Kun pettää kerran, pettää toisen, kolmannen, neljänen, viidennen kerran! Onko näin???
Sain viime viikolla tietää avopuolisoni pettäneen mua useita kertoja. Ja sitten minäkin tunnustin seikkailuni. Viime kesästä viime viikkoon olimme etäisiä ja omissa oloissamme, vaikka asummeki saman katon alla ja nukumme samassa sängyssä. Olemme olleet ja tehnet niin jo 5 vuotta. Seksi ei ole ollut kummallekkaan ongelma, paitsi että TUNNE on puuttunut. Ja se oli pelkkää täydellisen suorituksen tavoittelemista, jota sen ei täydy olla. Liian totista hommaa... Mä kaipasin läheisyyttä ja arvostusta edes jossain. Arkielämässä sitä kun ei heru töistä niin kuin ei kotoakaan. Mies sanoi samaa ja olikin löytänyt itselleen kuuntelijan ja lämpöisen sylin. Miksen mä ole kelvannut puoleen vuoteen kuuntelijaksi, syliksi tai läheisyyden kaipuuseen? Sen tieää kun toinen pettää. Sen näkee silmistä ja sen myös tuntee fyysisesti ym ym. tuntomerkkejä. Tiedättehän sen! Se paistoi meistä kummastakin.
Mua hävettää mutta en kadu,koska se pelasti minut masentumasta ja hylkäämästä kaiken. Mies lyö kaiken leikiksi ja minun syyksi. Mä ajoin hänet pois luotani,pihtasin makuukamarissa ja valitin hänen harrastuksistaan. Kait mä valitin ja valitinkin, mutta kun en saanut huomiota niin hain sen toisaalta. Koko ajan olin valmistekemään kaiken mitä hän halusi ja teinkin. Hä pääs melko helpolla velvollisuuksistaan!
Asia tuli ilmi tosiaan viime viikolla, kun kerroin haluavani erota ja muuttaa pois hänen luotaan. Tottakai ilmassa sateli kysymykset miksi ja miksi, mutta kun ihan heti en voinut kertoa koko totuutta enkä olisi koskaan kait kertonut jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Sain keskenmenon, en tiedä miksi, ja mun pää olis räjähtäny jos en olisi kertonut sitä hänelle. Ja se lapsi ei olisi ollut hänelle, siitä olin satavarma! Hän itki ja minä itkin ja lopulta hän otti minut syliinsä, halasi ja pyysi anteeksi tekojaan. Olin ymmälläni koska minun piti pyydellä anteeksi...Sitten kävimme koko homman läpi. Viime kesästä siihen päivään...
Olemme suunnitelleet, sopineet,puhuneet ja laatineet pelisäännöt tulevaisuudelle. Kaikki näyttäis taakse jääneeltä mutta se ei tunnu siltä! En ole varma itsestäni enkä varsinkaan miehestäni.
Aika näyttää.
Sain viime viikolla tietää avopuolisoni pettäneen mua useita kertoja. Ja sitten minäkin tunnustin seikkailuni. Viime kesästä viime viikkoon olimme etäisiä ja omissa oloissamme, vaikka asummeki saman katon alla ja nukumme samassa sängyssä. Olemme olleet ja tehnet niin jo 5 vuotta. Seksi ei ole ollut kummallekkaan ongelma, paitsi että TUNNE on puuttunut. Ja se oli pelkkää täydellisen suorituksen tavoittelemista, jota sen ei täydy olla. Liian totista hommaa... Mä kaipasin läheisyyttä ja arvostusta edes jossain. Arkielämässä sitä kun ei heru töistä niin kuin ei kotoakaan. Mies sanoi samaa ja olikin löytänyt itselleen kuuntelijan ja lämpöisen sylin. Miksen mä ole kelvannut puoleen vuoteen kuuntelijaksi, syliksi tai läheisyyden kaipuuseen? Sen tieää kun toinen pettää. Sen näkee silmistä ja sen myös tuntee fyysisesti ym ym. tuntomerkkejä. Tiedättehän sen! Se paistoi meistä kummastakin.
Mua hävettää mutta en kadu,koska se pelasti minut masentumasta ja hylkäämästä kaiken. Mies lyö kaiken leikiksi ja minun syyksi. Mä ajoin hänet pois luotani,pihtasin makuukamarissa ja valitin hänen harrastuksistaan. Kait mä valitin ja valitinkin, mutta kun en saanut huomiota niin hain sen toisaalta. Koko ajan olin valmistekemään kaiken mitä hän halusi ja teinkin. Hä pääs melko helpolla velvollisuuksistaan!
Asia tuli ilmi tosiaan viime viikolla, kun kerroin haluavani erota ja muuttaa pois hänen luotaan. Tottakai ilmassa sateli kysymykset miksi ja miksi, mutta kun ihan heti en voinut kertoa koko totuutta enkä olisi koskaan kait kertonut jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Sain keskenmenon, en tiedä miksi, ja mun pää olis räjähtäny jos en olisi kertonut sitä hänelle. Ja se lapsi ei olisi ollut hänelle, siitä olin satavarma! Hän itki ja minä itkin ja lopulta hän otti minut syliinsä, halasi ja pyysi anteeksi tekojaan. Olin ymmälläni koska minun piti pyydellä anteeksi...Sitten kävimme koko homman läpi. Viime kesästä siihen päivään...
Olemme suunnitelleet, sopineet,puhuneet ja laatineet pelisäännöt tulevaisuudelle. Kaikki näyttäis taakse jääneeltä mutta se ei tunnu siltä! En ole varma itsestäni enkä varsinkaan miehestäni.
Aika näyttää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enkä usko, että sun pettämiskumppanikaan haluaa pettävää akkaa itelleen... Sama pätee siihen sun ukkoos. Olette kuin luotuja toisillenne. Valitettavasti näin on, toivottavasti ette pilaa ikinä jonkun USKOLLISEN ihmisen elämää.