Haluaisin kuulla, jos joku on onnistuneesti selvinnyt uskottomuuskriisistä.
Mieheni on pettänyt minua ja en tiedä kuinka jatkaa. Miksi enää jatkaa, jos toinen on valmis pettämään. Haluaisin kuitenkin jatkaa, jos se on jotenkin mahdollista. Jo lastenkin takia.
Mieheni on pettänyt minua ja en tiedä kuinka jatkaa. Miksi enää jatkaa, jos toinen on valmis pettämään. Haluaisin kuitenkin jatkaa, jos se on jotenkin mahdollista. Jo lastenkin takia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän siitä koskaan täysin selviä, kriisistä, jatkui se yhteiselämä sitten tai ei. Petetyksi tuleminen jättää sen verran syvät jäljet, ettei kokemus kuunaan unohdu.
Yhteiselämä voi silti jatkua jopa kohtalaisena kaiken koetun jälkeen, jos molemmat puolisot niin haluavat, siis oikeasti haluavat. Se vaatii ponnisteluja molemmin puolin, siltä joka petti ettei petä enää ja siltä joka tuli petetyksi, ettei v..ttuile siitä liian kauan aikaa.
Oma tarina on sellainen, että n. 3 v sitten havaitsin vaimolla olevan jotain isompaa meneillään. Kiisti kaiken, tietenkin, väitti ettei ketään ole, oli silti. Vasta kiinni jäätyään alkoi muuttaa elämäntapojaan enemmän perhekeskeiseen suuntaan ja muisti että sitä ollaan naimisissa kuitenkin. Minä olisin halunnut erota ja itse asiassa olin jo päättänytkin jättää naisen oman onnensa nojaan, käynnistin eron ensimmäisen vaiheenkin. Hän ei eroa halunnut vaan toivoi että vielä yritettäisiin.
Kovan harkinnan jälkeen päädyin siihen etten eroa. Ehtiihän sitä tuonnempanakin jos tarve vaatii ja siltä tuntuu. Oli muutama painava seikka miksi en kuitenkaan eronnut, tärkeinpänä tuolloin alle 10 v lapsi, sitten se että 1 kpl omakotitaloja sun muuta elämää helpottavaa rekvisiittaa on tullut jo maksetuksi, ei niin huvittaisi alkaa alusta kaikkea hankkimaan. Ja kait sitten tunnettakin vielä vaimoa kohtaan oli jäljellä ja vieläkin on. Mitään kummempaa syytä vaimo ei tosin osannut kertoa miksi päätyi pettämään. Kait sitä pitkässä liitossa sitten tulee eteen kaikenlaista, välillä ei niin riemukastakaan?
Nyt pahimman tunnemyllerryksen jälkeen elämä on tasaisempaa ja jollain lailla jopa ihan hyvää tai ainakin siedettävää. Jotenkin tuntuu että ne ajat oli vain pahaa painajaista eikä ollenkaan totta. Välillä iskee masennus kaikesta koetusta, mutta se menee onneksi aika äkkiä ohi, päivässä parissa korkeintaan. Mitä tästä kaikesta opin? No, ainakin sen, ettei ketään voi omistaa ikinä kokonaan, eikä tulevaisuudesta voi olla varma mitä se tuo tullessaan. Ja toista ei kannata pitää itsestäänselvyytenä eikä pidä suostua siihen että itseään pidetään sellaisena.
Toivon kaikille kriisissä oleville / olleille voimia jaksaa pahimman yli, elämää on kriisin jälkeenkin, pitkälti on itsestä kiinni minkälaista se elämä sitten on. Kun on olemassa asioita, joille et (jälkikäteen) mitään enää voi, niin ne on vain pakko jollain tasolla hyväksyä. Jos ei voi hyväksyä, ei voi antaa anteeksikaan ja ellei voi antaa anteeksi, ei liitolla toivoa.
Kiitos vastauksestasi.
Kirjoituksestasi sain sellaisen vaikutelman, että
olet jatkanut liittoa, mutta et ole kuitenkaan kokonaan antanut anteeksi etkä täysin tyytyväinen liittoosi/vaimoosi nykyään.
