Minua häiritsee tämän sivuston mustavalkoinen jaottelu, pelimies / kunnonmies. Tässä on omia kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta.
• Taustaa:
Parikymppisenä olin hiljaisen oloinen nuorimies enkä yrittänyt ”iskeä” naisia. Ihmettelin, että miksi illanvietoissa ei tapahdu mitään vaikka habitukseltani olin nuori, siisti ehkä jopa tyylikäs. Usean vuoden jälkeen uskalsin lopulta tehdä aloitteen ja tutustuin ensimmäiseen naiseeni. Olin varma, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus jota ei ole syytä hukata. Aloimme seurustelemaan. Silloin en tiedostanut että myös naisilla on luonne-eroja :-) Usean vuoden riitelyn (seurustelun) jälkeen erosimme.
• Nykytilanne:
Nykyään en usko että törmään sattumalta unelmieni naiseen. Kuulun siihen "koulukuntaan" joka uskoo, että omalla toiminnallaan mies vaikuttaa parhaiten mahdollisuuksiinsa löytää tulevaisuuden elämänkumppani.
Jos huomaan baarissa tai harrastuksieni parissa mielenkiintoisen oloisen naisen niin menen kysymään/selittämään hänelle jotain (tyhmää…) ;-) Nautin tästä! Nämä tilanteet ovat jännittäviä ja antavat ennen kaikkea mahdollisuuden tutustua läheisemmin potentiaalisiin kumppaneihin. Tämä toimii myös päinvastoin, voin lopettaa turhat haaveilut heti. En pidä itseäni minään pelimiehenä, tavoitteenani on vain löytää se oikean kemian omaava nainen. Vajaan vuoden aikana kontaktiverkostoni on laajentunut mutta kohtelen aina uusia tuttavuuksiani mahdollisena kumppanina. Tutustun yhteen kerrallaan enkä anna katteettomia lupauksia. Jos esimerkiksi puhelinnumeroita on vaihdettu, niin soitan/vastaan AINA ja kerron missä mennään.
Huonona puolena pidän että minusta on tullut ehkä hieman kylmempi. Tiedän minkä tyyppisiin ihmisiin voin ihastua, joten jos ”vastapuoli” ei jostain syystä tunnu hyvältä, toivotan hänelle aika nopeasti hyvää illanjatkoa. Miksi alkaisin piirittämään ihmistä joka ei minua kiinnosta? En myöskään ala ahdistelemaan tilanteessa jossa nainen ei pysty vastaamaan puheluun tai muuhun kontaktiin. Jotkut naiset vaan käyttäytyvät noin ja pyrinkin unohtamaan heidät mahd. nopeasti. Yleensäkin luulen että jonkinlainen romantiikka on minussa kadonnut :(
Tänä aikana sitä oikeata ei ole vielä tullut vastaan. Kolmeen naiseen olen ollut ihastunut, joista kaksi tipautti minut nopeasti kaveriksi ja kolmas ei koskaan vastannut yhteydenottooni.
• Keskustelua:
Suomi24:sta löytyy kymmeniä kirjoituksia joiden mukaan paremmat miehet (ns. kunnonmiehet) ovat niitä jotka ovat luonteeltaan hiljaisia ja rauhallisia. Kunnonmiehet haaveilevat parisuhteesta mutta ovat kuitenkin passiivisia naisiin tutustujia. Monet heistä odottavat vuodesta toiseen että kaunis nainen tekee aloitteen ja poimii heidät jostain baarin nurkasta :-) Millä perusteella he ovat parempia miehiä? Mihin tämä ajatusmalli perustuu?
Mielestäni olen itsekin hyvä mies. Tekeekö aktiivisuuteni minusta jotenkin vähemmän luotettavan tulevaisuuden kumppanin? Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät korreloi mitenkään. Itse olen ainakin parisuhteessa eläessäni ollut aina uskollinen. Onko väärin, että etsin aktiivisesti sitä ”unelmieni prinsessaa?” ;-)
• Taustaa:
Parikymppisenä olin hiljaisen oloinen nuorimies enkä yrittänyt ”iskeä” naisia. Ihmettelin, että miksi illanvietoissa ei tapahdu mitään vaikka habitukseltani olin nuori, siisti ehkä jopa tyylikäs. Usean vuoden jälkeen uskalsin lopulta tehdä aloitteen ja tutustuin ensimmäiseen naiseeni. Olin varma, että tämä on ainutlaatuinen tilaisuus jota ei ole syytä hukata. Aloimme seurustelemaan. Silloin en tiedostanut että myös naisilla on luonne-eroja :-) Usean vuoden riitelyn (seurustelun) jälkeen erosimme.
