...mutta se miehen pitäminen ei. Minulla riittää ulkonäköä, koulutusta ja vaikka mitä. Halutessani löydän helposti seuraa itselleni. En ole helppo, mutta en älyttömän vaikeakaan. Ongelmana on, että mitkään suhteeni eivät kestä. Hyvin pian jomman kumman mielenkiinto lopahtaa, yleensä minun. Mutta nyt jo pari kertaa peräkkäin olen tavannut upeita miehiä, jotka parin tapaamisen jälkeen yks kaks eivät olekaan kiinnostuneita! Yhden kanssa tuskin maltoimme pitää sormemme erossa toisistamme ensitapaamisella, toisella kerralla mies "jätti". Petipuuhiin asti emme ehtineet, minä jarruttelin. Toisen kanssa tapasimme useammankin kerran, harrastimme seksiä useasti, ja sitten yks kaks miehen mielenkiinto loppui. Ihan tuosta noin vain, ilman mitään selityksiä.
Olen älyttömän itsenäinen, enkä välttämättä tarvitse miestä rinnalleni. Nautin elämästäni, vapaudestani ja riippumattomuudestani. Nautin seksistä ja mielelläni ostelen miesten iloksi uusia alusvaatteita, hierontaöljyjä yms. Ovat ne samalla omaksikin iloksi. Pitäisikö minun olla "riippuvaisempi" miehistä? Osoittaa heille, että tarvitsen heitä enkä pärjää yksin? Vai mistä kiikastaa, että antamalla suhteeseen vapautta, jokainen suhde lakkaa toimimasta (tarkoitan vapaudella sitä, että en rajoita miehen ystävien tapaamista, harrastuksia ja omia menoja, sallin baarikäynnit ja saunaillat sekä viikonloppujen metsästysreissut). En painosta vakavaan ja vakituiseen suhteeseen, tykkään ottaa asiat rauhallisesti. Yritän luikerrella miehen sydämeen myös vatsan kautta, olen hyvä kokki. Kotini on aina siisti, minä hyvin pukeutunut ja huoliteltu, en meikkaa ylettömästi tms. Oikeasti miehet, kertokaa nyt miten teidät pidetään!
Olen älyttömän itsenäinen, enkä välttämättä tarvitse miestä rinnalleni. Nautin elämästäni, vapaudestani ja riippumattomuudestani. Nautin seksistä ja mielelläni ostelen miesten iloksi uusia alusvaatteita, hierontaöljyjä yms. Ovat ne samalla omaksikin iloksi. Pitäisikö minun olla "riippuvaisempi" miehistä? Osoittaa heille, että tarvitsen heitä enkä pärjää yksin? Vai mistä kiikastaa, että antamalla suhteeseen vapautta, jokainen suhde lakkaa toimimasta (tarkoitan vapaudella sitä, että en rajoita miehen ystävien tapaamista, harrastuksia ja omia menoja, sallin baarikäynnit ja saunaillat sekä viikonloppujen metsästysreissut). En painosta vakavaan ja vakituiseen suhteeseen, tykkään ottaa asiat rauhallisesti. Yritän luikerrella miehen sydämeen myös vatsan kautta, olen hyvä kokki. Kotini on aina siisti, minä hyvin pukeutunut ja huoliteltu, en meikkaa ylettömästi tms. Oikeasti miehet, kertokaa nyt miten teidät pidetään!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet heille hauska ajanvietto sekä panoseura. Jos et rajoita miesten menemisiä yhtään, se kertoo ettet välitä mikä tekee suhteesta vapaamuotoisen. Jos vakavissaan tapailee, kyllä silloin voi vaivatakin jos mies baariin eksyy ja sinun täytyy vaatia kunnioitusta, uskollisuutta ja rehellisyyttä saadaksesi sitä.
Ja et sinä alusvaatteilla ja hierontaöljyillä miestä itselläsi pidä, vaan nimenomaan juuri teet itsestäsi kivaa seksiseuraa.
Itse seurustellut kohta 5 ja puoli vuotta saman äijän kanssa (molemmat ollaan hyvännäköisiä ja vientiä riittää) ja itse odotin vuoden ennen sänkyyn menemistä ja meillä on hyvä henkinen yhteys. Pari kertaa ero on ollut hyvin lähellä kun ollaan menetetty se hyvä henkinen yhteys, se on KAIKEN perusta. Ilman sitä mies ei välitä tai ole kiinnostunut, loppujen lopuksi sinun luonteeseesi mies rakastuu ( kauniita naisia on maailma täynnä) jolloin ottaa sinut vakavasti.
Esim oma mieheni ennen minua tapaili pari kk naista ja kysyin mikä hänessä viehätti, mies vastasi "kivat rinnat ja ajanviete muuten ei kiinnostanutkaan nähdä", en tietenkään pitänyt siitä, mutta minun kanssa hän on viihtynyt jo 5 ja puoli vuotta ja minulla on pienet rinnat, en ole himosiivooja enkä himoliikkuja enkä osta seksikkäitä alusvaatteita niin usein kun mies toivoisi, mutta sen takia ei koskaan ole minua ajatellut jättää.
