Kirjoitin hieman alemmas otsikolla, Pystyisittekö antamaan anteeksi? Minä olisin halunnut antaa anteeksi. Halusin perheeni takaisin. Ensin kaikki näytti alkavan hyvin. Oltiin miehen kanssa yhdessä joka paikassa. Hän soitteli minulle miloin tulee töistä. Se toinen piti olla unohdettu poissa kokonaan meidän elämästä. Sitä en tiennyt että kahteen päivään mies ei ottanut yhteyttä naiseen,mutta viime viikon maanantaina otti piti yhteyttä puhelimen välityksellä. Viime perjantaina mies lähti ajelemaan ja ajattelemaan asioita. Hänen kännykkänsä oli kiinni sunnutaihin iltapäivään saakka milloin hän tuli kotiin käymään. Kyllähän hän laittoi puhelimen päälle lauantai aamupäivällä vain siksi aikaa että laittoi minulle viestin etten hermostuisi hän tulee illalla ihan varmasti kotiin.. Hän siis tuli vain käymään. Halusi miettiä ja olla yksin. Hänen piti mennä työpaikalle tai kaverinsa luokse yöksi. Eilen sain tietää että naisen luona oli ollut yötä. Soittelin hänen kanssaan eilen. Viimeisessä puhelussa olin jo vahva ja kerroin miten tehdään. Elatusmaksuista ja jne.. En tiennyt että samaan aikaan hän oli lähtenyt töistä ajamaan kotiin päin yhtäkkkiä hän aukaisee ulko-oven. Tulee, itkee, katuu, sanoo jättävänsä naisen. Jossain vaiheessa sanoo silti että on sekaisin ja ei tiedä. Hän lähtee ajelemaan ja ajattelemaan. Hän on sanonut että asiaan tulee päätös tänään. Soittelen hänen kanssaan ja hän vielä miettii ja ei tiedä. Kello tulee jo niin paljon että nainen pääsee töistä. Sen jälkeen mies ei vastaa puheluihin. Laittaa jotain epämääräisiä tekstiviestejä. Hän ei tule käymään. Hän ei soita. Hän vain katoaa taas. Luulin että minulla ja miehellä oli asioita selvitettävänä. On meillä yhteinen elämä, yhteiset lapset. En ymmmärrä miten joku voi tehdä näin? Luulin että rakastimme toisiamme. Olinhan (ainakin ollut) mieheni elämän rakkaus. Eikö hän ollut ikinä välittänyt meistä? Tuntuu että olen läpikäynyt helvetin. Saanut vain katteettomia lupauksia. Kuullut että hän rakastaa naista kenen kanssa on ollut nyt kuukauden, eivätkä nähneet edes joka päivä. Sattuu niin paljon. Jotenkin täytyy opetella elämää 1v ja 2v ja kasvavan mahan kanssa. Jos kaikki menee hyvin helmikuussa syntyy kolmas. Pelottaa niin. Mies eilen täällä käydessään sanoi että minun itseni takia hän toivoo että teen abortin tässä tilanteessa, että minulla tulee liian raskasta etten jaksaisi. Itseään hän ajattelee ja sitä että joutuu maksamaan tästä kolmannestakin. Sillä toisella naisella on neljä lasta. Tiedän ettei mieheni ja toisen naisen jutusta tule mitään. Mieheni ei ole ottanut vastuuta edes omista lapsistaan ja haluaa hän tai ei vastuuta tulee niistä neljästäkin. Rakastan miestäni, mutta rakastan myös lapsiani ja itseäni ja minä en kestä enää yhtään valhetta. Miten tästä selviää?
Minulta vietiin kaikki paitsi lapset..
Unelma Sirpa Leena
443794
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
raskas on sinun taakka. Vain äijän takia, joka ei tiedä mitä haluaa! Uskottomuudella särjetään paljon, ja täällä näkee kuinka yleistä se on. Puolustellaan vain ja pettäjät hakevat myötätuntoa.
Jotkut parisuhteet selviävät pahoistakin kriiseistä. Mutta vaikka selviäisivät, luottamusta on miltei mahdotonta palauttaa sille asteelle jolla se oli. Parisuhde on peili: kun se putoaa lattialle, se särkyy. Liimailemalla siitä saa aika hyvän, mutta kuvasta ei tahdo millään saada särkymätöntä. Siitä huolimatta liimaamista kannattaa yrittää.
Mitäpä sinä voit tehdä? Sinun ei kai kannata alkaa ajamaan aktiivisesti eroa (allekirjoittaa), se on pettäjän tehtävä. Silloin annat hänelle mahdollisuuden muuttua. Mutta tee kuitenkin yksi asia: ilmoita miehellesi ettet enää pese hänen vaatteitaan ja käsket hänen viedä ne muusalleen pestäväksi. Kerro että olet ne pitänyt puhtaana näköjään vain sitä varten että hän löysi uuden, nyt on uuden muusan vuoro jatkaa.
Toivottavasti sinulla on luotettuja ystäviä, jotka voivat tukea sinua. Ole johdonmukainen ja yritä välttää sinisilmäisyyttä - hänhän tulee kynnyksen taakse parkumaan kun toinen akka antaa lähdöt. Silloin on sinun vuorosi seisoa selkä suorana. Kannatta myös miettiä, miksi näin kävi - mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Olet kokenut nyt vähän liian paljon liian pienessä ajassa. Olet ottanut sen kutaleen jo kerran aiemmin takaisin. Haluatko jatkaa tätä peliä? Sinun kannattaisi ottaa nyt aikalisä. Yritä ainakin. Ikävä tapa miehelläsi olla tollainen tossukka. Itse panisin hänen tekemään päätöksensä kenet valitsee ja ja sen jälkeen pitäydytään tiukasti kiinni siinä. Ei lipsuilla ottamaan takaisin poloista kun routa taas maas on.
Tosin itse olen paraskin sanoja. Otin itse takaisin pettäjävaimoni 7 kuun epävirallisen asumuseron jälkeen. Luottamusta ei ole, mutta ainakin näen, että hän kärsii tilanteesta. Hän on tehnyt nyt kaikenaisia asioita jotka hellyttäisivät minua jos luottamus olisi ollut ok, mutta nyt saa minun puolestani hän kärsiä ja kosto on suloisinta kun se pitkittyy ja pitkittyy eikä loppua sille ole näköpiirissä.
On se vaan kumma miten olo paranee kun on tullut petetyksi ja näkee että se toinen kärsii kanssa virheestään. mutta eipä se paljoa tilannetta muuta jos on kustu silmään kuukausia selän takana, eikä ole ollu sen vertaa selkärankaa toisella, että ois tunnustanu kysyttäessä.