Tuo on tavallaan juuri se asia, jota minä pelkään omalla kohdallani. Eli jos jatkan pettäjän kanssa liitossa, niin olenko vielä vuosien päästäkin sitä mieltä, että elämä on ihan siedettävää ja jopa hyvää. Mutta ei kuitenkaan selvästi hyvää elämää. Menikö osa liitostamme nyt lopullisesti pilalle. Onko tosiaan niin, että enää ei ole mahdollista onnelliseen liittoon. En haluaisi mitään kompromissiliittoa. Että alan elämään vain puolittaista parisuhde-elämää. En kait voi lopullisesti tuomita miestäni huonoksi ihmiseksi hänen tekemiensä virheiden takia. Koska kaikki tekevät virheitä. Omani ovat sitten kai olleet erilaisia kuin mieheni.
Tällä hetkellä en vielä pysty antamaan pettämistä anteeksi. Ja olen kyllä v..llut asiasta päivitääin. Tuntuu, että se on pientä siihen verrattuna mitä hän on laittanut minut kärsimään.
Ja sitä vähän pelkäänkin, että koko loppuelämäni ajan yritän kostaa hänelle sen mitä hän teki minulle. Koska mikään kosto ei tunnut riittävältä. Mitään yhtä inhottavaa en kuitenkaan pystyisi hänelle tekemään tai sanomaan joka vastaisi niitä kärsimyksiä joita hän minulle aiheutti.
Mutta muuttuuko tämän fiilis mihinkään ikinä?
Pettämisestä nyt kuitenkin kulunut vain vähän aikaa.
Sait oikean käsityksen, en ole täysin tyytyväinen liittoon enkä vaimoon. Se on kuitenkin ymmärrettävää kaiken koetun jälkeen...
Se on yksilöllistä, miten kauan aikaa siihen lopulliseen hyväksymiseen ja anteeksiantamiseen menee. Minulla mennyt kohta 3 v ja prosessi edelleen joltain osin kesken, tosin paljon asioita olen jo itselleni saanut selvitettyä. Mm. sen, ettei armo enää käy oikeudesta meidän liitossa jatkossa. Sen olen tehnyt myös hänelle varsin selväksi, uskon että viesti on mennyt perille.
Mutta silti näen että meillä on mahdollisuus ja tulevaisuus yhdessä elettävänä. Eronneena olisin aivan varmasti onnettomampi kuitenkin, ainakin jonkin aikaa? Se on sanottava, että vaimo on elämäni nainen ja se suuri rakkaus, hänen tilalleen on erittäin vaikea kuvitella ketään koskaan. Jos kuitenkin eroamme joskus, en koskaan enää mene syvempään parisuhteeseen, sen olen päättänyt.
Sinulla nähtävästi tilanne on sen verran tuore, että tunnepuoli on pinnassa vahvasti ja prosessi alussaan. Tuo on ahdistava vaihe kriisissä, tiedän sen erittäin hyvin. Ja sitä v.. ttuilua voi ja pitääkin suorittaa riittävässä määrin tuossa vaiheessa, muista välillä myös rakentava keskustelu. Pyri selvittämään teon motiivit koska sitä kautta pystyt analysoimaan, onko yhteiselämän jatkaminen ylipäätään mahdollista. N. puolen vuoden päästä viimeistään lopeta se v..tuilu, koska se kääntää teitä vain entistä enemmän eri suuntiin. Teon vakavuus teidän suhteelle on varmasti jo siinä vaiheessa hänellekin selvinnyt.
Tulet muuttumaan jossain määrin kyynisemmäksi ja vähemmän naiviksi tämän kriisin jälkeen, näin käy kaikille. Mutta kovin pitkän aikaa katkera ei kannata olla, sekin kääntyy itseäsi vastaan muuten. Elämässä tapahtuu joskus käsittämättömältä tuntuvia asioita kuten nämä aviokriisit. Niiden varalle kun ei voi valmistautua että miten niissä pitäisi käyttäytyä ja toimia. Itse sain lohtua ystäväpiiristä ja myös tältä palstalta vertaiskokemuksien kautta (tosin tämä palsta on säälittävä tasoltaan, mutta kun osaa suodattaa olennaisen, on tämäkin tyhjää parempi).