Mikään ei ole ihanempaa kun työpäivän jälkeen mies painaa minut syvään halaukseen ja sanoo kuinka on ollut ikävä. sen jälkeen pötkötetään sohvalla ja hierotaan toistemme jalkoja. Kokeile panostaa enemmän henkiseen yhteyteen.
Korostan, että tämä on vain se vaikutelma, jonka minä saan tekstistäsi.
Minun mielestäni sinä et kuulosta siltä, että olisit oikeasti pystyvä parisuhteeseen. Sama vika on ilmeisesti ollut joissain miehissä. Molemmat ajattelevat vain omaa etuaan ja omaa huviaan. Molemmat tekevät niin kuin itseä huvittaa ottamatta lopulta toista ihmistä kuitenkaan oikeasti huomioon.
Jotta voisi syntyä pysyvä parisuhde, molempien osapuolten on haluttava sitä. Ei se synny niin, että ihastutaan, naksautellaan pari kertaa, ja sitten jommankumman into loppuu. Ihastuminen ei ole parisuhde, ihastuminen ja tapailu ei ole parisuhde. Parisuhde on ihastuminen, tapailu ja halu rakentaa yhteistä elämää senkin jälkeen kun lelussa ei ole uutuudenviehätystä.
Koti on sekaisin. Lasten jättämiin rojuihin törmää jos ei eteisessä, niin olkkarissa viimeistään. Keittiössä pöytä täynnä murusia, kun on porukat lähteneet töihin, kouluun, ja pienin liistrannut leipänsä pöytään. En ole koskaan ollut mikään siivous kukkanen, en ennen lapsiakaan.
Itsestäkin huolen pitäminen on vähän niin ja näin. Ei aina kerkeä. (En ole koskaan niin tarkka ollut) Ei mitään meikkejä meikkivoidetta lukuuottamatta. Ylikilojakin jo kolmannen lapsen jälkeen on.
Ainoa sama piirre mikä meillä Sinun kanssasi on, on tuo riippumattomuus, taloudellisesti, ja henkisesti. (olen yrittäjä) Mutta sekään ei ole riittänyt karkoittamaan miestä luotani. Enkä jaksa uskoa että riippumalla jonkun lahkeessa (miehen tai naisen, ihan kummin vaan) saadaan hyvää jälkeä aikaiseksi. Päin vastoin. Avoimuus on avainsana. Kyllä toinen pysyy pitämättäkin. Jos ei pysy, niin joutaa kyllä mennä.
haluat varmaan miellyttää miestä liikaa,noin aluksi.Kokeile toisinpäin että mies passaisi ja viihdyttäisi sinua,silloin se varmaan onnistuisi.itselläni samanlainen ongelma ja olen miettinyt että yksi syy on varmaan tämä,joten eiköhän kokeilla,mutta tietty se on aluksi varmaan vaikeaa.
Olemalla ihan oma itsesi löydät tai tapaat samanhenkisiä tyyppejä kuin sinä ítse.
Minulle ei ulkonäkö loppujen lopuksi merkitse kuin alkututustumisessa jotain. Persoonallinen kauneus, siis katsojan silmiin syttyy sisältä. Tämä pitää sitä liekkiä yllä, vaikka ulkokuori rapistuisikin aikojen saatossa.
Siis henkinen yhteys ja halu rakentaa suhdetta pitävälle pohjalle. Edellyttää tietenkin molempien todellista halua olla toisen kanssa. Tätä kautta löytyy erilaiset tomintamallit harrastuksille jne.
Koulutus on kuitenkin miehille sivuseikka, jos on ihana nainen kyseessä. Ei sillä ole mitään väliä. Tietenkin henkisesti pitää olla samalla tasolla tai -ajatusviivalla.
Perusarvot ja suhteen lähtökohdat olisi hyvä kohdata suhteessa.
Jotenkin tuosta kirjoituksestasi huokuu sellainen pelkkä hauskanpidon meininki. Vaikka olisit kuinka rakastettava ja viehättävä (ja varmasti oletkin:] ), mutta jos annat itsestäsi sellaisen kuvan, ettet tarvitse miestä ja että olet liian Miss Independent, niin se voi olla mielenkiintoa vähentävä tekijä.
Pidän siitä, että nainen on itsenäinen, mutta jos esim. nykyinen tyttöystäväni olisi antanut signaalin, että ei tarvitse minua ja että olen yhdentekevä, olisi kiinnostukseni loppunut. Se, että nainen näyttää tarvitsevansa, ei tarkoita, että hänen pitäisi takertua.
Viime syksynä tapailin nuorta naista, joka juolahti mieleeni tuota Sinun kirjoitustasi lukiessani. Suurin syy siihen, miksi en häntä halunnut enää tavata, oli juurikin se, että en koennut olevani millään lailla erityinen hänelle. Ja vaikka ehkä olinkin, niin hän ei tuonut sitä riittävän selvästi esille.
Sun kannattaa olla avoin ja antaa miehen viedä. Jos se on alfa, niin se kyllä osaa :).