Ei muutakun äijä pellolle vaan, kyllä sitä jotenkin pärjää, mulla se on ottanu ny 3kk, ja pikku hiljaa alkaa näkymään valoa tunnelissa. jokainen seuraava päivä on helpompaa, varsinkin jos pystyy ns. siirtymään tilanteen ulkopuolelle ja ajattelemaan asioita ulkopuolisen silmin järjellä eikä tunteella, järjellä ajattelun kautta se rupee helpottaa..;)
Ei tuo ole normaalia henkisesti terveen käytöstä. Ehkäpä parasta olisi tunnustaa itsellesi, että äijä on sairas ja kykenemätön tasapainoiseen suhteeseen. Jos nyt kuitenkin yritätte vielä jostain käsittämättömästä syystä jatkaa yhdessä, niin älä ihmeessä ota takaisin miestä, ellei hän suostu jonkinlaiseen terapiaan.
Miehen käytös on juuri tyypillistä miehen käytöstä. Epävarmaa siitä mitä haluaa ja kyvyttömyyttä ajatella elämää pidemmälle. Tai sitten ei. On mahdotonta laittaa ihmistä oikeaan muottiin hänen vaimonsa kirjoituksen perusteella.
Monta kertaa olen työssäni joutunut kuuntelemaan elämänkertoja myös pettäjän näkökulmasta ja usko tai älä, ne ovat aivan yhtä riipaisevia kuin petetyn näkökulma. Ellei joskus jopa rankempia, sillä monet rinnakkaissuhteen aloittajat ovat itsekin herkkiä ihmisiä, jotka tuntevat suurta syyllisyyttä perheensä hajoamisesta. Sitä eivät petetyt tunne vaan he "saavat" vaipua itsesääliin ja koko lähipiiri on varmasti heidän puolellaan tukemassa.
Suhteen paljastuttua kuten tässä, on tavanomaista luvata parantaa tapansa, heti, vaikkei siihen ole mitään edellytyksiä. Kumppanin tuntema tuska tai selkeät vaatimukset saavat antamaan katteettomia lupauksia. Siksi suosittelenkin ensin selvittämään asioita kumpainenkin omalla tahollaan.
On hämmästyttävää miten moni liitto kaatuu lähinnä kommunikointityyliin ja kiireeseen. Ongelmat parisuhteessa ovat moninaisia, ne täytyy ottaa haasteena vastaan ja ratkaista. Ratkaisu ei löydy aina neuvottelemalla vaan yksin pohtien tilannetta. Mitä vaikeampi asia sitä kauemmin sitä on työstettävä.
Kiitos, Katariina, viisaasta kirjoituksestasi. Noin puhuu ihminen, jolla on näkemystä. Kykyä nähdä tämä useammasta näkökulmasta. Tuo ensimmäinen kirjoitus.. sydämeni särkee hänen puolestaan, ei kuulosta reilulta, mutta.. onhan totuus se, että aina..kaikissa tapauksissa ei ole niin että jätetty nainen on enkeli, mies julma pettäjä/harhautunut kulkuri ja se toinen nainen itsekäs ilkimys kaiken takana.
Itse rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Ja hän minuun. Alusta asti oli selvää, että me olemme ne, jotka oli tarkoitettu toisillemme. Alusta asti näimme myös, miten mahdoton tilanne oli. Hän halusi hoitaa velvollisuutensa. Huolehtia vaimostaan, jota ei rakastanut, mutta joka rakasti häntä ja hoiti kotia ja lapsia ansiokkaasti. Vaimoa, joka oli tottunut 15vuotta tukeutumaan mieheensä ja aikaisemmin, kun ero oli ollut aikeena, melkein näännyttänyt itsensä hengiltä. Tämä mies halusi myös antaa lapsilleen hyvän, kokonaisen elämän. Kodissa, jossa ei ollut rakkautta, mutta jossa oli rauhaa ja tasapainoa. Kaunis omakotitalo, siisti piha ja hyvä ympäristö lapsille. Mutta eihän se ihan niin mennyt. Meistä tuli rakastavaisia. Rakastimme lujaa, riipaisevasti.. Se oli molemmille yhtä syyllisyyden, pelon ja mustasukkaisuuden sekamelskaa. Mutta myös rakkauden, yhteisymmärryksen, kunnioituksen ja tasa-arvon ylistyslaulua. Yhdessä näimme molemmat, mitä oikea rakkaus on. Pelkkä rakkaus ei riitä, vaan tarvitaan aitoa kumppanuutta, kunnioitusta toista kohtaan, halua voittaa esteet.
Sitten hänen vaimonsa sai tietää. Helpotus meille molemmille. Vaimo halusi eroa, ja mies samoin. Sopivat, että hoidetaan kaikki sovussa, huolehditaan siitä, että lapsille tulee muutoksia mahdollisimman vähän, että lapset kasvatetaan yhä yhdessä ja ollaan vanhemmat niinkuin ennenkin. Liian hyvää ollakseen totta. Niin se olikin. Sitten vaimo päätti estää eroamisen kaikin keinoin. Puhui lapsille pahaa. Minusta, sen ymmärrän hyvin,mutta että lasten isästä.. uhkasi järjestää ison asuntolainan pelkästään miehen maksettavaksi. Viedä lapset kaupunkiin kerrostaloon koska mies ei sitä halua. kieltäytyi sopimisesta, suunnittelusta.
Tämän tarinan aikana -kolme vuotta sitä on kestänyt- mies -tuo minulle niin raas ihminen.. on saanut hermoromahduksen ja käyttää masennuslääkkeitä. Kukaan ei ymmärrä, sukulaiset ahdistelevat, toivovat "parannusta", sanovat, että "katso nyt, mitä olet tekemässä, etkö näe kun vaimosi kärsii", "ei se vaihtamalla parane" ja kaikista paras: "mikä sinulla on tässä ollessa; kaikki on hyvin; kaunis ja kiltti vaimo, terveet lapset, koti.. kaikki hyvin". Rakkaus vaan puuttuu. Se pikku juttu. Hän ei rakasta eikä kunnioita vaimoaan, ei osaa edes jutella hänen kanssaan. Mutta kun sukulaiset haluavat..
Itse koin hermoromahduksen kuukausi sitten ja masennuslääkkeet löytyvät minunkin kaapistani. Eivät nämä "toiset naiset" aina ole niitä satujen pahoja noitia, jotka keittävät lasten lemmikkikanin padassa. Kyllä meilläkin sydän on.
.. kirjoituksestasi "se toinen"
Itselläni täysin sama tilanne.
Kestänyt neljä vuotta, mies on ahdistunut kun ei päässytkään lähtemään ja on nyt vuoden syönyt masennuslääkkeitä.
Vaimo ja sukulaiset syyttävät siitä minua, no, mistäpä tiedän syökö hän lääkkeitä siksi että on huono omatunto siitä mitä on tehnyt vai siksi että tuntee olevansa vankina kun joutui palaamaan takaisin rakkaudettomaan liitton, suvun tahdosta.
Onneksi itse ainakin toistaiseksi olen selviytynyt ilman masennuslääkkeitä.
En tiedä, jotenkin vaan sattuu ja tuntuu pahalta, kun rakastamme ja se rakkaus on ulkopuoliselta taholta paketettu loppumaan.
