Moikka!
Ollaan tässä tyttöystävän kanssa seurusteltu n. 8kk. Nyt sitten tyttöystävä puhuu yhteenmuuttamisesta ja perheen perustamisesta yms. ja mua noi asiat enemmän tai vähemmän ahdistaa.
Oon myös tyttöystävälle kertonu että mulla ei oo mikään kiire yhteenmuuttamisen kanssa ja että haluan tutustua paremmin ja tyttöystävä on sanonu että ymmärtää hyvin.
Silti kuitenki välillä joudun kuuntelemaan valitusta kun "en ajattele yhtään yhteistätulevaisuutta" jne.. vaikka kyllähän mä ajattelen. Mulla ne ajatukset vaan on päässä vielä niin sekavia etten niistä oo vielä hirveemmin puhunu. Sen oon kyllä maininnu että asioita mietin, mutta että en oo saanu vielä kaikkeen täyttä selvyyttä.
Nyt sitten on tullu semmonen olo että mua painostetaan muuttamaan yhteen ja oon miettiny että ehkäpä olis parempi erota koska musta tuntuu etten oo vielä hetkee valmis siihen.. olin kuitenki pitkään ns. elämäntapasinkku ja välillä aina kaipaan niitä aikoja.
Ja sitten itse kysymykseen: pitäiskö mun mainita näistä eroajatuksista tyttöystävälle, vai pureskelenko asiat itsekseni siihen pisteeseen että oon varma päätöksestäni. Oli se sitten yhteenmuutto tai ero.
Tuntuis vaan vähä kylmältä joku kaunis päivä kertoa että "moi, oon tässä nyt pidemmän aikaa miettiny etten oo valmis vielä perheilemään, joten haluan erota". Mutta sit taas jos eroasioista rupean puhumaan, niin pelottaa että välit etääntyy ja homma kääntyy peruuntumattomasti erontielle ja sitten mitään ei oo tehtävissä jos kuitenkin päätän panostaa tähän suhteeseen 100%.
Että semmosta... kai tosta tekstistä jonku pointin saa irti :)
Ollaan tässä tyttöystävän kanssa seurusteltu n. 8kk. Nyt sitten tyttöystävä puhuu yhteenmuuttamisesta ja perheen perustamisesta yms. ja mua noi asiat enemmän tai vähemmän ahdistaa.
Oon myös tyttöystävälle kertonu että mulla ei oo mikään kiire yhteenmuuttamisen kanssa ja että haluan tutustua paremmin ja tyttöystävä on sanonu että ymmärtää hyvin.
Silti kuitenki välillä joudun kuuntelemaan valitusta kun "en ajattele yhtään yhteistätulevaisuutta" jne.. vaikka kyllähän mä ajattelen. Mulla ne ajatukset vaan on päässä vielä niin sekavia etten niistä oo vielä hirveemmin puhunu. Sen oon kyllä maininnu että asioita mietin, mutta että en oo saanu vielä kaikkeen täyttä selvyyttä.
Nyt sitten on tullu semmonen olo että mua painostetaan muuttamaan yhteen ja oon miettiny että ehkäpä olis parempi erota koska musta tuntuu etten oo vielä hetkee valmis siihen.. olin kuitenki pitkään ns. elämäntapasinkku ja välillä aina kaipaan niitä aikoja.
Ja sitten itse kysymykseen: pitäiskö mun mainita näistä eroajatuksista tyttöystävälle, vai pureskelenko asiat itsekseni siihen pisteeseen että oon varma päätöksestäni. Oli se sitten yhteenmuutto tai ero.
Tuntuis vaan vähä kylmältä joku kaunis päivä kertoa että "moi, oon tässä nyt pidemmän aikaa miettiny etten oo valmis vielä perheilemään, joten haluan erota". Mutta sit taas jos eroasioista rupean puhumaan, niin pelottaa että välit etääntyy ja homma kääntyy peruuntumattomasti erontielle ja sitten mitään ei oo tehtävissä jos kuitenkin päätän panostaa tähän suhteeseen 100%.
Että semmosta... kai tosta tekstistä jonku pointin saa irti :)
Vastaukset 45
Vanhimmat
Sehän on se miehisistä miehinen merkki että asiat ajatellaan omassa mielessä loppuun asti eikä keskustella asioista ollenkaan toisen osapuolen kanssa. :) Nainen puolestaan vastaavassa tilanteessa keskustelee asiat juurta jaksain loppuun asti, mutta valitettavan usein EI miehensä kanssa vaan kaverinsa. :/
Joka tapauksessa parisuhde koskee kahta ihmistä ja vaikka ymmärrän kyllä että et halua puida asioita tai kuunnella muiden mielipiteitä (tämä nyt ei ole aivan totta, kirjoitithan sinä tännekin muiden mielipiteitä saadaksesi) neuvoisin sinua silti keskustelemaan _naisesi_ kanssa asioista enemmän. Ja ei sitä asiaa tarvi suoraan esittää muodossa "en halua muuttaa yhteen vaan päinvastoin olen pohtinut eroa" vaan enemmänkin kerrot epäilyksistäsi siitä että osaisit asua yhdessä jne.