• Nykytilanne:
Nykyään en usko että törmään sattumalta unelmieni naiseen. Kuulun siihen "koulukuntaan" joka uskoo, että omalla toiminnallaan mies vaikuttaa parhaiten mahdollisuuksiinsa löytää tulevaisuuden elämänkumppani.
Jos huomaan baarissa tai harrastuksieni parissa mielenkiintoisen oloisen naisen niin menen kysymään/selittämään hänelle jotain (tyhmää…) ;-) Nautin tästä! Nämä tilanteet ovat jännittäviä ja antavat ennen kaikkea mahdollisuuden tutustua läheisemmin potentiaalisiin kumppaneihin. Tämä toimii myös päinvastoin, voin lopettaa turhat haaveilut heti. En pidä itseäni minään pelimiehenä, tavoitteenani on vain löytää se oikean kemian omaava nainen. Vajaan vuoden aikana kontaktiverkostoni on laajentunut mutta kohtelen aina uusia tuttavuuksiani mahdollisena kumppanina. Tutustun yhteen kerrallaan enkä anna katteettomia lupauksia. Jos esimerkiksi puhelinnumeroita on vaihdettu, niin soitan/vastaan AINA ja kerron missä mennään.
Huonona puolena pidän että minusta on tullut ehkä hieman kylmempi. Tiedän minkä tyyppisiin ihmisiin voin ihastua, joten jos ”vastapuoli” ei jostain syystä tunnu hyvältä, toivotan hänelle aika nopeasti hyvää illanjatkoa. Miksi alkaisin piirittämään ihmistä joka ei minua kiinnosta? En myöskään ala ahdistelemaan tilanteessa jossa nainen ei pysty vastaamaan puheluun tai muuhun kontaktiin. Jotkut naiset vaan käyttäytyvät noin ja pyrinkin unohtamaan heidät mahd. nopeasti. Yleensäkin luulen että jonkinlainen romantiikka on minussa kadonnut :(
Tänä aikana sitä oikeata ei ole vielä tullut vastaan. Kolmeen naiseen olen ollut ihastunut, joista kaksi tipautti minut nopeasti kaveriksi ja kolmas ei koskaan vastannut yhteydenottooni.
• Keskustelua:
Suomi24:sta löytyy kymmeniä kirjoituksia joiden mukaan paremmat miehet (ns. kunnonmiehet) ovat niitä jotka ovat luonteeltaan hiljaisia ja rauhallisia. Kunnonmiehet haaveilevat parisuhteesta mutta ovat kuitenkin passiivisia naisiin tutustujia. Monet heistä odottavat vuodesta toiseen että kaunis nainen tekee aloitteen ja poimii heidät jostain baarin nurkasta :-) Millä perusteella he ovat parempia miehiä? Mihin tämä ajatusmalli perustuu?
Mielestäni olen itsekin hyvä mies. Tekeekö aktiivisuuteni minusta jotenkin vähemmän luotettavan tulevaisuuden kumppanin? Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät korreloi mitenkään. Itse olen ainakin parisuhteessa eläessäni ollut aina uskollinen. Onko väärin, että etsin aktiivisesti sitä ”unelmieni prinsessaa?” ;-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Naissa keskusteluissa on tietty koulukuntajako, on kaksi erilaista koulukuntaa, jotka kirjoittelevat hiukan samoista asioista, mutta erilaisilla painotuksilla ja erilaisilla tyyleilla.
Ensimmainen koulukunta saavuttaa enemman huomiota. Tama on ns. "kunnonmies" -koulukunta. Tata edustavat miehet kirjoittelevat hyvin mustavalkoisia teksteja, joissa kaikki paitsi hiljaiset ja harmaat nortit esitetaan pelimiehina. Sivujuonteena voidaan myos haukkua naisia. Nyt joudun itsekin sortumaan naisten haukkumiseen, silla useimmat naiset ovat niin tyhmia, etta huomaavat miestyyppeja koskettavasta keskustelusta vain taman koulukunnan, ja siirtyvat sitten itse loanheittolinjalle kirjoittamalla "perakammarinpojista" sun muista.