Mutta ei se lopu..... ikinä.
että ihmiset pettävät itseään noin ruusunpunaisin tarinoin. "Sinä toinen" kerroit että mies halusi ja teki kaikki vaimonsa ja lastensa parhaaksi. Tekikö? Minä en tuota usko, ei hän heidän parhaaksensa ottanut toista naista vaimonsa ja lastensa selän takana. On itsestään selvä että tuo halpamainen teko tulee joskus ilmi, se teidän olisi pitänyt tietää.
Jos hän olisi tehnyt heidän parhaaksensa, hän olisi ensin eronnut ja ottanut sitten sinut. Mutta tiedätkö, siinä on riskinsä ettei saa kumpaakaan. Tällä tavoin voi turvata selustansa ja paidanpesijänsä, ettei tarvitse itse pestä. Ja on aina puhtaat vaatteet tulla sinun syliisi. Eikä sinun tarvitse elää sitä "ikävää" arkea, senhän tekee petetty.
Hämmästyttää myös tuo kirjoittaja, joka ammatissaan on näköjään puolustanut pettäjiä. Heissä ei ole puolustamista, vaikka syy on molemmissa: selkärankainen mies ottaa asian puheeksi kotona, antaa mahdollisuuden puolisolle korjata tilanne. Jos tilanne ei korjaudu, hän eroaa ensin ja vasta sitten hakee uuden. Ei ihme että pettäminen on yleistä, kun "ammattiauttajjienkin" neuvot ovat mitä ovat!
Pettäminen on raskas taakka kuten sen kirjoituksestasi näkee. Pidän selvänä että lapset ovat aina petetyn puolella. Jos mies olisi toiminut oikein, tuskin teistä kumpikaan olisi sairastunut. Kannattaako elämää pilata pettämisellä?
Mielestäni itse lipsautit ruusunpunaisimman kuvitelman mitä olla saattaa. Tosielämässä ei tapahdu niin, että ensin erotaan entisestä ja sitten avioidutaan uuden rakkauden kanssa. Se on liian yksinkertaista.
Monesti vanha suhde on jopa hyvä, ellei erinomainen. Suhde voi toimia lähes kaikilla tasoilla, mutta siinä se jippo onkin, että uusi rakkaus on täydellinen juuri siinä kohdassa, joka on vanhan heikoin kohta. Uuteen ihmiseen tutustuminen vie aikaa eikä välttämättä edes vuoden aikana itselle selviä hänen loput hyvät puolensa ja myös ne huonot.
Rinnakkaissuhde ei ole vain pumpulipilvillä lekottelua ruusunpunaiset lasit silmillä vaan usein ihan raakaa miettimistä miten ihmeessä on joutunut ko. tilanteeseen! Kannattaako erota vai ei. Siinä saa todella tehdä tiliä elämästään itselle (ja muillekin).
Avioliiton siteet ovat yllättävän sitovia vielä nykyisinkin. Mitä kauemmin on oltu naimisissa sitä enemmän joutuu pohtimaan mitä tapahtuu jos jääkin seuraavalla pysäkillä pois ja aloittaa toisen matkan.
Pettäjiä eikä petettyjä tarvitse puolustella. Ei kumpaakaan. Toisten tekoihin tai tekemättä jättämisiin ei voi vaikuttaa vain omiinsa. Toisen oikea on toisen väärä ja se pitäisi kaikkien oivaltaa. Esimerkkinä sanon, etten varmasti haluaisi mieheni jättävän uutta rakkauttaan vain sen tähden, että se on "oikein" minua kohtaan. En halua olla miehelleni pelkkä velvollisuus.
Ammattiauttajat eivät muuten moralisoi, osoittele sormella ja anna valmiita ratkaisuehdotuksia. He auttavat asiakastaan valitsemaan eri vaihtoehdoista juuri asiakkaalle sopivan vaihtoehdon.
Kerrankin asiaa!!
joku kertoisikin missä menee rakkauden ja velvollisuudentunnon raja. Joku tuossa sanoikin, ettei haluaisi pysyä miehensä kanssa yhdessä pelkästä velvollisuudentunnosta. Näin se on. Itse en pysyisi enkä haluaisi mieheni pysyvän. Silti arvelen, että tunteen toista kohtaan pitää olla todella vahva ennenkuin edes harkitsee eroa.
Kohdallasi näkee mitä tapahtuu, kun toinen jää uhkailulla ja velvollisuudesta liittoon. Mielestäni se on kauheinta uskottomuutta! Kenelläkään läheisellä ei ole hyvä jos pettää itsensä.
yksi tärkeä asia unohtunut: vihkikaavassakin kysytään TAHDOTKO RAKASTAA MYÖTÄ- JA VASTOINKÄYMISISSÄ, ei siinä kysytä RAKASTATKO MYÖTÄ- JA VASTOINKÄYMISISSÄ. Jokainen parisuhde vaatii myös tahtoa, se on sitoutumista. Ja on tahdon asia, haluatko pettää puolisoasi tai päästätkö itsesi sille asteelle että petät. Kyse ei ole mistään parisuhteessa olemisesta pelkän velvollisuuden takia. Käsitteet sekoilee pahasti, mutta juuri sellaiset näkyvät saavan hurraahuutoja (miksiköhän?).
En minä ole velvollisuudesta vaimoni kanssa naimisissa, ei hänkään minun. Maailmassa on kyllä muitakin hienoja naisia (muttei ketään yhtä ihanaa kuin vaimoni, noin 20 vuoden kokemuksella sanottuna!), mutta olemme sopineet että jos joku toinen tuntuu paremmalta siitä kerrotaan toiselle heti. Kaikenlainen muu on itsekkyyttä. On rehtiä antaa toisellekin mahdollisuus korjata tilanne ennen kuin ilmoittaa päin naamaa että on mulla jo toinen ollut muutaman vuoden. Toinen on sillä aikaa pitänyt kiinni TAHDON-lupauksestaan - toinenrakentanut elämänsä muualle.
En minä ihmettele että suuri osa parisuhteista päättyy eroon. Niin omituisia on jopa monien ammattiauttajien neuvot ja ohjeet. Mutta he itsekin voivat olla samalla tavalla uskottomia, miten rampa voisi rampaa taluttaa!
Pistin miehelle eilen aamulla viestejä, missä toivotin hyvää loppuelämään. Hän tulee taas itkien kotiin. Miettii ja sanoo että jättää naisen. Sanoo että hän haluaa itse käydä lopettamassa kasvotusten sen minkä on aloittanutkin. Kas kummaa, miehen kännykkä suljetaan illalla. Laitoin naiselle myöhemmin viestin joko mies on käynyt kertomassa asiansa. Nainen soitti eikä ymmärtänyt mitä puhun. Antoi puhelimen miehelleni ja mies kumosi kaikki puheeni. Jotenkin tuli sellanen olo että hän antaa naisen ymmärtää minun olevan hullu.. Siellä he olivat matkalla kotiin kylästä. Naisen yksi lapsi mukana. Muut lapset ovat isänsä kanssa mökillä. Mies koitti tänään selittää että kyllä hänen ihan oikeasti piti tulla kotiin käymään (lupasi eilen tulla kotiin),mutta kaikki menikin ihan toisin. Selityksiä..