Sanot että sinua pelottaa tuo että välit etääntyy jos keskustelette asioista. Minulla kyllä on ihan päinvastaista kokemusta tuosta asiasta :)
mun kantani on se, että kannattaisi rohkeasti ottaa asia vaan esille. jos tämä toinen osapuoli rakastaa sua todella, on varmasti myös valmis odottamaan. itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa ja tuntui tosi pahalta, lähes helvetilliseltä kun en tiennyt miten minun ja miesystäväni suhde tulee jatkumaan. emme siis asuneet yhdessä, vaan tapailimme tiiviisti. kyselin ehkä liikaakin häneltä yhteenmuuttamisesta, mutta onnekseni hän oli kärsivällinen ja sanoi etteihän meillä mikään kiire ole. no, aikani sitä siinä mietin ja ajattelin että kyllä jaksan odottaa vaikka maailman tappiin asti. ja niin siinä sitten kävi, että yhtenä päivänä hän tuli taas käymään...jäi yöksi ja sillä tiellä on vieläkin... eli lyhykäisesti: odottakaa, jos jompikumpi on asiasta epävarma, ole vahva äläkä anna periksi. ainostaan sinä itse voit tietää koska olet onnellinen. kyllä tosi rakkaus jaksaa odottaa :)
Kumpaakos petät enemmän? Itseäsi vai tyttöystävää, tällä hetkellä molempia? Hän haluaa perheen, hänellä on oikeus haluta se perhe, mikä sinä olet sitä häneltä estämään? Pidät kiinni vaan varmuudenvuoksi, jos sattuisi huvittamaan myöhemmin`?
Eli laske irti, ystäväiseni, laske irti.
Jos olet reilu tyttöystävääsi kohtaan, niin kerrot ajatuksistasi hänelle. Ei välttämättä eroaikeista vaan siitä, ettet ole valmis muuttamaan yhteen tai tekemään vielä suunnitelmia pidemmällä tähtäimellä. Hän päätelkööt siitä sitten suhteenne tilaa.
Minut on jätetty pitkästä suhteesta aivan yllättäen ilman mitään varoituksia ja voin sanoa, että sitä en toivoisi kenellekään.
Mut on kanssa joskus jätetty, ilmeisesti jätkän omissa ajatuksissaan harkiten. Oltiin suunnittelemassa ensi kesän lomia, mä luulin että mennään Kreetalle yhdessä, niin tää jätkähän olikin jo varannut poikaporukalla jonkun vaellusviikon Lapissa! Mä meinasin revetä ihan totaalisesti, se koko kesä meni sitten ilman mitään tekemistä, oli ollut puhe yhteisestä lomareissusta, mutta jätkä ei vaan saanut suutaan auki.
Aloittajalle: ole mies ja puhu asioistas tytöllesi hvyän sään aikana.
"pitäiskö mun mainita näistä eroajatuksista tyttöystävälle, vai pureskelenko asiat itsekseni siihen pisteeseen että oon varma päätöksestäni. Oli se sitten yhteenmuutto tai ero."
Jos kerrot, homma kaatuu siihen tai sitten se yrittää painostaa sinua vielä enemmän. Sano, että tarviit nyt enemmän omaa aikaa, eiköhän sillä hiljene... Älä perusta perhettä, jos et ole varma, että itse sitä haluat. Ei siinä olisi mitään järkeä ja voit olla varma, että sitten kaikki olisi vielä paljon hankalampaa. Ellet sitten halua elatusmaksuja, riitoja yms. Jos se haluaa perheen ennemmin kuin sut, anna sen etsiä se jostain muualta. Se on nimittäin hieman huono juttu, jos etusijalla onkin perhe (jota ei edes ole olemassakaan) kuin sinä (joka olet).
Ota etäisyyttä ja aikaa, mutta älä anna kenenkään painostaa tuollaiseen. Jos se ei sille sovi, sitten eroa. Muuten kyllä päätös syntyy itsestään ennemmin tai myöhemmin. Ei siitä tarvitse keskustella - tiedät jo, mitä hän haluaa.
sinun pitää kertoa ajatuksistasi ja peloistasi. Kaikkein hirveintä on vain häipyä paikalta. Tyttöystävälläsi on oikeus omiin ajatuksiinsa ja toiveisiinsa ja suunnitelmiinsa. Sinulla samoin. Kerro, puhu, sano! Keskustelu voi pitkässä juoksussa olla hyväksi teille molemmille, vaikka ensimmäiset reaktiot olisivat mitä tahansa.
Ja vielä - ketään ei voi pakottaa rakastamaan tai välittämään, sinunkaan ei siis tarvitse tehdä mitään sellaista, mihin et ole valmis. Mutta aikuisena ihmisenä sinun pitää olla myös valmis kertomaan syvimmistä ajatuksistasi - varsinkin kun niiden sisältö liittyy oleellisesti jonkun toisenkin ihmisen elämään. Ja sinun pitää olla valmis myös kestämään seuraukset.
