Pettämisen rajoilla

Parisuhdetta 5,5 vuotta takana, haasteita matkalla on riittänyt seksiin liittyvistä ongelmista lähtien jo 4,5 vuoden ajan. Vahvoja ihastumisia pari kolme kokenut tänä aikana. Nyt yksi heistä on sanonut, että haluaisi mut, jos saisi. Oon sanonut, etten ikinä tekisi sitä miehelle, jota olen rakastanut näin kauan: jos joskus lähden, hän ansaitsee tulla kohdelluksi niin oikein, kun siinä tilanteessa on mahdollista.

Silti tämä itseni 6 vuotta (!) nuorempi kundi on saanut pään pyörälle. Lähinnä siinä mielessä, etten ole varma haluanko enää jatkaa tässä parisuhteessa. Oon vakiintunut 20 vuotiaana, ja ollut vain tämän miehen kanssa. Nyt kohta 26-vuotiaana koen, että mun on aika mennä ja ihmetellä rauhassa mitä haluan. Tähän asti olen NIIN kovasti halunnut uskoa siihen, että se oikea voi löytyä jo ensi yrittämällä, mutta olenkin se klishee, jota oon yrittäny välttää: "me ollaan kasvettu erillemme".

Samoja kokemuksia? Tiedän, ettei mulla ole tulevaisuutta 19-vuotiaan klopin kanssa, mutta se on ajanut mut tähän mielentilaan ja nyt en tiedä, miten tästä pääsee ulos. Lähteäkö vai jäädä? On meillä paljon hyvääkin, mutta lämmittääkö se seuraavat 50 vuotta?
41040
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jos sä kerran tiiät ettei sun suhde voi sen pojan kanssa onnistua, niin miks edes haaveilla olevasi hänen kanssa? Eikö olis parempi hoitaa nyt tätä nykyistä suhdetta? Jos on ongelma, hakekaa apu siihen. Usko huviksesi, olit kenen kans tahansa, niin niitä riitoja ja ongelmia tulee jossain vaiheessa aivan varmasti. Niitä tulis tän pojankin kans. Varmaaan suurin osa ongelmista hänen kanssa olis siitä että olet itse sen verran kypsempi hänen ikään nähden, ja hän tuntuis lapselliselta monessa asiassa. Tää poika on nyt vaan ihastunu suhun ja saa puheillaan sun pään pyörälle. Oot hullaantunu koska suhun ollaan ihastuneita. Muista ettei se ihastuksen tunne kestä ikuisesti.

Äänestä
  • Tämä kuulostaa kovin tutulta. Elin parisuhteessa lähes 10-vuotta. Lähinnä viime aikoina olimme kai kuin kämppiksiä. Hyvin tultiin toimeen, mutta minkäänlaista kipinää ei vaan löytynyt. Eikä oikein yhteistä aikaakaan, eikä siihen kyllä kiinnostustakaan varmaankaan löytynyt.

    Tapasin 8-vuotta itseäni nuoremman kundin. Vähän aikaa ajattelin myös, että liian nuori ja kypsymätönhän sen täytyy olla. Mutta toisin kävi. Tämä ihminen yllättäen saikin mut tuntemaan jotakin, mitä en koskaan ennen ole tuntenut. Otin, pakkasin kamani ja muutin omaan asuntoon. Nyt on vuoden verran yhteistä taivalta takana tämän "klopin" :) kanssa. Ei ole ollut helppoa ei. Mutta kun pääsen kainaloon, tuntuu, että tässä mun kuuluukin olla.

    Ei mikään suhde helppo ole. Mutta kyse on siitä, minkä suhteen eteen kannattaa tehdä töitä. Mun mielestä sen suhteen eteen, mikä tuntuu siltä, että voi olla varma, että tämän kanssa haluan istua vielä vanhana ja kurttuisena ja tuntea että kun se halaa niin sisällä läikähtää jotakin lämmintä ja hymyilyttää. Sen suhteen eteen kannattaa tehdä töitä. Minä rakastan sinua haniböö.

    Äänestä

Oon seurustellu yhen jätkän kanssa 3 vuotta noin puoli vuotta sitten tapasin ihanan jätkän ja ihastuin häneen.. olen nukkunu sen jätkän vieressä monia öitä ja kun nukun hänen kainalossa tuntuu siltä etten ikinä haluaisi pois tästä mut silti rakastan sitä omaa kultaanikin en tiiä mitä haluan elämältä?? kaveritkaan ei jaksa kuulemma enää auttaa mua ku ne on täynnä tätä mun ongelmaa jo

Äänestä
  • valintoja on elämässä tehtävä. Olet joko tyhmä tai heikko kun et repäise irti itseäsi tuollaisesta "kahden loukusta".

    Jollet tee valintaa suuntaan tai toiseen niin et ansaitse kumpaakaan miestä.

    Ja jollet uskalla jättää toista noista miehistä, niin lopulta käy niin, että molemmat jättävät sinut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Maria-Carla kirjoitti:

Parisuhdetta 5,5 vuotta takana, haasteita matkalla on riittänyt seksiin liittyvistä ongelmista lähtien jo 4,5 vuoden ajan. Vahvoja ihastumisia pari kolme kokenut tänä aikana. Nyt yksi heistä on sanonut, että haluaisi mut, jos saisi. Oon sanonut, etten ikinä tekisi sitä miehelle, jota olen rakastanut näin kauan: jos joskus lähden, hän ansaitsee tulla kohdelluksi niin oikein, kun siinä tilanteessa on mahdollista.

Silti tämä itseni 6 vuotta (!) nuorempi kundi on saanut pään pyörälle. Lähinnä siinä mielessä, etten ole varma haluanko enää jatkaa tässä parisuhteessa. Oon vakiintunut 20 vuotiaana, ja ollut vain tämän miehen kanssa. Nyt kohta 26-vuotiaana koen, että mun on aika mennä ja ihmetellä rauhassa mitä haluan. Tähän asti olen NIIN kovasti halunnut uskoa siihen, että se oikea voi löytyä jo ensi yrittämällä, mutta olenkin se klishee, jota oon yrittäny välttää: "me ollaan kasvettu erillemme".

Samoja kokemuksia? Tiedän, ettei mulla ole tulevaisuutta 19-vuotiaan klopin kanssa, mutta se on ajanut mut tähän mielentilaan ja nyt en tiedä, miten tästä pääsee ulos. Lähteäkö vai jäädä? On meillä paljon hyvääkin, mutta lämmittääkö se seuraavat 50 vuotta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu