyt siis jo vuosia, mutta edelleen näen hänestä unia ja n. kerran vuodessa googlaan, onko hänestä netissä jotain uutta tietoa. Ja olen siis jo vuosia ollut vakiintuneessa, hyvässä suhteessa ja oikein tyytyväinen sekä itseeni että elämääni.
Aivan pimeää "roikkua" tällä tavalla toisessa, varsinkin, kun viimeisimmän tapaamisen perusteella tyyppi ei edes ole mikään hyvä tyyppi. Vaikka näen tulevaisuuden mieheni kanssa, niin päiväunissa tapaan tämän nuoruuden rakastetun "sitten joskus", ja olen hänen kanssaan suhteessa.
yli viisitoista vuotta. Seurustelimme aikoinaan jonkun aikaa ja jätin hänet itse. Se harmitti jo pian jättämisen jälkeen, mutta en saanut häntä enää takaisin.
Kaipasin ja harmittelin viisitoista pitkää vuotta...
Jokin aika sitten tutustuin tähän mieheen uudelleen, en seurusteluaikeissa vaan muuten "vanhoina tuttuina".
Luojan Kiitos, en jatkanut hänen kanssaan seurustelua aikoinani, sillä hän on aivan MULKKU tyyppi. Elin haaveissa vain nämä vuodet. Mitään todellisuuspohjaa haaveillani ei ollut.
Nyt en enää hänestä haaveile, todellakaan, vaan elän oikeasti elämääni. Ihan oikean miehen kanssa.