En ole ennen tällä palstalla vieraillut,näyttää olevan aika sanavalmista väkeä.....
Tää nyt voi olla naisille sekä miehille.
Mikä on reaktiosi kun tutustut tosi kivaan naiseen/mieheen,baarissa tai nettitreffeillä,tai ihan miten vaan?
Ihastut sen verran että haluat tavata lisää,haluat jopa suhteen?
Kun ihastuksesi kohde kertoo viikon,parin kuluttua ääni vapisten että sairastaa kaksisuuntaista=maanisdepressiivinen=bipolaarihäiriö.Ja et syö lääkkeitä?
Mielestäni se on aika reilua kertoa alkuvaiheessa,siinä erottuu"jyvät akanoista"eli näkee kuka ei kestä "uutista"
Sit on sellaisia,jotka ei oikein tiedä mitä sanoo,mut tapailee silti.
Olen nyt sellaisessa tilanteessa,mies ei tuumannu oikein mitään,silti tuntuu et se epäröi.En nyt tarkoita mitään naimisiin ja saman katon alle-suhdetta.Ihan seurustelua vaan.
Et mitä sinä tuumaisit jos ihastuksesi kertoo sinulle tällaisen asian?
Tää nyt voi olla naisille sekä miehille.
Mikä on reaktiosi kun tutustut tosi kivaan naiseen/mieheen,baarissa tai nettitreffeillä,tai ihan miten vaan?
Ihastut sen verran että haluat tavata lisää,haluat jopa suhteen?
Kun ihastuksesi kohde kertoo viikon,parin kuluttua ääni vapisten että sairastaa kaksisuuntaista=maanisdepressiivinen=bipolaarihäiriö.Ja et syö lääkkeitä?
Mielestäni se on aika reilua kertoa alkuvaiheessa,siinä erottuu"jyvät akanoista"eli näkee kuka ei kestä "uutista"
Sit on sellaisia,jotka ei oikein tiedä mitä sanoo,mut tapailee silti.
Olen nyt sellaisessa tilanteessa,mies ei tuumannu oikein mitään,silti tuntuu et se epäröi.En nyt tarkoita mitään naimisiin ja saman katon alle-suhdetta.Ihan seurustelua vaan.
Et mitä sinä tuumaisit jos ihastuksesi kertoo sinulle tällaisen asian?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tunnustettava on, että kyllä laskelmointi tulisi mieleen. Kannattaako jatkaa tapailua, kuinka ihastunut olen oikeasti, voisinko saada terveen?
Jotain tuollaista päässäni todennäköisesti alkaisi pyöriä.
Olen pahoillani, mutta pyrin aina käyttämään kaikissa ratkaisuissa myös järkeä, jos se vaan on mahdollista. Ja sanon sen vielä ääneen.
Antaa selvää vastausta. Nyt mieleen tulee vääjäämättä et tuollaiseen naiseen en haluaisi tutustua mut tilanne kun on päällänsä niin ratkaisu voi olla aivan toinen. Juttu kun on niin monesta asiasta kiinni.
...niin silloin valitsen parhaan, jos ei oo vara valita niin sitten oon ilman.
Kyllä nuo mielenterveysongelmat ovat käsittääkseni usein sen luokan ongelmia, että varmasti kannattaa jokaisen miettiä haluaako parisuhdetta niin kovasti, että lähtee siihen tuollaisista ongelmista huolimatta.
Tarpeeksi mielenkiintoinen, olisin ihastunut ja kiinnostunut, niin kaippa sitä voisi tutustumista ja tapailua jatkaa. Eipä tuo nyt niin paha asia ole. Ja lääkityshän on hyvä asia. Pysyy paremmin kurissa. Eipä tuon takia jättäisi mielenkiintoiseen ihmiseen tutustumatta.
Olen ollutkin vakavasti kiinnostunut miehestä joka on maanisdepressiivinen. Mutta me kyllä tavattiinkin vähän eri tavalla ja ystävystyttiinkin.. Vaikeahan se on sanoa, aina kai sitä mennään vähän tilanteen ja tunteiden mukaan. Mä olen aina tainnut aikalailla hyväksyä lähes kaiken osana sitä ihmistä johon oon ollut ihastunut. Oli se sitten vakavia fyysisiä sairauksia, psyykkisiä sairauksia tai muita ongelmia. Että sillä tavalla..
Mun mielestä sun kannattaisi kertoa sille miehelle mitä se sairaus sun kohdallasi käytännössä tarkoittaa; mitä ongelmia se on aiheuttanut ja kuinka hyvin lääkkeet auttavat. Tiedon puute on varmasti suurin pelon aiheuttaja. Aika paljonhan itse kullakin on esim. maanis-depressiivisistä sellaista mutu-tietoa, mutta kun tilanne on jokaisen sairastuneen kohdalla aina vähän erilainen, ja lääkkeet ovat kohdallaan ollessaan iso, iso apu.