Rohkeutta - ole mies! Puhu asiat selviksi, sano mitä ajattelet.
Tiedän kuinka inhottavaa tuo painostaminen on (vaikka oonkin nainen), mutta yks neuvo ÄLÄ IKINÄ sano, että mietit eroa, jos et tosissas aio erota! Ei me naiset oikeasti haluta puhua tuollasista asioista! :)
Ilmeisesti kuitenkin voit puhua tyttöystäväs kans. Ehkä sun pitäs ennemmin sanoa, että susta ei tunnu hyvälle, jos painostetaan muuttamaan yhteen, ettehän te tosiaankaan ole kauaa seurustellu edes!! Ihan hyvin voit sanoa, että haluat tutustua ensin paremmin ja ehdotan todella, että muutat kuitenkin eka yhteen tyttöystäväs kans, ennenkö alatte tekeen lapsia, että näätte mitä on se oikea yhteiselo. Yhessä asuminen ei oo niin paha, siitä pääsee pois, mutta kun asiaan on ehditty sotkea lapsia, sitte se vasta menee monimutkaseksi!
No joo, ehkä itekin menin jo vähän pitkälle, pointtina on nyt se, että kerrot mitä haluat elämältä, että haluat esim. opiskella ja viettää vielä poikieniltoja ja muuta, että et oo valmis vielä kantaan vastuuta perheestä. Se ei kuitenkaan ole mikään pieni asia, ko aletaan perustaan perhettä! Mitä ikinä sanotki, niin ÄLÄ SANO MITÄÄN MITÄ ET TARKOTA!!
Jakelispa joku fiksu munkin ukolle neuvoja, miten kohdella minua ja keskustella minun kans.. :D Naiset on vaikeita!
Hei, kyllä jokaisen täytyy miettiä tarkasti missä mennään, mutta sitä pitää myös osata kertoa. On kumma kun mies ei pysty kertomaan tunteistaan tai siitä , että ahdistaa. Jokainen meistä kokee asioita eritavalla ja voi olla että tyttöystäväsi vaan miettii , että joko olet valmis puhumaan kun ottaa asian esille. Kerro miltä tuntuu ja mitä toiveita sinulla on ja mitä odotat tulevaisuudelta. On tylyä mennä eteenpäin jos ei aisiat kuitenkaan nappaa tai jos ei ole valmis ottamaan vastuuta suhteesta. Sitten on parempi ilmoittaa, että ei ole valmis ja jos se on siitä kiinni niin hän voi päättää mitä haluaa; jatkoa vai mennää eteenpäin omassa elämässä.Yhteenmuuttaminen on aina iso juttu ja itse olen sen aina tehnyt nopeasti, enkä kadu pätkääkään. Siinä vasta oppii tuntemaan ja hyväksymään toisensa ja sitä kautta suhde joko syvenee tai heikkenee. On jajan hukkaa jos vaan odottelee mikäli suhteesssa kaikki on ok. Ja tällä tarkoitan seksiä, ystävyyttä ja tukea ja turvallisuudentunnetta johon kuuluu myös luottamus. Harvoin tarjotaan hyvää suhdetta, ei kannata pelätä sitä mitä tulevaisuus tuo kun sen on omassa päässä ensin kunnolla käynyt läpi. Tsemppiä:) kohta kevät tulee...
Voin puhua vain omasta kokemuksestani, mutta tunteistaan kannattaa aina puhua rehellisesti ja pelkäämättä ja varsinkin sun kannattis kuunnella nyt ittees. Tein virheen ja muutin liian pian yhteen erään heppulin kanssa vaikka hälärit soi ja mietin, että en ole valmis tähän vielä.
Itkua ja surua siitä varmaan seuraa myöhemmin vielä enemmän jos yhteen muuttaa ja arki lasahtaa päinnäköä.
Nyt tuo suhde on kariutunut ja olen siitä hieman allapäin, kadun kun en silloin jo kuunnellut sisintäni. Nykyään olen varovainen, haluan tuntea toisen ainakin 2-4 vuotta ennen yhteenmuuttoa, miksi hosua, se arki ei välttämättä ole niin ihanaa...
Älä hyvä miehenalku edes ajattele kertoa eroajatuksia naisystävällesi, mikään ei ole pahempaa kuin naisen kosto.
Pomminvarmasti tulevaisuudessa rapaa tulee ja urakalla yhteiselon jatkuessa näennäisen yhteisymmärryksen vallitessa, tuollaista luottamuspulaa ei yksikään nainen kuittaa olankohautuksella.
Vanha kansanviisaus kertoo että mies haluaa omistaa kumppaninsa alapään ja nainen yläpään, valitettavasti siihen hokemaan on viisauden siemen kätkettynä. Mikäli viestität kumppanillesi että hän onkin vasta "koeajalla", on se todella kova isku hänen jo suunnitellessa pysyvää elämää kanssasi.