Vaikea antaa sinulle muuta neuvoa kuin se, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Monet eroavat näissä tilanteissa, koska kokevat sen eräänlaiseksi nopeaksi ja helpoksi (?) ratkaisuksi päästä ahdistuksesta eroon. Mutta tunnetasolla asia on kuitenkin käsiteltävä ja hyväksyttävä, eli sitten pettäjän kanssa vielä yhdessä tai erikseen.
Mutta mieti vielä sitä, jos tilanne olisi toisinpäin teillä eli sinä olisit se pettänyt ja hän kiltimpi osapuoli, haluaisitko toisen mahdollisuuden kuitenkin? Vaikka voi olla vaikeaa nyt kyetä empaattisuuteen, siitä voisi olla apua kuitenkin?
Itse pääsin toisen pettämisen yli ja voin helposti sanoa, että jopa rakastin häntä senkin jälkeen. Pyrin silloin siihen, että hyväksyin tapahtuneen ja en ottanut asiaa esille, joka jo kerran selvitettiin.
...kuitenkin.... Kävi niin, että tuli aika, jolloin huomasin uudestaan piirteitä pettämisestä. Otin asiasta selvää. Käräytin. Annoin taas anteeksi ja uskoin toista ja ajattelin, että kolmas kerta se toden sanoo.
Tuli tosiaan se kolmas kerta ja silloin riitti. Rakastin häntä siihen asti koko sydämestäni. Nyt tunnen vain pelkkää vihaa. Onneksi ymmärsin edes viimeksi lähteä ja erota.
Mielestäni pitäisi antaa anteeksi ainakin se kerta. Ei kaikki uusi pettämistään ja osaavat ottaakkin oppia virheistään. Näin ei tehnyt X:ni, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jättää hänet.
Mieheni petti ensimmäisen kerran 6 v sitten, annoin anteeksi, nyt keväällä petti uudelleen.
Laitoin pihalle, tuntuu ett ne 6 vuotta elämästäni meni ihan hukkaan. Enää koskaan en pysty antamaan miehelleni anteeksi sitä mitä teki...
Virallinen ero astuu voimaan tällä viikolla, missään tekemisissä en koskaan halua olla mieheni takia..
Lapset kärsii tästä tilanteesta, mutt mies ole ole koskaan katunut tekojaan..
Toivon ett ex:lle sattuu kohdalle joskus pettäjä nainen, joka kohtelee häntä samalla tavalla, kun hän kohteli minua. Silloin hän vasta tietää miltä tuntuu.. Pettäjän tie on paljon helpompi kuin petetyn..
Sen opin, se joka pettää kerran, pettää toisenkin.
Olisi vain pitänyt ymmärtää pistää pihalle heti ensimmäisen kerran jälkeen, eikä odottaa tätä 6 vuotta ett seuraava kerta tulee, enää kolmatta kertaa ei tarvii kärsiä..
että ihan kylmät väreet kulkee selkäpiitä.
Meillä kokeiltiin yrittää uudelleen sen jälkeen kun vaimoni kärysi salasuhteesta joka oli kestänyt pari vuotta. Kävimme kaikki terapiat mitä ikinä silloin tarjottiin ja puhuimme asiat jotakuinkin selviksi ja kaiken sen voimalla mentiin neljä vuotta.
Sitten tapahtui se mitä vähiten odottaa, vaimoni kärysi taas. Sen jälkeen en enää terapeutille enkä perheneuvolaan lähtenyt.
Tässä minun tarinani lyhykäisyydessään, ja sen verran kyynisyys nostaa päätään meikäläisessä, että ikinä en suosittele kenellekään samaa mitä itse tein, vaikka jokainenhan ne valinnat ja virheet itse tekee, mikä minä olen ketään neuvomaan.
onnistuneesti selvitä uskottomuuskriisistä?
