Tuli puhetta suhteen vahvuudesta ja rakkaudesta. Kun miehenä rakastuisin, niin en menis lähikontaktiin toisten naisten kanssa. Olen asian pohtinut ja tiedän sen etukäteen, olen sen itselleni tehnyt selväksi.
Kyselin sitten ketkä naisista tietävät olevansa rakastuneita mieheen jonka kanssa haluaisivat elää. Jatkoksi kysyin että kuka naisista voisi lähteä ravintolaan ilman rakastamaansa miestä. Sitten vielä kysyin kuka voisi tehdä tuttavuutta ennalta tuntemattomaan mieheen kosketteluasteelle asti.
Vastaukset yllättivät minut! Naisen rakastuminen yhteen mieheen ei estäisi heitä menemästä kosketukseen toisen miehen kanssa. Kun sitten kartoitin ajattelua eteenpäin, niin sain kuulla kommentteja: ei voi etukäteen tietää, no sen näkee sitten, ainahan sitä voi tutustua (kosketellen?), ei sitä tiedä millaisia ihmisiä (miehiä)sitä tulevaisuudessa kohtaa.
Siis nämä kommentit olivat vahvasti rakkaussuhteessa eläviltä naisilta. (neljä rakastunutta naista ei nyt vielä ihan riitä yleistyksien tekoon)
Kertokaa nyt naiset miten se oikein on kun rakastuu ja elää suhteessa. Vai onko se hetkessä
: jos sopiva mies satuu vonkaamaan, niin mietitään sitten ajattelua. (ainakin tämän miehen järjellä)
Olisin odottanut, että ainakin joku olisi sanonut, ettei rakastuneena vois mennä kenenkään uuden miehen lähelle. Jos tätä aloitusta joku mies kommentoi, niin vois laittaa tiedon: mieskommentoija.
Kyselin sitten ketkä naisista tietävät olevansa rakastuneita mieheen jonka kanssa haluaisivat elää. Jatkoksi kysyin että kuka naisista voisi lähteä ravintolaan ilman rakastamaansa miestä. Sitten vielä kysyin kuka voisi tehdä tuttavuutta ennalta tuntemattomaan mieheen kosketteluasteelle asti.
Vastaukset yllättivät minut! Naisen rakastuminen yhteen mieheen ei estäisi heitä menemästä kosketukseen toisen miehen kanssa. Kun sitten kartoitin ajattelua eteenpäin, niin sain kuulla kommentteja: ei voi etukäteen tietää, no sen näkee sitten, ainahan sitä voi tutustua (kosketellen?), ei sitä tiedä millaisia ihmisiä (miehiä)sitä tulevaisuudessa kohtaa.
Siis nämä kommentit olivat vahvasti rakkaussuhteessa eläviltä naisilta. (neljä rakastunutta naista ei nyt vielä ihan riitä yleistyksien tekoon)
Kertokaa nyt naiset miten se oikein on kun rakastuu ja elää suhteessa. Vai onko se hetkessä
: jos sopiva mies satuu vonkaamaan, niin mietitään sitten ajattelua. (ainakin tämän miehen järjellä)
Olisin odottanut, että ainakin joku olisi sanonut, ettei rakastuneena vois mennä kenenkään uuden miehen lähelle. Jos tätä aloitusta joku mies kommentoi, niin vois laittaa tiedon: mieskommentoija.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kirjoitus.
joilla oli vähän löysempi moraali... Ei kannattaisi yleistää kuitenkaan..naisia on kuitenkin täällä pallolla jokunen miljardi lisää. Voi tulla erilaisiakin mielipiteitä.
Eipä kuulu eriäviä mielipiteitä :)
Minun ajattelu tuntuu olevan ihan pätevää.
Siis yleistys neljän mielipiteen pohjalta, alkaa vaikuttaa pahalta ...
Siis missä on moraalin omaavat naiset? Ei näitäkään neljää missään baarissa haastateltu.
Olin vastaamassa: en hyväksyisi kenenkään vonkausta ja piste.
Miehiä en rupeaisi karttelemaan, ja tanssimaankin voisin ehkä suostua, mutta käpälöintiin en suostuisi missään nimessä!