Jäitä hattuun ja mieti loppuun asti ennenkuin suusi avaat aiheesta, juttele vaikka niitten kavereittesi kanssa ennemmin ja raivaa aikaa itsellesi hyvien harrastusten parissa, saat tuuletettua ajatuksiasi.
Pakkopulla-avioliitto yhteinen asunto yhteiset velat muu hässäkkä = Konkurssi (korvien välissä).
Luottamuspulaa? Se vasta luottamuspulaa aiheuttaakin, kun huomaa ettei toinen kerro ajatuksisaan rehellisesti...mut olenkin vaan nainen, joka kyllä kestää kuulla totuuden. Mikään ei oo kamalampaa kuin huomata elävänsä samankaton alla ihmisen kanssa, joka ei sitä täydestä sydämmestään alunperinkään halunnut.
en viitsi kommentoida, koska työkseni pareja ja ihmisten kriisejä hoidan. Nyt oli aloittajan teksti niin aidon oloinen, että vähän: mikäli suhteen alkuvaiheessa opettelette yhdessä puhumaan vaikeistakin asioista ja kuuntelemaan toisianne, niin myöhemmin teillä on työkaluja ratkaista taatusti eteen tulevat pulmatilanteenne jopa itse. (Ilman kallista terapeuttia:)
Ilman kommunikointia, vuorovaikutusta eli viestintää ja sen harjoittelua voin luvata ongelmia kaikissa tulevaisuudenkin parisuhteissa. Silti tämä maalaisjärjellä ymmärrettävä totuus tuntuu täydeltä utopialta useimmille...
Eli puhu ja puhu vielä lisää toiveistasi ja tarpeistasi nimenomaan kumppanillesi, jota asia eniten koskee. Sanasi voit silti valita huolellisesti!
onnellista jatkoa sinulle.
Kokemukseni mukaan miehet eivät halua puhua. Moni mies on sanonut että jos asoita aletaan veivaamaan tunteet kuolevat. Eli mies ei voi puida asioida ilman että hänen tunteensa vähenevät. Tämän on moni mies kertonut.Kommunikointi miesten itsensä mielestä alentaa rakastumisen tasoa. Mies haluaa rakastaa ajattelematta. En vieläkään ymmärrä miksi. Tässä mielessä terapeutti ei ole oikeassa.
että miehet ei halua keskustella....mihinkähän ns.kokemukseen tuokin väite perustuu.
On varmasti totta se, että keskustelutaidottomia /-kyvyttömiä löytyy niin miehistä kuin naisistakin , mutta miksi tämä aina useimmiten sälytetään vain miesten niskaan.
Palstoilla vedotaan kokemukseen ja näkemykseen. On oltu "liito(i)ssa" kymmeniä vuosia ja nyt on kuudes liitto menossa ja ikääkin mahtavat 27 vuotta.
Mitenkähän musta tuntuu siltä että näissä jutuissa ei nyt oikeen kaikki natsaa. Arvon "neiti tai "rouva" kertoo että mun mies ei ymmärrä mua eikä se haluu keskustella mun kaa jne jne.
Samaan hengenvetoon huudetaan että mu pitäis saada sitä ja pitäisi saada tätä että MÄ olisin onnellinen....ja asioitten pitäisi olla tälleen ja sillen , mutt kun kukaan (muu) ei tee yhtään mitään. Ja sitt kun MÄ oon onnellinen niin kyllä sitten muutkin "osansa onnesta saavat".
Voi voi....
..."mies haluaa rakastaa ajattelematta eikä voi puida asioita ilman että hänen tunteensa vähenevät"......????
En ole ikinä lukenut moista soopaa...kait tämä sitten oli provokatiiviseksi ajateltukin ja siinä kyllä onnistuit; se täytyy myöntää.
Mitä tulee kokemukseen ja keskusteluun parisuhteessa, niin me olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo yli kolmekymmentä vuotta.
Tuohon aikaan on mahtunut kaikki se mahdollinen mitä voit kuvitella parisuhteeseen mahtuvan , niin hyvässä kuin pahassakin.
No: miten on asioista selvitty....?
Puhumalla, keskustelemalla, hyväksymällä se tosiasia että me molemmat olemme vain ihmisiä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, antamalla anteeksi , pyytämällä ja saamalla anteeksi.
Rakastamalla toinen toisiamme sellaisina kuin olemme.
Oletko koskaan ajatellut että sitä saat mitä tilaat....mitä sinä ITSE olet tehnyt tai olisit valmis tekemään syyttelyiden ja osoitteluiden leimaamisen sijaan....
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että kahden ihmisen liitto on ainaista "säätämistä"...SE Ei KOSKAAN tule valmiiksi....joka päivä sitä täytyy ruokkia ja vaalia...se on kuin puutarha ; se vaatii huolenpitonsa ...muuten se kuihtuu ja kuolee pois
OHO...Tulipa paha ..Ymmärrän!
...."Pitkä kulissiliitto"....kirjoitukseesi perustuen annan yhden neuvon...noin aluksi.