Mun hyvällä ystävällä todettiin II-tyypin bipo männäsyksynä. Säikähdin ensin, mutta kun hain asiasta tietoa ja olen puhunut ystäväni kanssa, niin sairaus on muuttunut yhdeksi asiaksi maailmassa, ei sen isommaksi eikä pienemmäksi.
Tapaamasi mies ei ole kokonaan torjunut sinua, joten hän nyt kuulostelee, miltä asia hänestä tuntuu. Asiaan varmasti vaikuttaa miten sairaudesta kerroit, mitä kokemuksia hänellä on mielenterveyden sairauksista ja mitä tietoa hän saa kun nyt mitä todennäköisimmin yrittää tietoa asiasta löytää.
niin juu ei kiitos mielenterveyspotilaita mulle kiitos. Seurustelinkin tosa viimeksi mielenhäiriöisen kanssa niin ei ollut kivaa.
jotain taudin kuvan kehittymisestä ja mahdollisesta etenemisestä en kykenisi seurustelemielessä jatkamaan suhdetta.
Mulla on ongelmia ihan tarpeeksi jo omasta takaa, ei niitä enää naimalla tarvitse lisää hankkia. Ja koska mun on mahdollista ottaa ns. ongelmaton tapaus, otan mieluummin sellaisen.
Mies saattaa sietää tuollaista, mikäli sinulla on tarjota paljon kompensoivia hyviä ominaisuuksia tai vaihtoehtoisesti siksi, että miehen on tyydyttävä siihen mitä saa.
ne pahimmat tapaukset yleensä ovat vailla diagnoosia ja terveiden kirjoissa. Ja osaavat sellaista hyvin pitkälle esittääkin.
Ja kuka täällä loppujen lopuksi on terve ja ongelmaton?
Mä arvostaisin sitä että asiasta on puhuttu rehellisesti ja katsoisin miten käy. Vaikuttaako sairaus suhteeseen.
Mielenterveysongelma kuten mikä tahansa muukin sairaus voi puhjeta sille "terveellekin" kumppanille.
Olen ihan työssäkäyvä,mulla on lapsia kaksi,ja kaikki muutkin asiat ihan kunnossa.
Olen hänelle kertonutkin mitä "tauti"tarkoittaa minun kohdallani.Lääkityskin on paras mahdollinen,kaikki toimii.
Ajattelin,että katsotaan nyt,mihin tää johtaa.Jos en pariin päivään laita viestiä,niin hän kyllä alkaa kyselemään perään.Melkein 10 min sitten sain viestin,ja mitäs se nyt kirjoittaa...ahaa,saan seuraa tänään...
Minun olotilaan vaikuttaa ihan hirveän paljon se,että on joku joka välittää.Tulee käymään,juttelee henkeviä,ja tietty seksiäkin...
Mut minulla on taustalla menettämisen pelko,on turhan usein käynyt niin,että tulee näpeille ihan arvaamatta.
Kuitenkin,yritän luottaa uuteen ihmiseen ja osaan näyttää että minä välitän ja olen rehellinen.Jos minulla ei ole ketään,olen aika surullinen.Osaan peittää sen niin hyvin,mut kotona saattaa itku tulla.Silloin kun kukaan ei ole näkemässä.
Mut,kai se on jokaiselle tärkeää saada läheisyyttä ja hyväksyntää.Pitäisikö se olla minulta pois koska olen bipo?Ei kai sentään.
Hyviä puolia minulla on paljonkin,en ala nyt kehumaan tässä.Luonne on erittäin mutkaton,sen voin sanoa.
Tarkoitan,että minun kanssa on "helppo"olla.En kitise,nalkuta,vinoile,kiukuttele yms.Luulen että olen liiankin kiltti.Ehkä se on taas sitä pelkoa,et minusta ei tykätä,minut hylätään.En tiedä,huokaus.
> Mut,kai se on jokaiselle tärkeää saada
> läheisyyttä ja hyväksyntää.Pitäisikö se olla
> minulta pois koska olen bipo?Ei kai sentään.
Ei toki, mutta minä en ole mikään hyväntekijä, joka altruistisesti tarjoaa läheisyyttä ja hyväksyntää jokaiselle sitä kaipaavalle.