Mihin sinua saa koskettaa? Missä kulkee käpälöinnin raja? Mitä teet, jos miehen käsi kulkee linjaa pitkin jatkuvasti?
Hienoa että löytyi mielipide. Haluaisin kuulla tarkenpia perusteluja kannallesi. Mitä ajattelet tanssimisen olevan? Millaisissa tilanteissa olisit tanssipaikoilla?
Kosketa minua samalla tavalla kuin koskettaisit sisartasi, niin et käpälöi. Esim. häissä tai synttäreillä usein tanssitaan.
Itse olen melkoisen eriävä tapaus noista naisista.
Jos olen suhteessa, omistaudun sille yhdelle ihmiselle. Voin kyllä lähteä kavereiden kanssa baareihin tms, ja pyydettäessä saatan kyllä lähteä tanssimaan, mutta mitään koskettelua en vierailta miehiltä siedä, enkä tee sitä itsekään! En silloin myöskään flirttaile muille miehille...
Tällä moraalilla välillä tulee miettineeksikin, miten olen vieläkin sinkku?
Tottakait sitä on välillä sinkkuna. Harvinaisempaahan se on heti suoraan törmätä elämänsä mieheen (tai miehen naiseen). Kaikennäköisiä ihastuksiahan sitä tulee kohdattua, ei kaikkien kanssa toimi yhteisyys. Kun sitä oppii puhumaan toiselle avoimesti itsestään, niin sitten kait on paremmat mahdollisuudet aitoon suhteeseen. Minusta on hyvä puhua toiselle alussa jo omista moraalikäsityksistään, ei sitten jää mitään epäselvyyksiä tärkeissä jutuissa (luulen minä).
Jos tarkoitat jotain romanttista koskettelua, niin ei (vaikken oikein ymmärräkään mitä se voisi olla). Ei voisi rakastuneena vähempää kiinnostaa.
Ketä naiset olivat, tunnetko heidän miehensä?Oletko varma että he ovat tosissaan rakastuneita, mitä tiedät heidän suhteistaan? Jotenkin nyt haiskahtaa tämä juttu.
Ja kun puhut enemmän rakastumisesta kuin rakastamisesta(?), niin tuntuu että puhut ihan suhteen alkuajoista? Vai onko mulla pointti muuten vaan ihan hukassa... Kaikkihan sitä joskus käyvät ravintolassa ilman sitä toista. Mieti, jos kysyisit tuon kysymyksen miehiltä niin saisit vain paskaset naurut ja siihen loppuis asialliset vastaukset. Ehkä tässäkin sua vähän vedätettiin...
Petolliset naiset kietoo moraalittomuuden käsitteiden epäloogiseen tulkintaan. Naisen logiikalla:
rakastuminen=intohimon ensihuuma,
rakastaminen=jatkuva halu pitää mies itsellä.
Tehkää hyvät ihmiset ero intohimon tai haluamisen ja rakkauden välillä. Intohimo ja haluaminen tarkoittaa ottamista eli kyse on himoitsemisesta. Rakkastaminen on antamista ja rakastuminen on antamisen oivaltamista eli kyse on rakkaudesta.
Ai niin kaikille ei ole koskaan annettu rakkautta! Vain siten olisi rakkaus opittu tuntemaan. Miten ihmeessä he voisivat tietää eroa. Eli ainut eroavaisuus mitä on koettu on intohimon ja haluamisen välillä, sitten vaan nimitetään toista rakkaudeksi vaikka se ei sitä oikeasti ole.
Tällä aloituksella laajensin kyselyni kattamaan satoja naisia (570 kertaa viesti luettu).
Arviolta yhdellä% heistä oli voimakkaasti kehittynyt moraali.
Eli päätelmäni on karmea :( 99% naisista eivät ole sitoutuneet suhteeseensa, niin etteivät antaisi mahdollisuutta ajautua syrjähyppyyn.
Toisten kyselyjen mukaan, jopa 50% naisista on jo pettänyt kumppaniaan. Lopuilta 49% ei ole kukaan mies huomannut vongata tai vonkaaja ei ole osunut olemaan kelvollinen?