Eikö riitä, että selviää hengissä.
Kun on yhteiset lapset, niin heillehän annetaan elämänohjeet loppuelämäänsä varten.
Uskottomuuskriiseistä selviää, kun tajuaa, että elämä ei ole omistamista, et voi omistaa puolisoasi.
Olemme olleet yksissä pian 50 vuotta, kärytty molemmat uskottomuudesta.
Lapsia meillä on ja lapsenlapsia, eikä ensimmäistäkään avioeroa.
Asiat pitää puhumalla selvittää, tyhjän jumittaminen vie tuhoon.
silloin enää seksiä edes tarvitse
seksiä koko ikänsä. Vanhetessa seksin määrä vähenee, mutta laatu paranee, onhan Viagrat ja hormoonilääkkeet keksitty.
Ei vanhuus ole sitä, että pidellään vain kädestä toisiaan.
Kohta vuosi takana siitä kun mies kärysi uskottomuudesta. Jatkoimme silti yhdessä mutta myönnän pelkääväni tulevaisuutta. Pelkään pettääkö hän uudestaan nyt, huomenna, vuoden kuluttua? Asiasta on puhuttu paljon ja toivon että luottamus palaa aikanaan. Terapeutti sanoi että kestää kolme vuotta selvitä uskottomuudesta, kuulostaa hurjalta. Epävarmuus syö mutta siitä huolimatta päivä kerrallaan eteenpäin...
En halua olla kyyninen ihminen. Olen elänyt itse lapsuudessani elämää yli 15 vuoden ajan jossa isä petti äitiä. Aina oli työmatkoja, aina työpuhelin oli kiinni kotona yms. Ja aina äitini antoi anteeksi. Kehittyi vuosien varrella todella huippu pettäjäksi ei jäänyt edes joka vuosi kiinni pettämisestä.
Kunnes me lapset olimme niin isoja että selvisimme tavallaan jo omillamme, niin siihen loppui yhteinen taival. Äitini oppi penkomaan isän taskut työpaperit niin ettei jäänyt jälkeäkään koska epäili koko ajan. Mutta kaikki oli taloudellisesti niin ihanasti, niin ei halunnut pistää myyntiin omakotitaloa eikä halunnut luopua matkustelusta kaukomaille kerran vuodessa yms. Mutta rahaa ei kannata miettiä ainakaan näissä asioissa. Asioilla kun on tapana järjestyä.
Oletko varma että välillänne ei ole enään mitään salaisuuksia?? Voitko luottaa siihen että mies on siellä missä sanoo olevansa?
Voiko tulla luottamus, jos toinen ei kerro rehellisesti kaikkia tapahtuneita asioita? Onko tarkoitus että niitä ei kerrota, koska toinen pelkää menettävänsä liiton silloin?
Onko pettäminen on ollut lyhyt aikaista ns. lohdun hakemista, satunnais suhde tai pitkäaikainen suhde jossa tavataan säännöllisesti ja tehdään yhdessä asioita.
Aina kannattaa muistaa myös sekin että kerran pettänyt pystyy tekemään sen helpommin uudelleen. Ja alkaa kehittämään parempia keinoja ettei vaan jää kiinni. Ja menetä hänelle tärkeitä asioita/ihmisiä. Rakkaus on kummallinen asia. Kaiken se kestää kaiken se kärsii..jne. Mutta pahimmassa tapauksessa oma persoonallisuutesi kärsii todella paljon, ja saat siitä "pitkäaikaiset" traumat. Esim. oma äitini ei kykene/halua enään pitkäaikaista suhdetta. ja varmasti uuden kanssa on vaikea alkaa luottamaan suhteessa siihen ettei uusikin mies/nainen petä. Kannattaa ajatella myös lasten kannalta minkälainen keskustelu yhteys teillä kotona vallitsee. Lapset loppuen lopuksi kärsii vanhempien jännittyneestä tilanteesta, silloin on parempi erota kun jatkaa.