On kuitenkin toinekin koulukunta. Itse katson edustavani tata koulukuntaa. Naiset ovat kummallisia olentoja. Naiset arvostavat miehissa useimmiten kovin epaolennaisia asioita, eivatka toisaalta nae ollenkaan sita, etteivat valttamatta ole itsekaan kaikkein halutuimpia ja tavoitelluimpia naisia miesten silmissa. Taman toisen koulukunnan edustajat lahinna ihmettelevat sita asiaa, etta nainen, riippumatta omasta haluttavuudestaan parisuhdemarkkinoilla, tavoittelee aina sen pienen vahemmisto-osuuden miehia. Komeita, tummia, pitkia, rikkaita, statukseltaan korkeita, menevia. Talle koulukunnalle rentutkaan eivat ole niin vastenmielinen asia; naisten kanssa menestyva renttu tuskin menestyy renttuutensa ansiosta, vaan pikemminkin siita huolimatta. Naisten kanssa menestyva renttu voi olla komea, pitka, omassa porukassaan korkealla statuksessa, "meneva" jne. Ei se ole mikaan ongelma, enka ainakaan itse vihaa renttuja sen paremmin kuin renttuihin ihastuvia naisia. Ainoa mita ihmettelen, ja havaintojeni mukaan myos muut taman koulukunnan edustajat ihmettelevat, ON SE, ETTA MITEN KAIKKI NAISET IHASTUVAT NIIHIN SAMOIHIN MIEHIIN?
Eivatko naiset ymmarra ollenkaan, etta naisissakin on eroja? Eivat kaikki naiset ole samalla viivalla. Toiset ovat hehkeita, kauniita, haluttavia, seksikkaita, hellia, rakastettavia, mutta toiset naiset ehka hiukan vahemman naita asioita. Kuinka ne naiset, joilla on noita ominaisuuksia suotu vahemman, luulevat olevansa oikeutettuja siihen samaan mieheen, jota kaikki muutkin naiset haluavat? Mikseivat naiset ymmarra, etta parisuhde voi olla hyva ja onnellinen, vaikka mies ei olisikaan kaikkien naisten mielesta ihana ja kiinnostava? Mikseivat naiset mieti enemman sita, mika heita itseaan kiinnostaa ja mika heille itselleen sopii, ja vahemman sita, mita muut naiset haluavat ja muille naisille sopii?
Kirjoituksesi oli hyvä, mutta alkoi tökkiä ihan lopussa.
"Mikseivat naiset ymmarra, etta parisuhde voi olla hyva ja onnellinen, vaikka mies ei olisikaan kaikkien naisten mielesta ihana ja kiinnostava?"
Entäs, jos mies ei ole juuri sen naisen mielestä ihana ja kiinnostava? Mitä sille voi tehdä, miksi sille edes pitäisi tehdä jotakin? Se, että nainen on sinusta 'HUONO' ja mies on sinusta 'HUONO' ei vielä johda siihen, että heillä olisi omasta mielestään mitään yhteistä.
Mitä väliä, onko mies kiinnostava loppujen miljardien naisten mielestä vai ei? Jos naista ei kiinnosta alkuunkaan... Ihmisen omista ominaisuuksista huolimatta, saahan kuka tahansa todeta puolestaan, että joku ei kiinnosta eikä tunnu yhtään sopivalta.
"Mikseivat naiset mieti enemman sita, mika heita itseaan kiinnostaa ja mika heille itselleen sopii, ja vahemman sita, mita muut naiset haluavat ja muille naisille sopii? "
Kun minusta naiset juurikin miettivät sitä, mikä heitä kiinnostaa ja milloin he ovat onnellisia. Ja sitten miehet ovat vihaisia, kun jotkut miehistä ovat yleisesti kiinnostavampia kuin toiset.
kokeilen lyhyempaa ja ytimekkaampaa ilmaisutapaa:
Laski, tyoton ja huumorintajuton nainen ei ansaitse rikasta, komeaa, pitkaa ja menevaa hurmuria. Rikas, komea, pitka ja meneva hurmuri ei myoskaan sita paitsi sovi laskille, tyottomalle ja huumorintajuttomalle naiselle, ei vaikka tama naisemme niin luulisi.