Mies on nyt perjantaista lähtien ollut naisen luona ja hänellä ei ole vaatteita.Kaipa hän ne tulee hakemaan. Kaiken muun kuulemma jättää mulle. Ei tässä voi muuta kuin opetella elämää lasten kanssa. Kyllä se sattuu ja lujaa.
Mies on ainakin toistaiseksi suostunut siihen ettei tarvitse antaa lapsia sinne naisen kotiin ja lasten nähdä se kaikki mikä rikkoi heidän kodin. Hän saa tulla katsomaan lapsia kun haluaa. Naimisissa emme ole ja kolmannen lapsen sukunimi on epäselvä. Kahdella on isänsä sukunimi. En tiedä kumpi olisi järkevämpää vaihtaa kaikille lapsille minun sukunimi vai kolmannelle isänsä myös?
Mies itse on sairaslomalla koska hän on aivan sekaisin.. Eilen laittoi viestin: Olen sairaslomalla. Olen sisältäni revitty riekaleiksi. Kaipaan sinua niin paljon. Olet minulle niin tärkeä.
Normaalia??
Jokatapauksessa mieheni teki virheen ja joutuu vielä maksamaan siitä kalliisti. Sen hän tulee näkemään. Hän ei ole nähnyt tähän mennessä kuin naisen yhden lapsen. Minulle mies on monesti sanonut että ei halua naisen lapsia elämäänsä. Hmm, mitenkähän se onnistuu? Heidän juttu ei tule kestämään, mutta me emme ole odottamassa häntä.
Minun olisi hyvä käydä puhumassa asiasta jossain, mutta ehkä mieheni kaipaa vielä kipeämmin apua..?
Herää tähän päivään ja lopeta satujen kirjoittaminen. Puppu koko juttusi. Sisarusten sukunimistä on olemassa tiettyjä määräyksiä, joten ei pitäisi olla mitään epäselvää kolmannen lapsen nimestä.
Mielikuvitusta, itsesääliä ja huomionkipeyttä koko juttusi.
Kirjoittaminen helpotta minun oloani. Tunnen läpikäyväni helvettiä ja tämä on minun totisinta totta. Toivoisin sydämestäni ettei olisi. Haluisin mieheni ja elämäni takaisin, mutta tilanne on nyt tämä.
Hyvä kun kirjoitit tarinasi. Ehdottomasti hyvä. Herättäjä varmaan halusi herättää kiukkusi jotta jaksaisit toimia. Onneksi et ole naimisissa, mut miten lasten huoltajuus ja elatusmaksut. Mene oikeusaputoimistoon tai asianajajalle selvittämään miten turvaat sen, että miehesi ei onnen huumasta toivuttuaan pysty kiristämään sinua lasten avulla. Vaatii tapaamisia, on paha lapsille jotta sinä kärsisit. Joskus miehet voivat olla aivan uskomattoman hirveitä silloin, kun tajuavat menettäneensä vaimonsa. siinä ei lasten kärsimys paljon paina...Tsemppiä sinulle.
En ihan allekirjoitas tota että se äijä, vaikka tyhmä onkin, niin niitä lapsia ensimmäisenä huonosti kohtelemassa. Mutta siitä oon samaa mieltä että kannattaa käydä tekemässä paperit kuntoon sosiaalivirkailijan luona, silloin ne saa samalla lain voiman ja on selvät pelisäännöt. niillä on valmiit kaavat miten se elatustouhu lasketaan, jos ja huom. jos ette pysty niistä keskenänne sopimaan. kaikkein paras olisi kuitenkin tehdä ne paperit ja sopia mahdollisimman ns. väljät tapaamisoikeudet molemmin puolin
ja aina jos keskustelu rupee siirtyy lapsista teidän keskeisiin suhteisiin niin puhalla peli poikki ja sovi seuraava aika, jollekkin toiselle päivälle.
näin se meillä toimii jotenkin, kun en kysele, eikä mulle kuulukkaan entisen emännän ajanvietto/touhut. ja sama toisinpäin. ainoat asiat joista keskustelemme koskevat yhteistä lasta piste.
eli tarkoitan sitä että jos toinen on niin tyhmä että ei tajua, tai ei vaan saa sanottua että ei halua enää jatkaa. niin mitä siinä enempää miettimään yhteistä tulevaisuutta. jos ei toimi niin ei toimi. eli motoksi vaan että itseppä se toinen on hommansa valinnut. mutta ei pidä sortua koston kierteeseen ja siihen että jos toi toinenkin noin voi tehdä niin minäkin teen. eli pitkässä juoksussa kannattaa olla se viileempi/fiksumpi osapuoli..;) tsemppiä
keskellä täytyy vain yrittää pitää mielessä, että elämää sekin on, sinun elämääsi tässä ja nyt. Tulevaisuudessa on toisin ja varmasti paremmin. Kun elämä koettelee niin oppii arvostamaan aivan pientäkin onnentunnetta pienistä asioista.
Tsemppiä sinulle, päätät mitä tahansa.
Millä sinä tulet toimeen? Saatko häneltä kuitenkin rahaa? Täytyyhän sinun jotenkin ratkaista tuo asia jo ihan raha-asioiden takia. Yritä jaksaa!
Mitä tekisit jos tuo toinen suhde olisikin sinulla eikä miehelläsi?
Ymmärtänet miestäsi paremmin kun asetut hänen asemaansa. Hän ei varmasti ollut suunnitellut hullaantumista tuohon toiseen naiseen. Hän varmasti välittää sinustakin, paljon. Vaikka itselläsi on raskasta, on miehelläsikin, etkö huomaa?
Jos oma mieheni tekisi samoin kuin sinun, en ikimaailmassa pystyisi sanomaan "hän teki virheen ja siitä hän joutuu maksamaan, kalliisti". Jokainen tekee virheitä ja mielestäni inhimillisyyden mitta on se miten osaa suhtautua toisten, etenkin kumppanin virheisiin. Oma filosofiani on aina ollut, että tapahtuu mitä tapahtuu, rakastan aina ja tahdon kumppanilleni hyvää, vaikka hän olisi ex-sellainen.