Ei voi olla näin :..(
Ihme logiikka! Miten voit yleistää tämän perusteella?! Jäitä hattuun nyt mies, 570 kertaa luettu, osa heistä voi olla miehiäkin (tuliko mieleen?), ja osa ei vaan vaivautunut kommentoimaan näin tyhmää yleistystä! Taidat olla pahasti petetty yksilö, kun tekemällä teet naisista moraalittomia. Kyllä niitä uskollisia kumppaneita vielä löytyy kummastakin sukupuolesta.
nainen on petollinen luonnostaan
että teet tilastoa vasta kun olet saanut riittävän kattavan määrän haastateltavia. Tutkimuksesi vaikuttaa myös hieman epäluotettavalta ja puolueelliselta.
Jos en mitään muuta ole elämässä oppinut, niin sen, että molemmat osaavat kyllä pettämisen taidon, sekä miehet että naiset. Rakastuneena kukaan ei petä, uskallan väittää. Rakastuminen on sitä suhteen alkuhuumaa, kaikki on niin ihanaa, seksiä on enemmän kuin laki sallii eikä toisessa ole mitään vikaa. Eri asia on se, onko henkilö oikeasti rakastunut!! Toinen saattaa olla ja toinen ei. Tai sitten vasta katsellaan onko siitä kyseisestä ihmisestä kumppaniksi, voisiko siihen rakastua. Niinhän se menee.
Tuota en ihan ymmärrä, että voisiko nainen lähteä ravintolaan ilman miestä, jota rakastaa?! Siis mitä?? Miten olisi voisiko mies lähteä ilman sitä naista??? Kuka hitto jaksaa kyhnyttää illasta toiseen sohvalla kainalokkain, ettei vaan nyt tule kontaktia kehenkään toiseen? Ei kai ravintolaan tarvitse pettämisen vuoksi mennä? Eikö sinne voi lähteä tanssimaan ja tapaamaan tuttuja? Toki ihan yhdessäkin voisi joskus lähteä, mutta jotenkin nyt kirjoituksestasi vaan paistaa aikamoinen sovinismi ja itsetunnon puute. Naisen paikka on kotona, koska hänhän rakastaa miestään. Mitä muuta nainen voi toivoa tai tarvita? Parisuhteessa kuitenkin tärkeää on luottamus toiseen. Se, että voi sanoa kumppanille, että mene ihmeessä kavereides kanssa baariin ja vietä mukaettäva ilta. Puolin ja toisin.
Sitähän mä juuri haen, että kiistettäis.
Mutta kun ei kiinnosta oikaista kärjistyksiä. Eli naiset sitten myöntää kärjistyksen olevan lähempänä totuutta. Se on väärin, en halua uskoa asioiden olevan niin.
Olen seurustellut saman miehen kanssa 8 vuotta, joista 4 vuotta ollaan oltu kihloissa. Olen alusta asti tiennyt haluavani elää juuri tämän miehen kanssa. En paljoakaan ravintoloissa käy, mutta esim. työporukalla on joskus tullut käytyä ILMAN miestä. Siellä on hauskaa pidetty, tanssittu miespuolisten(kin) työkavereiden kanssa ym. MUTTA EI todellakaan mitään muuta, enkä voisi kuvitellakaan työkavereiden kanssa mitään muuta kuin kaveruutta. Tuntemattomien miehien kanssa en edes tee tuttavuutta ravintoloissa. Siellä olen vain niiden kavereiden kanssa, joiden kanssa sinne olen lähtenytkin. Olen aina ollut ehdoton näissä asioissa ja ottanut suhteemme alusta asti vakavasti.
Täällä palstalla "eräs järkimies" sun on turha tehdä yleistyksiä. Kaikki naiset ei ole samanlaisia kuin sinun neljä haastattelussa olevaa naista. Olisit laajentanut galluppias vähän muuallekin kuin siihen tiettyyn porukkaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy. ;)
Loukkaantuisin, jos joku väittäisi minusta samaa kuin mitä sinä naisista aloitusviestissäsi väität..