Sen sijaan laskille, tyottomalle ja huumorintajuttomalle naiselle sopii hyvin pienipalkkainen, kalju ja vahan tylsa mies. Tylsa miehemme sen tajuaakin. MUTTA SANOPA KUULE, TAJUAAKO LASKI, TYOTON JA HUUMORINTAJUTON VANHAPIIKA SITA?
Jos te naiset olisitte vahan realistisempia naissa parisuhdejutuissa, niin seka miehet etta naiset tulisivat onnellisemmiseksi.
"Laski, tyoton ja huumorintajuton nainen ei ansaitse rikasta, komeaa, pitkaa ja menevaa hurmuria. Rikas, komea, pitka ja meneva hurmuri ei myoskaan sita paitsi sovi laskille, tyottomalle ja huumorintajuttomalle naiselle, ei vaikka tama naisemme niin luulisi.
Sen sijaan laskille, tyottomalle ja huumorintajuttomalle naiselle sopii hyvin pienipalkkainen, kalju ja vahan tylsa mies. Tylsa miehemme sen tajuaakin. MUTTA SANOPA KUULE, TAJUAAKO LASKI, TYOTON JA HUUMORINTAJUTON VANHAPIIKA SITA?
Jos te naiset olisitte vahan realistisempia naissa parisuhdejutuissa, niin seka miehet etta naiset tulisivat onnellisemmiseksi."
Olisiko nainen onnellinen suhteessa miehen kanssa, josta hän ei pidä, jota kohtaan hän ei tunne minkäänlaista fyysistä vetoa, joka ehkä jopa kuvottaa häntä? Miten tuollainen suhde lisäisi kenenkään onnellisuutta? Vai pariutuvatko miehet kenties yleisestikin vastenmielisenä pitämänsä naisen kanssa, koska tiedostavat "että parempaakaan ei ole mahdollisuuksia"? Elääkö suurin osa miehistä siis ajan myötä hyvässä lykyssä syntyvään kiintymykseen pohjautuvassa suhteessa sellaisen naisen kanssa, jota he eivät oikeasti ole halunneet, mutta johon ovat tyytyneet? Oletteko todella noin vakuuttuneita siitä, että kaikki naiset ihastuvat vain niihin 185cm pitkiin lihaksikkaisiin tummiin sikarikkaisiin liikemiehiin/urheilijoihin?
T. tavallinen nainen, joka ei aio tyytyä säälisuhteeseen vaikka joutuisi elämään loppuelämänsä yksin ja joka on ihastunut mieheen, johon noista ylläolevista ominaisuuksista sopii ainoastaan tummuus
- Tekeekö hiljaisuus ja rauhallisuus ihmisestä jollain tapaa huonomman ?
- Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mistä passiivisuus naisiin tutustumisessa voisi johtua ? Miten olisi huonot kokemukset tai tunne siitä, että naiset eivät ole sinusta kiinnostuineita tai ainakaan osoita sitä ?!
- Baariin ei mennä yleensä selvin päin notkumaan, yksin ei tule käytyä, ja raittiina ei edes tee kauheasti mieli.
Turha selittää, eivät ne tajua. Miehen joka kelpaa naisille, on vaikea käsittää sitä maailmaa jossa naiset vain parhaassa tapauksessa häipyvät sanomatta mitään, elleivät sitten tee jotain radikaalimpaa torjumista pönkittääkseen.
Hyvä teksti.
Nämä näillä palstoilla valittavat "hiljaiset kunnon miehet" eivät ymmärrä sitä että myös sen päällepäin "harmaan" ja rauhallisenoloisen nörtin sisällä voi asustaa ilkeä pelimies. Pelimies/nainen ei ole ulkonäköön kytkeytyvä piirre, vaan luonteeseen.
Näin naisena on tullut saatua yhtä lailla paskaa niskaan siltä mitäänsanomattoman näköiseltä, vaatimatonta elämää viettävältä ja kiltinoloiselta nörtiltä, kuin supliikkimieheltä, joka puhuu kuin ruuneberi.
Mitä tästä opimme? Tutustu kumppaniehdokkaaseen kunnolla, ennen kuin luulet olevasi suhteessa hänen kanssaan. Naiselle tämä on vaikeata, koska supliikkimiehet häipyvät jos eivät saa kuukauteen pimpsaa, kun taas kiltinoloinen nörtti voi pitää naista varapatruunanaan ja teeskennellä suhdetta vain siksi että ei ujon ja mitäänsanomattoman olemuksensa vuoksi saa niin helposti haluamaansa naista.