Voi sinua tyttökulta. Olet kauheassa tilanteessa ja rukoilen sinulle voimia selvitä. Ja sinä selviät. Ensi ja turvakodissa on ihmisiä, jotka osaavat kuunnella ja neuvoa sinua, yksin et selviä. Tarvitset ihmisiä tueksesi. Ja usko pois, kun uskallat kertoa tilanteestasi jollekin, saat apua. Miehesi on kypsymätön ihminen ja vastapuoli häikäilemätön nainen. Sinä ja lapsesi olette arvokkaita ja selviätte kyllä, mutta helppoa se ei ole. Älä tee aborttia, siitä tulisi sinulle vain lisätaakka. lapsesi antaa sinulle oikeasti voimia taistella tiikerin tavoin. Olen käynyt läpi itse niin julman tarinan, että siitä ei pitänyt selvitä. Selvisin ja niin teet sinäkin. Saat elämäsi järjestykseen ja miehesi katuu syrjähyppyjään, mutta ei ole arvokas jotta ottaisit hänet takaisin. Hän tekee sen taas. Minä löysin hyvän ihmisen ja niin löydät sinäkin. muistan sinua tyttöpieni.
pettää kerran huomaa että ei jää kiinni niin pettää toisen ja niin edelleen...
JÄTÄ SE !!
Joskus ammoin seurustelin miehen kanssa, joka käyttäytyi hyvin miehesi tapaan. Ex, joka ei sitten ollutkaan kovin ex, roikkui mukana miehen viattomuusvakuutteluista huolimatta: päätöksiä puoleen eikä toiseen hän ei osannut tehdä. Lähinnä tilanne oli sellainen, että minun kanssani ollessaan hän eli "meidän maailmassamme", missä oli helppo vannoa rakkautta vain minulle ja missä ex oli vain kaukainen hahmo jonka hylkäämisestä oli helppo puhua. Sitten tuli esim. puhelinsoitto, lonkero "heidän maailmastaan" joka kiskaisi miehen mennessään ja joka teki vuorostaan minusta sen kaukaisen hahmon näiden kahden ulkopuolelle.
Tiedusteltuani syytä tähän kahden naisen välillä juoksemiseen, mies surkeana väitti ettei voinut päättää kumman ottaisi, koska hän ei halunnut loukata meistä kumpaakaan (!!!). Lopputulos oli luonnollisesti se, että mies, joka halusi pitää meidät molemmat, ei saanut kumpaakaan - kenkää tuli samaan aikaan kummaltakin akalta. :-) Tiedä sitten olisiko mies koskaan saanut tehtyä päätöstään, mutta ainakin itseltäni katosi kärsivällisyys moiseen munattomuuteen: jonkunhan ne ratkaisut on lopulta tehtävä, ja toiminnallaan mies kertoi perusluonteestaan ihan tarpeeksi.
Sinunkin tapauksessasi näyttää siltä, että päätös jää sinun harteillesi. Kertarysäys on parempi kuin pitkä kituminen, joten anna miehen mennä menojaan ja aloita elämäsi puhtaalta lehdeltä. On sitä ennenkin erottu, surtu ja toivuttu entistä ehommiksi!
tullu muttei nää
Hei!
Ihan ensinnä pyydän sinulta ja kaikilta muilta ensimmäisiltä naisilta anteeksi toisten naisten ajattelemattomuutta ja typeryyttä. Kukaan ei saisi ryhtyä kolmanneksi ja lähteä sotkemaan kenenkään parisuhdetta. Minun syntini on se, että aikanaan tein juuri niin. Olin mukana aiheuttamassa pysyviä henkisiä vammoja ja säröjä yhteen ennen niin onnelliseen suhteeseen. Kadun sitä todella syvästi.
Tilanne oli silloin jotakuinkin samanlainen. Mies hyppäsi vaimonsa ja minun välillä, puhui minulle yhtä ja vaimolleen toista. Silloin kun hän oli minun kanssani, hän käyttäytyi vaimoansa kohtaan todella välinpitämättömästi. Piti puhelintaan kiinni eikä vastannut soittoihin, ei mennyt kotiinsa kun lupasi. Kun hän oli vaimonsa luona, hän lähetteli minulle etäisiä viestejä, jotka kertoivat epävarmuudesta ja saattoi unohtaa minut koko viikonlopuksi. Hänen vaimonsa soitteli minulle yhtenään ja hän kertoi mitä miehensä oli hänelle puhunut mm. että he palaavat yhteen. Kun kysyin mieheltä, hän kielsi kaiken ja sanoi vaimonsa olevan mielisairas. Arvaa vaan kumpaa uskoin. Tilanne oli sekasortoinen.
Annan sinulle vinkin. Kysy itseltäsi mitä haluat. Haluatko saada miehesi takaisin vai päästä hänestä eroon. Minä nimittäin tiedän miten miehesi palaa luoksesi lopullisesti....
Sano miehellesi, että kaikki on ohi ja käske hänen pakata tavaransa ja lähteä. Vaihdata lukot oviin ja jos mahdollista anna hänen ymmärtää, että sinulla alkaa olemaan uusia kiinnostuksen kohteita. Vaatii näyttelemistä ja valheita, mutta toimii varmasti. Nimittäin niin kauan kuin hänellä on tunne, että kaksi naista "taistelee" hänestä ja sinä (ja hän) venytät siimaa hän ei osaa päättää, mutta sitten kun päästät hänet täysin vapaaksi, hän tulee huomaamaan, ettei haluakaan lähteä luotasi. Pistä hänet taistelemaan sinusta ja älä heti anna periksi, kun hän ensimmäisen kerran tulee itkien luoksesi.
Näin kävi meille ja todellakin kaikkien parhaaksi. Tänä päivänä rukoilen hiljaa mielessäni siunasta heidän liitolleen ja kadun syvästi omaa osuuttani heidän murheisiinsa.
Ei sinun tarvitse minulta pyytää anteeksi. Puhut aivan totta. Eihän välttämättä aina käy niin että mies palaakin kotiin, mutta he saavat ajattelemisen aihetta.
Mieheni on ollut nyt viikon naisen luona. Käynyt joskus kotona. Ei ollut kauaa kuitenkaan. Eilinen meni ihan överiksi ja harrastettiin seksiä. Eilenkin hän vielä sanoi lähtiessään ettei tiedä mistään mitään. Koitin sanoa että homaa itselleen asunnon että on yksin ja saa miettiä asioita. Kuulemma hänellä ei ole muuta paikkaa kuin olla naisen luona..
Tänään olen ottanut sellaisen linjan etten ota yhteyttä mieheeni. Hän tietää että saa tulla katsomaan lapsia ja ottaa yhteyttä jos ottaa. Se voisi olla hyvä että vielä erikseen ilmoittaisin kaiken olevan lopussa..? Ehkä hän sitten herää ja tajuaa mitä on tehnyt. Sen jälkeen minä voin miettiä haluanko hänet takaisin. Luulen että jos se tilanne tulee vastaan tulisin ottamaan hänet ennen pitkää takaisin, mutta sitä en osaa sanoa jos vihani kasvaa niin paljon tässä ajan kanssa etten pysty siihen.
Tuommoinen hyppääminen voi kestää yllättävän kauan. Minun tapauksessani sitä jatkui puoli vuotta, josta mies asui luonani käytännöllisesti katsottuna 4 kk. Hän meni jopa niin pitkälle, että hommasi omankin asunnon. Siinä vaiheessa itsenäisyys ilmeisesti alkoi pelottamaan liikaa, varsinkin kun hänen vaimonsa samaan aikaan väitti aloittelevansa uutta suhdetta. Jälkeen päin sain tietää, että uutta miestä ei ollut vaan vaimo vain juonitteli. Ovelaa vai mitä? Mies palasi kirjaimellisesti häntä koipien välissä vaimonsa luokse.