KATSOKAA PEILIIN !!!
...heips ammattilainen..mä oon mies ja vaiheessa..
saako sulle meilaa 1krt pliis......
Olette olleet n.8kk yhdessä ettekä asu yhdessä. Nykyään tehdään nopeita päätöksiä ja muutetaan nopeasti yhteen, hankitaan lapsia, mennään naimisiin jne. Itse toimin nopeasti. Sen olen huomannut että suhteessa on kerrottava jos joku asia ahdistaa tai on ajatellut eroa. Et häviä siinä mitään vaikka kerrotkin sen tyttöystävällesi. Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja 7.5 vuotta naimisissa. Meillä on kuudes lapsi tulossa. Olen tyytyväinen siihen että teimme kaikki nopeasti ja kaikki oli opittava kantapäänkautta. Nyt ainaskin omalta osaltani ja toivottavasti miehenikin osalta puhumme paljon asioista. Jos joku asia vaivaa niin kerromme siitä toiselle. Uskon ettei tyttöystäväsi tee sitä tahlaan että "patistaa" yhteiseen tulevaisuuteen. Näin naisena voin sanoa että se on meillä naisilla veressä. Kerro ajatuksistasi ja tunteista tyttöystävällesi niin voitte jopa keksiä yhdessä jonkun ratkaisun.
on mielestäni riittävästi. Mutta kaikkihan riippuu siitä, millainen teidän suhde on ollut. Jos tykkäät tytöstäsi, älä muuta yhteen, mutta jos rakastat, muuta. Tykkääminen vaikuttaa siltä, kuin vielä etsisit sitä 'oikeaa', sen oikean kanssa saatat edetä hurjan paljon nopeammin ja varmemmin.
Kerro ajatukset tytöllesi. Silloin hän saa päättää, riitätkö sinä hänelle.
Mikset kerro tätä samaa, jonka nyt tänne laitoit, tyttöystävälle?
Itse ainakin ymmärtäisin, jos poikaystävä toteaisi, että häntä vielä ahdistaa ajatus yhteenmuutosta ja perheen perustamisesta.
Toki olisi hyvä, että sitten siihen lisäisi, että tämä ei tarkoita yhteenmuuton ajatuksen perumista tai sitä, että koskaan näin ei tapahdu, mutta että vielä ei tunnu itsestään siltä, että olisi yhteenmuuton aika.
Kannattaisi myös sanoa, että kyllä sinä yhteistä tulevaisuutta ajattelet, mutta että ne ajatukset ovat vielä sekavat etkä oikein ota niistä selkoa (kuten itse mainitsit).
Eroajatuksista en puhuisi/tahtoisi kuulla mitään.
Riittäisikö tyttöystävällesi, jos sinä veisit hänen luokseen esim. pari vaatetta, hammasharjan ym. ja hän vastaavasti sinun luoksesi (ellei näin ole jo tehty)?
Tyttöystävä näkisi, ettet ole sulkenut pois mahdollisuutta yhteenmuutosta ja sinä saisit vielä elellä yksinäsi.
Itse olen seurustellut 1½ vuotta tässä nyt ja lähemmäs vuoden olemme poikaystäväni kanssa jo yhdessä asuneet.
muuta yhteen! Jos sinulla on nyt jo olo kuin sinua painostettaisiin - mitäs luulisit seuraavaksi tapahtuvan????
Joo, piakkoin naisesi ilmoittaa olevansa raskaana!
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että jos TODELLA haluat erota, niin kerro heti. Edellisessä suhteessa mietin eroa jo 4 kk:n jälkeen. Mies mietti eroa 5 kk:n jälkeen. Kumpikaan ei puhuttu omista mietteistä. Sinniteltiin vuosi ja sitten erottiin. Silloin kerrottiin toisillemme, että mitä oltiin mietitty itseksemme.
Nykyisessä suhteessani on kolmas vuosi menossa (osittain etäsuhde, välimatkaa 80 km). Mies asuu osan viikosta luonani, olemme samassa kaupungissa töissä. Yhteenmuutto ei vielä mahdollista, koska tönöni on vielä remontin kourissa (ts miehen kaikki tavarat eivät mahtuisi taloon ennen kuin remontti on loppuun viety). Mielelläni ottaisin miehen jo pysyvästi luokseni, mutta edellä mainitun takia se ei vielä käy. Ei kaikessa siis tarvi pitää kiirettä, vaikka nykyään se tuntuu olevan "trendinä".
..niin kerro ajatuksistasi ja tunteistasi tyttoystavallesi! Minulle ilmoitettiin muutama paiva sitten taysin yllattaen mistaan aavistamatta, etta enaa ei ole hyva ja haluaa erota. Miehille se on niin ehka helpompaa ettei tarvitse puhua mutta naisille, ja varsinkin jatetyille se on kamalin tapa paattaa suhde. Jos toiselle ei kerro tunteistaan mitaan aiemmin niin miten voi ymmartaa eron. Itsellani on sen suhteen aivan kamalaa. Kerro siis, vaikkei se helppoa olekaan. Jos arvostat naistasi, niin hanella on oikeus tietaa.
asioistahan pitää keskustella! tottakai nostat asiat ns.pöydälle ja katsot mitä tulee.ehkä tämä morsianehdokas on niin ahdistavaa laatua,et alkaa painostaa sua yhteen.sittenpähän tiedät et just sitä et halua,jätä nainen jos kuristaa liikaa.et sä silloin ole valmis suhteeseen!ainakaan tämän naisen kanssa.kyllä sä tunistat kun oikee osuu kohdalle!!!!!!!!!