Ne ns. kunnon miehet ovat niitä, jotka eivät käytä naisia hyväkseen uskottelemalla että suhteella on toivoa, kunnes löytävät Prinsessansa.
kunnonnainen2, erittäin osuvasti sanottu. Pelimiehiä on maailma pullollaan, ihan yhtälailla niissä harmaissa ja vaatimattomissa miehissä kuin sitten niissä jotka ulkoisesti käyttäytyvät sen mukaisesti. Kunnon mies on mies, joka arvostaa, kunnioittaa ja kohtelee naista hyvin. Ei pelata toisen tunteilla, ei myöskään anneta ymmärtää jotain aivan muuta, ja heitetä pois kun se oikeampi astuu eteen. Miksi näitä paskiaisia löytyy niin paljon tästäkin maasta??
Kun olisikin kuukausi aikaa vakuuttaa nainen kunnollisuudesta, olisipa vaikka useampikin... Mutta kun ei ole pitkä tumma komea tai supliikkimies, niin ei ole kuin parit treffit, sitten nainen siirtyy seuraavaan... Eipä naiset jää odottelemaan niitä tunteita, ne pitää syttyä heti...
Kyllähän se ulkonäkö ja tyyli merkkaavat paljonkin, mutta voihan kunnon mieskin olla komeahko ja tyylikäs. Pidän itseäni kunnon miehenä mutta samaan aikaan olen hieman keskimääräistä komeampi sekä sähäkämpi. Naisenkin olen löytänyt.
"Eipä naiset jää odottelemaan niitä tunteita, ne pitää syttyä heti..."
Tuo on kyllä niin totta.
Kirjoituksesi perusteella et ole pelimies. Vaikutat ihan kunnon mieheltä. Joten eipäs hätiköidä. Renttu/pelimies on se johon nainen ei edes itse haluaisi kiintyä mutta koska tunnemme naisten logiikan, niin näinhän siinä kuitenkin käy. Seurauksista kärsivät sitten kunnon miehet, eli sinä ja minä.
Näinhän se juuri menee. Usein puhutaan jostain ihmeellisestä ja mystisestä renttu versus kunnon mies jaottelusta. Tässä jaottelussa renttu on lähikapakassa hengaava naistenhakkaaja ja työtön, kunnon mies taas on nurkassa kyhjöttävä misogyyni joka ei ole ikinä tehnyt mitään aloitteen tapaistakaan naisten suuntaan ja paasaa netissä ikivanhaa virttä siitä kuinka kaikki naiset rakastuvat renttuihin.
Totuus on kuitenkin siinä välimaastossa. Useimmat miehet ja naiset ovat suhteellisen tavallisia, eivät mitenkään erityisen kunnollisia tai renttuja, vaan tavallisia. He ovat niitä ihmisiä, jotka käyvät töissä viitenä päivänä viikossa ja ottavat viikonloppuna viinaa tai menevät leffaan tai käyvät lenkillä tai mummoa hoitamassa tai mitä nyt tekevätkään. Heillä on kavereita ja seuraa. He liikkuvat siellä missä muutkin liikkuvat ja tekevät tuttavuutta semiaktiivisesti muihin.
Pojat, jos renttujen flaksi häiritsee, niin se johtuu siitä että jotkut niistä rentuista yrittävät niin paljon. Jos vonkaa kahtakymmentä naista illan aikana, saa todennäköisemmin kun jos ei vonkaa ketään. Vaikka olisi kuinka surkea tapaus, joskus aina onnistaa. Säälistä viimeistään. Uskokaa pois, ei se tuulipuvussa keskikaljaa kittaava Rane ole tyttöjen mieleen eikä saa naista, ellei niitä aktiivisesti jututa.
..paljon asioita viime vuosien aikana. olen tavannut monta hiljaista ja kiltin oloista poikaa, joiden olen ajatellut olevan todella rehellisiä ja uskollisia tyttöystäviään kohtaan. phyyi! tuntuu että monet tälläisistä ovat niitä pahimpia pettureita.
sitten olen tavannut myös yltiö pleijereitä, jotka ovat olleet tyttöystäviään kohtaan uskollisia ja ihania.
eli ei voi todellakaan sanoa minkälainen on kunnon mies ja minkälainen ei.