Voimia sinulle ja pidä pää kylmänä. Mieti ensin mitä haluat ja sen jälkeen kulje määrätietoisesti kohti tavoitettasi. Ole aina askel miestäsi ja sitä toista naista edellä. Äläkä missään tapauksessa siedä mitä tahansa.
Ai niin se vielä, että seksistä se heidän yhteen paluunsa alkoi minunkin tapauksessani. Jos olisin ollut viisas olisin vetäytynyt siinä vaiheessa, kun kuulin heidän ensimmäisen kerran harrastaneen seksiä, vaikka miehen piti olla minulle uskollinen. Tyhmä olin ja uskoin miehen selitykset tunteettomasta ja rutiininomaisesta seksin suorittamisesta.
Kuulin eilen hieman tarkemmin minkä näköinen tuo toinen nainen on. Näyttää kuulemma ikäistään vanhemmalta (on 35v), ehkä hieman pöhöttyneeltä kasvoista, ehkä hieman alkkikselta. Saa kuulemma juoda paljon että se näyttää kauniilta. Ei paksu ei laiha, ei minkään näköinen. Ainut henkilö joka on nähnyt naisen on minun sukulaiseni. Yäk, mua yököttää. Mitä ihmettä mieheni voi nähdä hänessä. Minä sentään olen näyttävä ja saan kyllä miehiä jos haluan.
Torstaina mieheni oli käynyt kaverinsa luona ja oli vihjaillut jotain siihen suuntaan että kotona on hieman ongelmia ja minä olisin heittänyt hänet ulos. Voi juma..! Mieheni ei tiedä että hänen kaverinsa tietävät totuuden ja että he ovat puolellani tietenkin. Mieheni ei siis kenellekään ole kertonut naisesta. On vihainen kun minä olen kertonut. En ymmärrä miten hän voi yhtäkkiä vaihtaa perheestä toiseen ilman että kukaan saisi tietää..
Noh minä täytän syksyllä vasta 25v, joten minulla on elämä ja kaikki vielä edessä.
... että sait tietää, minkä näköinen miehesi uusi nainen on.
Ainakin nyt kun sinua yököttää, et enään varmaankan pysty harrastamaan seksiä miehesi kanssa, vai kuinka?
Ehkä toisessa naisessa on jotain muuta kuin ulkonäkö, mukava luonne, kiltti jne.??
Mutta tottakai sinun kannattaa taistella miehesi rakkaudesta, jotenkin vaan alussa olevat viestisi säälittivät ja olin puolellasi, nyt en enään tiedä.
Onko seksi se millä valta taistellaan, vai aito rakkaus mieheen ja lapsiin?
Jätä seksi pois miehesi kanssa, sekoittaa vaan sinua ja antaa miehelle mahdollisuuden jatkaa seilaamista. Sano että jos hän ei halua sinua niin (nimi) haluaa alkaa seurustelemaan. Miehet eivät koskaan eroa jos ei ole toista varalla.
Tunteita voi olla useampaan ihmiseen, mutta toisen takia ei kannata erota. Ihmiset on erilaisia, mutta kaikissa on niitä huonoja ominaisuuksia ja alkuhuuma vaikka ihanaa onkin niin menee ohi. Silloin olisi kiva olla sen oman kullan kainalossa arkipäivänä katsomassa töllöä.
"Miehet eivät koskaan eroa jos ei ole toista varalla."
Never say never, koska tuo ei pidä aina paikkaansa.
En minä sääliä tarvitse. Kirjoittaminen helpottaa oloani ja selkeyttää ajatuksiani. Miten toinen nainen voi olla kaunis edes sisäisesti tässä tilanteessa kun on käyttäytynyt noin miten on..
Miehen kanssa tilanne on taitaa olla edelleen sama. Naisen luona asustaa,mutta näköjään pitkin päivää ajelee autonsa kanssa milloin missäkin. Lapsia hän on käynyt katsomassa pari hassua kertaa ja noin tunnin verran. Ei ole soittanut ei kysellyt kuulumisia lapsilta. Vanhempi lapsi aina ennen soitteli isänsä kanssa päivisin isän ollessa töissä. Eilen hän kävi katsomassa minua kun lapset olivat hoidossa. Vieläkin hän koittaa sanoa minulle ettei tiedä mitä tekee.. Ymmärrän että hän on itsekin sekaisin. Hänestä kuvastaa myös se miten paha hänen on olla. Olisi vain tehnyt asiat toisin. Eihän hän pysty mittimään jos oleskelee naisen luona. Siellä hänellä on ihan oma maailmansa, eikä muista meitä.
Kyllä se arki tulee vastaan miehellänikin. Rakkaus on sitä mitä meillä on ollut. Ihastuminen ja hullaantuminen on aivan jotain muuta. Me tykätäään samoista asioista ja tullaan hyvin toimeen tai tultiin. Kaikki sanovat että mieheni tulee katumaan ja niin kai se taitaa olla.
Jatkan myöhemmin...
..toinen nainen voi olla kaunis sisältä.
Hän teki näin, miten? Ehkä hän rakastui mieheesi, miehesi on tehnyt väärin, ei toinen nainen. Turha häntä on syyttää ja luulenpa että toiselta naiselta löytyy vielä sydäntä, kun hän huomaa että miehesi on paha olla hänen luonaan hän kehoittaa miestä etsimään oman asunnon ja miettimään tai tulemaan takaisin luoksesi. Toivottavasti et sitä virhettä tee, että heti otat takaisin. Sillä silloin ei asiat onnistu.
Sillä jos oikeasti rakastaa, ei pakota toista rakastamaan itseään vaan anta mennä, sillä takaisin tulee yleensä aina.
Toivon, että sitten muistat tämän.
Kun mies muuttaa omaan asuntoon miettimään, älä pakota tai yritä viekotella häntä seksin, omantunnon, lapsien vuoksi, velvollisuuksien tms. keinoilla takaisin luoksesi, koska silloin kun mies ei asu toisen naisen luona on sinulla paremmat mahdollisuudet. Mutta vain jos mies saa rauhassa päättää, yleensä tuossa tilanteessa vaimoilla ei ole niin paljoa moraalia (kuten sinullakaan, etkö yhtään miettinyt miltä toisesta naiseta tuntuu nyt kun harrastit miehen kanssa seksiä ja hänhän on nyt tällä hetkellä toisen naisen mies). Mutta sitten käy niin että mies palaa painostuksen, säälin tms. takia takaisin ja kestääkö rikottu kristallimaljakko?
Teillä on ennen ollut rakkautta, mihin se hävisi ja miksi? Tykkäätte samoista asioista jne.
Mitä tapahtui, miksi miehesi etsi toisen?