Parisuhteessa pitää kyetä puhumaan asioista luottamuksellisesti ja tasa-arvoisesti.
En jaksanut lukea muiden vastauksia, mutta tuli vain mieleeni että kyseessä on varmaan aika tyypillinen tilanne. Tyttöystävä intoilee asioiden edelle ja poikaystävän on vaikea kertoa omista toiveistaan ilman että loukkaa tyttöystävää.
Siksi suosittelisinkin että näyttäisit kirjoittamasi viestin hänelle. Jos et halua ihan kasvotusten printattuna antaa sitä, niin mitä jos lähettäisit sen sähköpostilla ja pyytäisit häntä lukemaan.
Ihan sama millä tavalla tuot nämä ajatuksesi esille, kunhan vaan tuot jollain lailla. Todennäköisesti tyttöystävällä on niin suuret haaveet kun on löytänyt ihanan miehen ettei hän yksinkertaisesti ymmärrä sinun kantaasi, ellet sitä hänelle ilmaise.
Vaikutat ihan fiksulta kaverilta, joten olisi myös toinen vaihtoehto. Mitä jos kirjoittaisit tyttöystävällesi kirjeen jossa todella kerrot omat näkökantasi? Kirje todella osoittaa että välität ja että haluat tosissasi päästä yhteiseen ymmärrykseen. Lisäksi tyttöystäväsi saisi rauhassa lukea kirjeen ja pohtia sen sisältöä. Jos sanot nämä asiat suoraan "varoittamatta", hän saattaa mennä helposti puolustuskannalle ja suojata omaa epätietoisuuttaan suuttumalla tms. Tässä tapauksessa uskon että ihan vanhanaikainen kirje olisi oikea ratkaisu, jotta tyttiksesi ymmärtäisi myös sinua ja tajuaisi ottaa vähän takapakkia.
Oon myös tyttöystävälle kertonu että mulla ei oo mikään kiire yhteenmuuttamisen kanssa ja että haluan tutustua paremmin ja tyttöystävä on sanonu että ymmärtää hyvin.OLETHAN SÄ SANONUT AIEMMINKIN HYVIN AJATUKSISTASI, JATKAT VAAN SAMAAN SÄVYYN. HYVÄ TYTTÖ SULLA ON JA YMM. VISSIIN JATKOSSAKIN.
Moi,
Itse olen hyvin liberaali sekä suvaitsevainen ja plakkarissa on jo kolme virallista liittoa, lapsia aika liuta ja naissuhteita lähemmäs tuhat. Ihan rakentavasti sanoen, kuulostat äkkiselttän kundilta, joka ei uskalla sitoutua. Se voi jädä päälle, kuten aika monella mun frendeistä. Musta on kivempaa kuunnella katkeroitunutta perheellistä kuin katkeroituneitunetta poikamiestä jota joku nainen ahdistaa. Sillä perheellisellä on nimittäin aimo annos enemmän oikeeta elämänkokemusta. Nevertehless, it's all up yours á la Nykänen. Ciao. - Seppo-
Herras mies sanoo kiitos...ja hyvää jatkoa!!
Näin naisen näkökulmasta, ja juuri vähän aikaa sitten itse samasta syystä jätettynä, voin kyllä kertoa että pahalta tuntui tuokin vaihtoehto, ettei mies puhunut asiasta mitään ennen eropäätöstä. Tuntui aivan siltä kuin olisi kylmää vettä kaadettu niskaan aivan yllättäen. Olimme seurustelleet juuri nuo samat 8kk ja juuri olimme muuttaneet (miehen toiveesta vieläpä...) saman katon alle. Sitten vain eräänä kauniina(?) päivänä mies ilmoitti muuttavansa pois, pakkasi tavaransa saman tien ja lähti... Kun syitä kysyin, hän vastasi ettei voikkaan sitoutua ja pelkää pettävänsä. Ja kaikki nämä ajatukset hän oli minulta piilottanut...
Nyt pikkuhiljaa opettelen taas luottamaan ihmisiin, mutta vaikeata se tulee olemaan.
Rohkeasti siis vain puhumaan ja TEKEMÄÄN TÖITÄ sen yhteisen elämän eteen. Jos naisesi sinua rakastaa ja haluaa parisuhteen säilyvän, hän jaksaa kyllä odottaa, mutta ole rehellinen, sekä hänelle että itsellesi.