Tunnustat itsekin, että asia on merkityksellinen. Jos se olisi merkityksetön, et kokisi mitään tarvetta kertoa siitä jo alkuvaiheessa tuttavuutta. Vaikka kaikki juuri nyt vaikuttaisi olevan kunnossa, se ei tarkoita että asia olisi samalla tolalla tulevaisuudessa. Miksi ottaisin riskin, kun riskittömämpiäkin seuralaisia löytyy?
lopettamaan suhteen etenemisen siihen, mutta kaverina voisin olla. Syystä olen itse kokenut rankkoja asioita ja elänyt muutaman vuoden avoliitossa väkivaltaisen/päihdeongelmaisen kanssa. Vaihdoin aikoinaan alaakin hoitotyön puolelta juuri siitä syystä, ettei oma pää kestänyt omaa menneisyyttäni ja siihen vielä muiden ongelmat, kun itselläkin niitä oli tarpeeksi, vaikea auttaa muita jos ei kykene itseäkään auttamaan, sitä kantaa silloin liian henkilökohtaisesti muiden ongelmia mukanaan. Olen itse käynyt terapiassa, jonka avulla oppinut arvostamaan omaa itseäni...jne.. Todennäköisesti en koskaan palaa mielenterveys/päihdetyöhön, enkä muunkaanlaisiin hoitajan töihin, viihdyn nykyisessäni liian hyvin ja parempi palkkakin. Siitä syystä kun olen saanut oman elämäni vihdoinkin kondikseen, niin en voisi ryhtyä suhteeseen ongelmaisen kanssa, jo syystäkin et palaisin takaisin vanhaan ja siihen en tahdo. Ikävä kyllä, jos perheessä yksi sairastaa pahasti, niin muutkin sairastavat elleivät saa ammattiapua. Asia erikseen jos mieheni sairastuisi jossakin vaiheessa en tietenkään olisi heti jättämässä. Kuka tahansa saattaa missä vaiheessa tahansa sairastua, mutta pointti se etten hakemalla hae elämääni ongelmia, vanhastaan jo opiinut nii ei uudelleen tarvitse kokea.
Harvemmin tolla mitään merkitystä minkään kanssa on, ihan kokemuksella. En tiedä, koska toi kannattais kertoa...ei nyt ennen ainakaan ennenku on muistakaan henk. koht. asioista puhuttu.
Sellasia se varmaan voi ajatuksena pelottaa, jotka ei asiasta tiedä mitään.
ratkomaan tuollaisia ongelmia. ei vitussa, mustasukkaisuus on mun mielestä jo liian sekopää toimintaa
saaneesta päätellään heti erheellisesti että ihminen on vaikea tapaus. Ajateltaisiinko samoin vaikka diabeetikosta?
Mulla on yksi tuttu joka saa hirveitä raivokohtauksia verensokerien heitellessä, kun ei piikitä insuliinia ajoissa. Lisäksi kyseinen ihminen pyörittää ja pompottaa kaikkia sairautensa varjolla. Aina jos muilla on liian kivaa, hän kerjää sairaudellaan huomiota, saa muut huolestumaan itsestään ja ties kuinka monta kertaa on lähdetty kesken kaiken hänen insuliiniensa vuoksi.
Tosin varmaan joku mielenterveysongelma tuonkin taakse kätkeytyy, mutta hän esiintyy vain diabeetikkona.
Ap:lle, anna miehelle aikaa sulatella asiaa ja tarjoa tarvittaessa tietoa asiasta. Eiköhän se siitä suttaannu. Hyvää jatkoa.
Niinhän se on,ihmiset yleistää ja on ennakkoluukoja.Eniten miua "suututtaa" se että luokitellaan väkivaltaiseksi,tai oma henki on uhattuna.(luullaan psykopaattitappajaksi)
En osaa muista sanoa,minä en edes näytä jos loukkaannun tai vihastun.Minä vaan nielen kaiken,ja itken pahan mielen pois,kun muut ei näe.Tai juon itsekseni punaviiniä kotona,ja olen surullinen.
Ihmisillä on tietty kuva minusta,olen se "tosimukava","ainailoinen","uskomattomanjoustava ja taipuisa"eli taivun muiden ihmisten tahtoon.On hirveän vaikeaa sanoa,et kuule ei käy.
Mut anyway,olen ollu tasaisella tuulella jo kauan,syksyllä viimeeksi masiksen takia sair.lomalla.Ja nyt kun tapasin tämän miehen,olotila vaan kohenee,vaikka pelkään hylkäämistä.
Otan tän ihan rauhallisesti,tuli mitä tuli.Lähenemme kaiken aikaa,saan häneltä paljon hellyyttä ja läheisyyttä,uskoisin et asiat on ihan mallillaan.
Loppujen lopuksi olen hyvin vaatimaton,suostun melkein minkälaiseen suhteeseen vaan,kunhan en jää yksin.
Kiitos kaikille viesteistä,saan eri näkökulmaa,kuin yksin miettiessä näitä asioita ja asianhaaroja.