Se kannattaako teidän vielä yrittää, kun katsot miestäsi, se vastaus tulee sieltä sinun miehesi käytöksestä, ei sillä että syyttää toista naista,vaikka se oloasi helpottaakin, sillä hän näkee asiat vaaleanpunaisten silmälasien läpi, rakastuneena. Ei hän ilkeyttään miestäsi ole ottanut, vaan uskonut mitä mies kertoo.
Mutta muista, jos otat takaisin.
Vain tämän kerran voit tehdä niin ja antaa anteeksi, toista kertaa niin ei enään voi tehdä. Itsesi takia.
Ja valitettavasti se toinen kerta tulee joskus...
....
Ikävä on valtava miestäni kohtaan kaikesta huolimatta. Välillä on hetkiä kun ajattelen että kyllä se tästä ja välillä taas toisin päin. En ymmärrä miten toinen voi muuttua noin paljon. On niin yksinäistä.
Nyt hän on oleskellut noin kaksi viikkoa toisen naisen luona. Eilenkin hän sanoi ettei voi pala meidän kotiin, että hän hankkii oman asunnon missä on tilaa lapsille. En ymmärrä mitä hän tekee siellä toisen naisen luona. olisko se oikein että sitten kun hän saa asunnon me muutetaan lasten kanssa sinne ja tämän väliajan hän asuu sen naikkosen luona.. Tuskin. Sanoi miehelle eilen että tulee tänään kotiin ja jos ei tule voidaan lopettaa tämä paskanjauhaminen. Hän sanoi noi sanat mitä kirjoitin,eli ei voi muuttaa tänne mutta ei ole sanonut ettei haluaisi olla kanssani. Myöhemmin lisäsi ettei hän koskaan ole sanonut varmaksi haluaako minut takaisin vaan katsotaan.. Huh huh..
Kyllä se todellisuus avautuu miehelleni ennemmin tai myöhemmin sekä sille toiselle naiselle. Mihis mieheni sen jälkeen menee..
Mieheni on toiminut niin julmasti ja jutellut aivan sekavia että olemme tulleet siihen tulokseen kaikkien kanssa ettei hänellä ole kaikki tällä hetkellä kotona.
Silti rakastan ja olisin toivonut että kaikki olisi mennyt aivan toisin. Lapsillakin on ikävä isiä,eikä isillä ole ollut pahemmin aikaa käydä katsomassa heitä. Eikä isi ole antanut meille yhtään rahaa koko tänä aikana. Huomenna lupasi,mutta katsotaan saammeko jotain.
Harmi =´´(
... te muutatte lasten kanssa sinne?
Eihän mies niin sanonut, vaan aikoi vuokrata
asunnon jossa on tilaa lapsille.
Eihän hän puhunut mitään että sinä ja lapset muutatte?
Siis mies taas yksi päivä ei tiennyt mitä tekee. Sanoi ettei halua muuttaa takaisin nykyiseen asuntoon missä asun lapsien kanssa. Hän haluaa näyttää kaikille ja etsii itselleen omakotitaloa. Se on sitten kuulemma mun asia olenko odottanut häntä vai en kun hänellä on se talo jossa olisi tilaa meille.. Hohhoijaa, antaa sen puhua mitä puhuu.. Täytyy muistaa että hän asuu koko ajan sen toisen naisen luona.
Rupeaa muutenkin selviämään että kaikki hänen asiansa ovat sotkussa varsinkin raha-asiat. Kaiken järjen mukaan hänen luottotiedot ovat menneet ja takaajiakaan hänellä ei ole. Silti jaksaa päivästä toiseen heittää mulle tota että etsii taloa.. Hänv valehtelee myös ystävilleen ja kaikille ja paljon. Kukaan ei ymmärrä häntä ja kukaan ei halua olla enää tekemisissä hänen kanssaan.
Todella kurjaa miten toinen yhtäkkiä muuttuu (tai näyttää todellisen minänsä kaikille?) noin. En vieläkään ymmärrä tätä kaikkea, mutta totutta on katsottava silmiin. Tuskin tulen tänään saamaan elatusmaksuja joten joudun laittamaan nekin ulosottoon. Lapsia hän ei käy katsomassa ei soita vaikka olisi luvannut. Kahtena päivänä hän sanoi että tulisi torstaina voisi olla kauemmin lasten kanssa. No soitin eilen hänelle ja hänellä oli kiireitä ja ei millään ehtinyt heti. Sanoi että tulee klo 19. Kas kummaa ei tullut, ei soittanut. Tällä viikolla hän on nähnyt lapsia 10 min. Sitten olikin jo kiire.. Hän on aivan hukassa ja toivon että löytää tasapainon ja rupeaa ottamaan vastuuta asioistaan. Kaikesta huolimatta ikävä yllättää välillä. Niin julmalla tavalla yhtäkkiä kaikki vietiin pois.. Ja vielä kun joka päivä miten hän on valehdellut asiasta kuin asiasta..
.. nyt kuitenkin jaksaa, ei kait kukaan enään ota takaisin miestä joka on pari viikkoa asunut toisen naisen luona. Ei kissa karvoistaan pääse, historia toistaisi itseään jos takaisin ottaisit.
Uskon että elämäsi muuttuu paremmaksi, kun katsot mitä tulevaisuus tuo.
Olen seurannut keskustelua heti alusta alkaen ja vasta nyt päätin kirjoittaa sinulle. Olisin halunnut kirjoittaa aiemmin, mutta minulla ei ole oikein ollut sanoja kuvaamaan tunteitani. Nytkään en osaa sanoa sinulle muuta kuin että koita jaksaa, kahden pienen lapsen ja kasvavan mahan kanssa.
Sinun oloa saattaisi varmasti helpottaa, jos ajattelet että miehesi mielenterveys on nyt järkkynyt. Niinhän siinä on käynyt. Ajattelisit häntä sairaana ihmisenä, joka tarvitsisi hoitoa. Miehenä, joka on nyt kadottanut itsensä. Ajelee autolla ympäriinsä tietämättä mitä etsii. Pystymättä olemaan töissä. Haluamatta nähdä lapsiaan. Haaveilemassa omakotitalosta, jota ei pysty kuitenkaan hankkimaan. Puhumassa valheita ihmisille. Pystymättä ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Nuo eivät ole terveen ihmisen tekosia.
Minä ehdottaisin sinulle, että ota nyt etäisyyttä mieheesi. Sinusta tuntuu varmasti hyvin pahalta olla vastaamatta puhelimeen kun hän soittaa, sopimatta treffejä, kuuntelematta niitä juttuja, mutta sinun kannattaisi ehkä tehdä niin. Että et hajoittaisi itseäsi enää lisää. Säästäisit lapset ja itsesi sairaan ihmisen jutuilta.
Minä ymmärrän tilanteesi, että ei ole tosiaankaan helppoa jäädä yksin lasten kanssa. Kyllä miehesi kolkuttelee kodin ovea ennen pitkää ja pyytää takaisin. Anna nyt vain ajan kulua!