Parisuhteessa ei aina voi juosta karkuun heti kun tulee ongelmia, vaan aikuisten ihmisten on mielestäni osattava puhua niin helpoista kuin vaikeammistakin asioista.
Jos et ole vielä valmis sellaiseen, sinun on vain sanottava suoraan mitä haluat. Jos toinen ei kuuntele ollenkaan sinun mielipidettäsi vaikka kuinka selkeästi niistä kertoisit, niin kannattaa miettiä haluaako sellaista naista itselleen, joka ei kuuntele mielipiteitäsi ja välitä sinun tuntemuksistasi..
-vaikeahan se on elää yhdessä jos haluaa erilaisia asioita ja on henkisesti eri aallonpituudella, älä jää tossun alle vaan pidä pintasi.
..mut jos siinä jutus on jotain sellaista, jota et halua myöntää itsellesikään, siis pienet hälytyskellot, niin älä mee avioon.mä oon tehnyt sen virheen, kun en uskonut sisintäni silloin kun oli aika. mutta mee rohkeasti asioita päin.sano et sua ahdistaa ripustautuminen.että mitä nyt kuuluu tehdä.
se asia, joka sua ehkä häiritsee, tai askarruttaa tulee korostumaan myöhemmin.
johtuu siitä kun tyttöystäväs kaipaa vastauksia niin kerro että se ahdistaa ja tarvit aikaa rauhas miettiä niitä asioita. Ei ehkä kannata eroajatuksia kertoa,kun kuuloistais siltä et se tulee vaan siksi sulle mieleen kun sua ahdistaa ja haluat pakoon sitä.
juur näin..yhtyn etelliseen puhujaan.hyvä.
Kerro tuolla sieltä saat myötätuntoa http://www.haistapaska.com
Tottakai keskustelet tyttöystäväsi kanssa ja kerrot ettet ole vielä valmis mihinkään lopulliseen ja vakavaan. Ole mies äläkä pelkää kertoa siksi että tyttöystäväsi voi suuttua. Jos hän rakastaa sinua, niin mahdollisen pienen suuttumuksen jälkeen saatte keskusteltua asiat yhdessä.
Minun unelmieni mies oli raukkamainen eikä uskaltanut kertoa ettei ollut koskaan eronnutkaan edellisestään, vaikka niin luulin...tyhmänä suunnittelin yhteistä tulevaisuutta, kunnes pommi sitten putosi...
Niin se vaan on, että pitää uskaltaa tehdä päätöksiä, kipeitäkin. Se kuuluu valitettavasti aikuisen elämään.
Kerro toki, jos et ole valmis perhe-elämään hänen kanssaan. Turha vitkuttelu mutkistaa asioita ja kohta olet ehkä tilanteessa, jota kadut.
On normaalia, että suuret päätökset pelottaa, varsinkin jos pitää irtaantua tutuista asioista.
Elämä vaatii rohkeutta ajoittain, kuuntele sydämesi ääntä, toimi sen mukaan. Ole rehellinen itsellesi ja toiselle, sano tunteesi ja ajatuksesi ääneen hänelle.
jos eroa olet miettinyt on tyttöystävälläsi oikeus tietää. Olen sitä mieltä et jos eroa edes harkitsee ei silloin ole täysillä suhteessa mukana. Jos toista todella rakastaa ja halu elää yhdessä ei silloin edes harkitse eroa!
puhu asiasta tyttöystävän kanssa,olette seurustelleet erittäin vähän aikaa,eikä ole edes ihmekkään jos mietit yhteenmuuttamista sen varjossa että tyttöystäväsi painostaa,jos tyttöystäväsi oikeasti sinua rakastaa niin hän jaksaa odottaa sinun valmistautumistasi siihen että milloin olet valmis muuttamaan yhteen. yhteenmuuttamisessa on huonot ja hyvät puolensa. huonot on se että näette toisianne liian usein ja sen takia pystytte riitelemäänkin useammin asioista. hyvät on se että taas pystytte rakentamaan omaa yhteistä elämäänne jos olette valmiita siihen. eli siis mieti kaikessa rauhassa asiaa ja kerro tyttöystävällesi että en ole vielä valmis yhteenmuuttamiseen koska on oltu näin vähän aikaa yhdessä.älä ota stressiä asiasta.
Tee, niin kuin minä: Jätin puolisoni 11v. liiton jälkeen tekstiviestillä ja raijasin tavarat ulos. Uusi miesystäväni vahti, ettei vanha pääse sisään. Olisipa uusi rakkaani vetänyt vielä turpiin!
Tekisipäs uusi ukkosi joskus sinulle samanlailla, sitten katotaan kuka nauraa ja nauttii luulen että sinä itkisit ja vikisisit. Tunnut kyllä olevan kun joku vitun pentu, ainakin ajattelutavaltasi. Et edes uskaltanu jättää toista ennenkun oli uusi suhde.
Meille naisille on melko tavallista, että elämme kohti romanttisia unelmia - happy for ever with my prince..
Naiset kypsyvät näihin ajatuksiin hyvin varhain, koska ovat oppineet mallit naispuolisilta roolimalleiltaan: äidiltään, siskoiltaan, tädeiltään ja mummoiltaan.
