En tiedä onko moni täällä palstalla ollut samassa tai vastaavanlaisessa tilanteessa. Työyhteisössäní valtaosa on miehiä ja olen käytännössä monessa paikassa ainoa nainen. Olen vuosikaudet joutunut katselemaan heidän vähättelyjään omia tyttöystäviä, avovaimoja ja vaimoja kohtaan. Viime aikoina eräskin naimisissa oleva vokotteli yhtä tyttöä ravintolassa ja kertoi tästä tytöstä ja heidän olemattomasta yhteisestä yöstään perättömiä juttuja. Siitä kaikki innostuivat ja alkoivat puhua paskaa ko. tytöstä. En tiedä, ovatko he oikeasti niin surkeita ja elämäänsä kyllästyneitä, että omaa "elämäänsä" täytyy maustaa näillä perättömillä jutuilla ja samalla pilata toisen ihmisen maine.
Nyt viimeisin on tämä, että työporukan yhteisellä ulkomaan matkalla tämä sama herra kävi huorissa. Kaikki muut hehkutti tätä ja kenellekään ei varmaan tullut edes mieleen mitä mieltä minä ainoana mukana olleena naisena tästä olen. Pahinta on se, että aika usein tapaan työtovereideni puolisoita ja koen pahaa oloa heidän puolestaan.
Pitäisikö minun kertoa totuus heille vai ajatella, että parempi etteivät tiedä. Itse kyllä haluaisin tietää.
Nyt viimeisin on tämä, että työporukan yhteisellä ulkomaan matkalla tämä sama herra kävi huorissa. Kaikki muut hehkutti tätä ja kenellekään ei varmaan tullut edes mieleen mitä mieltä minä ainoana mukana olleena naisena tästä olen. Pahinta on se, että aika usein tapaan työtovereideni puolisoita ja koen pahaa oloa heidän puolestaan.
Pitäisikö minun kertoa totuus heille vai ajatella, että parempi etteivät tiedä. Itse kyllä haluaisin tietää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen kokenut pitkän urani aikana. Olen myös "miehisellä" alalla, jossa usein liikuttaessa olen ainut nainen mukana.
Näyttää olevan samaa peliä myös muilla miehillä. Löytyy kyllä sellaisiakin miehiä, joita ei muut naiset vie helposti ja nostan hattua näille. Valitettavasti nykyään nämä on yhä enenevässä määrin kuolemassa sukupuuttoon.
Itse olen vielä ollut hiljaa ja perään kuulutan vaimoille mielenkiintoa miesten asioihin. Ei tarvitse kuin vähän silmiään avata, niin tietää jo missä mennään.
olin alalla, jossa oli paljon reissumiehii.. joilla perheet ja vaimot kotona.
Ja tosi harvassa oli nää uskolliset tyypit, suurin osa oli aina valmiina kenen vaan kanssa panemaan..
Vitutti kyllä ne mimmitkin, jotka näitä äijiä vokottelee, tietäen hyvin et heillä on jo oma perhe..
Oksettavaa puuhaa, eli kaikki te joilla ukko reissutyössä, älkää olko niin sinisilmäisiä..
sinun ongelma?? Miksi se siitä muutuu? Kaikki eivät edes halua tietää mitä tapahtuu kun kääntävät selän.
Jokainen hämmentäköön omaa soppaansa.
eiväthän ne vaimot jotka kääntävät selkänsä jo muutenkin siitä mitenkään suutu. Monilla vaimoilla varmaan epäilys asiata niin teet vain palveluksen heille! joten kerro kun tilaisuus tulee.
Olen silloin tällöin ollut reissu-miesten ja-naisten työkohteissa korjaamassa ja huoltamassa laitteita ja laitevikoja. Tunnen heistä useita.Yleensä nämä miehet reissuilla ovat taitavia ammattinsa osaavia tekijöitä. Usein he tekevät pitkiä työpäiviä. Iltaisin väsyneinä he painuvat nukkumaan ajoissa, jaksaakseen taas aamulla tehdä työnsä sovitusti.
Ei heille paljon jää aikaa kertomiisi iltarientoihin, saati sitten sinun vihjaamisiin "yörientoihin".
Joskus projekteissa sattumalta käymään tulleiden naisten (esim."sihteerien") pomojen touhuista olisi enemmänkin kerrottavaa.
Se että yksi huorissa käynyt pöljä herra hehkuttaa älyttömille kavereilleen maksullisesta panostaan, on aivan eri asia naisten työ ja virkamatkoillaan tapahtuvista ns. romansseistaan, joista nämä ihanat, siveät neidot osaavat pitää suunsa visusti kiinni.
Että olet oikeassa.Miksikö pelkään?
No, vaimoni on sellaisessa työssä että joutuu kerran pari viikossa yöpymään hotellissa, vieläpä aina samoissa kaupungeissa.
Joskus vaan hiipii mieleen että onko työkavereista tullut hyvinkin läheisiä, tai piipahteleeko satunnaisia kulkijoita ?
Epäilyksiä vieraalta paikkakunnalta on vaikea todentaa, ja vaikuttaisiko totuus mihinkään?
Aina välillä huomaan miettiväni osuuko arki ja juhla samaan osoitteeseen.
Hei, älä epäröi kertoa missään tapauksessa puolisoille. Itselleni vihjailtiin vuosien ajan mieheni seikkailuista enkä mä hullu silloin uskonut. Parempi olisi jos jollakin olisi ollut niin paljon munaa, et ois sanonut suoraan. Olisin säästynyt monen vuoden tuskalta.