Miehesi olisi kyllä jonkun terapian tarpeessa.
Kaikki mitä kirjoitit oli totta ja olisin voinut itse kirjoittaa sen. Meidän yhdessä olemme aikanakin joskus sain huomata ettei miehelläni ole kaikki hyvin. Nyt hän oikeasti on kadottanut itsensä ja tarvitsisi apua. Jos koittaisin vihajata hänelle että hakisi apua siitä ei hyvää seuraisi. Kerran sanoin hänelle että ystävämme pusuisi hänen kanssaan mielellään ja hän ottikin apuni vastaan,mutta jätti sitten käyttämättä. Kohta sillä "raukalla" ei ole edes kotia eikä yhtään mitään. Kenellekään hän ei taida vastata puhelimeen. Monille on velkaa tai puhunut muuten vaan paskaa paljon, eikä kukaan enää jaksakaan häntä. Ihmettelevät vaan.
Voisitko puhua miehesi vanhempien kanssa? Kertoisit tilanteestanne ja siitä, että olet huolissasi miehesi mielenterveydestä ja pyytäisit vaikka miehesi äitiä puhumaan hänelle. Tavoitteena pitäisi kai olla vain, että miehesi aloittaisi jonkun terapian.
Sinun elämäsi on varmasti nyt aika lailla sekaisin. Mutta aika korjaa tilanteen, lapset kasvavat, haavat umpeutuvat ja löydät vielä joskus varmasti uuden miehen. Mutta miehelläsi tilanne on toinen. Aika ei korjaa sitä, jos kadottaa itsensä.
Jos ajattelemme tilannettanne miehesi terveyden/sairauden kautta, siinä on tapahtunut viime aikoina merkittävä muutos huonompaan. Tilanne ei ehkä jatku tällaisena kovin kauan, miehesi ei pysty elämään tuollaista elämää vuosia. Kumpa vaan miehesi suostuisi lähtemään johonkin terapiaan, ilman että hän käy kovin pohjalla!
Sinusta tuntuu varmasti hyvin pahalta kaikki, mitä miehesi on tehnyt. Mutta loppujen lopuksi saat ehkä jonkinlaista lohtua ajattelemalla, että nuo ovat sairaan ihmisen tekoja. Toinen nainen tietenkin loukkaa sinua syvästi, mutta sinun ei ehkä oikeasti tarvitse ajatella sitä toista naista sinun kilpailijana. Miehesi yrittää epätoivon vimmalla löytää itsensä, tällä kertaa hän yrittää löytää sen toisesta naisesta. Mutta ei se sieltäkään löydy.
Tuolla tavalla ajateltuna...älä katkeroidu, vaan anna vain ajan kulua. Voimia sinulle!
Olen seurannut tilanteesi kehittymistä ja olen kovin pahoillani kaikesta surusta ja tuskasta mitä joudut läpikäymään... Elämä ei aina ole reilua.
Miten voit tällä hetkellä? Miten kotona menee? Toivon kovasti voimia sinulle ja että löydät rauhan ja onnen!
Kiitos, voin ihan hyvin. Välillä on vahvempi olo ja nyt tällä hetkellä on paha olla. En ymmärrä miten joku ihminen voi olla noin täynnä valheita.
Tämän viikon maanantaina mies jätti sen toisen naisen. On oleskellut työkaverinsa mökillä. Maanantaina itseasiassa meillä oli puhelimessa sanaharkkaa ja hän tuli taas itkien tänne. Tiistaina hän kävi täällä ja näytti miten auton takakontissa oli muovipusseja missä oli hänen vaatteensa. Hän oli vain hakenut ne naisen luota. En kyllä vaatteita nähnyt ja parvekkeelta katsoin joten sanoinkin etten nyt ole vakuuttunut. No kuitenin tilanne jatkui niin että hän soitteli minulle aina välillä oli ystävällinen. Eilen hän tuli yllättäin käymään täällä. Sanoi että on ollut hyvä kun on saanut olla yksin ja miettiä kaikkia asioita. Kysyin haluaako hän mun kanssa vielä jatkaa tai yleensäkin jotain. Hän sanoi että haluaa. Niin jä hän tuli hakemaan puhelinta koska hänen puhelimensa oli mennyt rikki. Hänellä on myös toinen työpuhelin ja kysyin missä se on. Sanoi että oli silloin unohtunut naisen luokse kuten digikamerakin. Täällä kotona hänellä on pari vanhaa puhelinta vielä.. No hän sitten taas lähti miettimään asioita. Minä soitin hänelle illalla ja hän ei vastannut. Pisti viestin että menee kohta mökkiin sisälle ja saa puhelimen laturiin ja voi sitten soittaa. Mitään ei kuulunut tunnin päästä koitin soittaa. Puhelin pois päältä. Olin juuri puhunut omien tuttavieni kanssa puhelimessa ja he asuvat aika lähellä naista ja olivat juuri autoilemassa ja he sitten suostuivat käydä katsomassa olisko sattumoisin mieheni auto naisen pihassa. Kas kummaa, siellä se oli.. =´( Mitään mökillä oloa ei ole ollut. Hän on niin paljon valehdellut mulle tälläkin viikolla. Miksi tämä kaikki? Antoi mulle toivoa että tulee kotiin. Mistä hän keksii nuo kaikki valheet..?
Tuttavani sanoi että se on varma se toinen nainen saa tietää kaikesta mitä mies on mulle sanonut ja mun kanssa tehnyt. Hän soittaa sille ja kertoo. Pistin sille kusipäälle eilen illalla viestin että viettäkööt hauskan loppuelämän naisensa luona ja me ei haluta ikinä nähdä ja kuulla häntä! Laitoin vielä että rupean pakkaamaan hänen tavaroitaan ja kiikutan ne vaikka sen muijan pihalle. Sota tästä varmaan tulee sitten kun mies avaa puhelimensa..
Olen antanut hänelle monesti vaihtoehdon että hän saa jatkaa omaa elämäänsä ja jättää mut/meijät rauhaan. Se ei ole ikinä käynyt hänelle vaan hän on suuttunut.
Ei tässä muu auta, paska mikä paska. Kunnollista ihmistä miehestä ei tule tekemälläkään. Jos noin paljon koko ajan valehtelee ja muuta niin en tosiaan halua kuulla mitään hänestä.
Voin kirjoittaa miten mies reagoi viestiini.
Olen aivan samassa tilanteessa, oikeastaan siinä mielessä paremmassa että ei ollut yhteisiä lapsia. Silloin kaikki on vielä vaikeampaa. Hän on jo muuttanut pois, asuu vähän aikaa sen toisen luona kunnes saa oman kämpän. Sattuu niin paljon, vaikka järki sanookin että hän sen menetyksen koki, en minä. En ole vielä mielestäni vanha minäkään, pikkuisen yli 3-kymmentä, mutta vaihtoi minut silti 15 vuotta nuorempaan.. Huh huh!