Miehenä sinun tulee laittaa kaksi kovaa vastakkain: et varmaankaan halua luopua rakkaastasi noin vain? Jos muutoin menee hyvin, niin yritä puhua asiasta avoimesti. Hänen tunteensa sinua kohtaan eivät siitä muutu. Hän on pikemminkin otettu kun otat asian esiin oma-aloitteisesti. Anna hänelle oikeus pettyä. Hänen unelmansa eivät siis toteudu. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jossa molempien tarpeet täytyy ottaa huomioon. Mikäli nyt ette pysty keskustelemaan isoista asioista, ei teillä ole tulevaisuutta muutoinkaan. Jos nyt teeskentelet tai lähdet pakoon jättämällä tytön, niin se ei ole kovin miehekäs ratkaisu.
Olette vielä nuoria. Teillä voi olla jotain muita yhteisiä suunnitelmia: yhteinen matka, ehkä harrastukset tms. Ne syventävät suhdettanne ja teillä on aikaa kasvaa aikuisuuteen yhdessä. Opitte toisistanne ja kasvatte ihmisinä toisen kautta.
Aikuisuus on sitä, että kantaa vastuunsa. Kun on suhteeseen lähtenyt, kriisit tulee selvittää. Joka suhteessa niitä on. Kriisit vievät suhteita eteenkäsin. Ole rohkea ja kohtaa kumppanisi. Älä uhkaa erolla, sillä se loukkaa toista todella paljon. Et voi myöskään tietää sitä tuskaa, jonka koet kun hän ei ole sulostuttamassa elämääsi. Ajattelet nyt vain helpotusta. Menee kauan ennenkuin sydämesi on valmis yrittämään suhdetta uudelleen - etenkin kun pelkonasi voi olla että käy jälleen samalla tavalla. Sitä ennen on paljon aikaa yksin, tuskaisten ajatusten kanssa: 'teinkö sittenkään oikein?'
Mieti myös, mikä estäisi yhteen muuton. Senhän voi perua, mikäli se ei toimi. Älä luulekaan, että parisuhde on helppoa asui sitten yhdessä tai erikseen.
Tsemppiä.
No näköjään pelkäät yksi olemista taas ja eroa selvästikäään ette ajattele asioista samalla tavalla , jotenkin kirjoittaja ei halua sitoutua sen enempää kun nyt on .. Kirjoittaja pelkää sitoutumista :)) Miksi et voi sanoa suoraan miten asiat ovat miksi pitkittää et uskalla :))) Selvästi kirjoittaja ei halua yhteen muuttamista eikä mitään muutakaan ainoastaaan`` rakastajaa`` pitää ja naisia ärsyttää nämä lällyn lällyn miehet :))
Asiat mutkistuu, kun ne pitkittyy... Eli sinun pitää päättää. Jos tyttöystäväsi haluaa muuttaa yhteen ja pidät häntä "löysässä hirressä" asian suhteen, teet väärin.
Joko muutat hänen kanssaan yhteen ja elät sen asian kanssa tai sitten kerrot suoraan, että et halua muuttaa yhteen ja otat tietoisen riskin, että sinut jätetään. Valinta on sinun...
Itse elin 20 vuotta avoliitossa, ja mies ei halunnut naimisin... Noo, sitten tuli ero ja kummasti mies järjesti itselleen oikein mahtipontiset kirkkohäät jonkun naikkosen kanssa, Siitä olen loukkantunut, että hän vei nouruuteni 20 vuotta, eikä voinut aikaisemmin kertoa, että ei halua olla kanssani,
Sama pätee sinuun, jos et halua sitoutua, päästä tyttöystävä menemään ja anna hänen löytää kaveri kenen kanssa hän saa asua yhdessä.
Kerroppa naisellesi että ei ole mikään kiire yhteen muuttoon ja seukkaillaan ensin vaikka 2 vuotta niin keritään oppimaan toisitamme enenmmän että silleen. Itse aikoinan nykyisen naisen kanssa seurustellut vajaan vuoden ja kerran puhui hostain vuokran maksusta niin naiseni sanoi että säästettäisiin jos muutaisin hänen luokseen ja muutiin heti koska -90 alussa hänen vuokransa stadissa 1000 markkaa ja oli halpaa asua ja siitä on yli 20v ja vieläkin ollaa yhdessä. Painostamista emn ole koskaan ymmärtänyt ja nainen voi painostaa siitä syystä että olisi halvempaa maksaa kahdestaa vuokraa tai asuntolainana tai sitten on kiire perheen perustamiseen kun kavereillakin on.
Kannatta puhuu sit vasta kun olette muuttaneet yhteen ja huonekalut on kannettu uuteen kämppään ja muija tullut suihkun raikkaana suihkusta iloisena kun tavarat on kämpässä ja haaveillen yhteisestä tulevaisuudesta. muista et uudet verhot kannattaa kans laittaa ennen kun kerrot.