Milloin itsetunto muuttuu itseriittoisuudeksi? Välillä tunnen olevani melkeinpä psykopaatti, narsistisia piirteitä omaava itsetuntoinen oman tieni kulkija. Olenko menestynyt? Olen. Olenko sikarikas ja helvetillisen komea? Olen. Tunnenko stressiä? En. Ahdistaako suuret ihmisjoukot minua? Ei.
Mietin tässä vain että pakkohan minulla on olla hyvä itsetunto, koska olen myös sisäänpäin kääntynyt pohdiskelija, ja minulla on ollut aikaa käydä dialogia keskenäni. Jotenkin en vain jaksa korviani lotkauttaa muiden ihmisten hälylle. Sellaista turhanpäiväistä paskanjauhantaa ja mitäänsanomattomuutta. Uskoisin että minulla on hyvä itsetunto, tiedän olevani hyvä monessa asiassa, olen todistanut pärjääväni kilpailuissa, uskon tuntevani itseni. Mutta missä menee raja itsetunnon ja itseriittoisuuden välillä? Luulen olevani itseriittoinen. Onko se paha asia?
Mietin tässä vain että pakkohan minulla on olla hyvä itsetunto, koska olen myös sisäänpäin kääntynyt pohdiskelija, ja minulla on ollut aikaa käydä dialogia keskenäni. Jotenkin en vain jaksa korviani lotkauttaa muiden ihmisten hälylle. Sellaista turhanpäiväistä paskanjauhantaa ja mitäänsanomattomuutta. Uskoisin että minulla on hyvä itsetunto, tiedän olevani hyvä monessa asiassa, olen todistanut pärjääväni kilpailuissa, uskon tuntevani itseni. Mutta missä menee raja itsetunnon ja itseriittoisuuden välillä? Luulen olevani itseriittoinen. Onko se paha asia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kysymys...
Psykopaatit ja narsistit käsittääkseni eivät koe tai epäile olevansa millään tapaa sairaita, joten eivät myöskään hakeudu hoitoon.
Olisiko se itseriittoisuuden rajapyykki siinä että kokee olevansa jotenkin ylivertainen kaikkiin muihin ihmisiin nähden, eikä kykene antamaan muille ihmisille arvoa.
En tiedä.
"Psykopaatit ja narsistit käsittääkseni eivät koe tai epäile olevansa millään tapaa sairaita, joten eivät myöskään hakeudu hoitoon."
Noin aina luullaan, mutta monesti he ovat aivan tietoisia omasta tilastaan ja hyvinkin kiinnostuneita aiheesta...etsivät tietoa ja tutkivat itseää. Eivät he todellakan ole tyhmiä, vaan ihan päinvastoin. Hyvinkin tietoisia toisista ja omasta itsestään.
Mitä nyt aiheesta olen lukenut, niin älykkäitä he monesti ovat ja ehkä se on syy, miksi eivät hakeudu hoitoon, koska uskovat että kaikki onhallinnassa niinkauan kuin vain itse tiedostavat oman tilansa.
sit saanut väärää tietoa, muistaisin noin lukeneeni narsistin kohdalta jostain ihan ammattijulkaisusta.
Älykkäitä he yleensä ovat ja usein lahjakkaitakin.
lukee niin paljon aiheesta ja monesti ihan täysin ristiriitaisiakin asioita, mutta tuo nyt ainakin olisi ihan loogista tuo jonka esitin.. Tottakai ihmiset huomaavat itse omat kykynsä ja taipumuksena...huomaavat ovatko erilaisia vai samanlaisia toisiinsa nähden ja vertailevat.
Jos minäkin nuo havainnot olen tehnyt, niin takuulla joka ikinen mua älykkäämpi ihminen osaa tehdä samat huomiot myös. Oli sit narsisti tai psykopaatti tai ei kumpikaan:)
mutta kieltävätkö he tilansa myös itseltään?
Ainoa, ei nyt tuntemani, mutta tietämäni diagnosoitu narsisti ainakin on sitä mieltä ettei hänessä ole mitään vikaa ja kaikki muut ovat väärässä.
tietävät itse oman tilansa, mutta eivät suostu myöntämään sitä muille. Poikkeus saattaa olla joku erityisen läheinen ja luotettavaksi koettu ihminen, jonka ovat hyväksyneet niinsanotusti "omalle puolelleen".
Ajattelen kanssasi samalla tavalla. En ole sikarikas, mutta ihan mukavasti toimeentuleva. Olen suorituskeskeinen, vaikka nainen olenkin. Paljon kun suorittaa, niin väkisinkin onnistuu. Se taas kasvattaa itseluottamusta entisestään. Liiallisina itseriittoisuuden hetkinä pidän 75 % ihmisistä ihan tyhminä ja en jaksa niitten horinoita. Vaikka suorittaminen ja onnistuminen menee jopa seksin edelle, koen olevani ihan onnellinen.Ikäään kuin olisi joku flow-tila päällä koko ajan . Psykopaatti haluaa hyötyä häikäilemättömästi toisista. Kaikkihan me käytämme toisia jollakin tavalla hyväksi, mutta psykopaatti kaiketi aiheuttaa ennemmin toisille pahaa kuin hyötyy siitä itse. Itse mieltäisin itseni aikuiseksi lapseksi (viestinnän termistöä)
Miten suhtaudut saamaasi negatiiviseen kritiikkiin?
Hyvänkin itsetunnon omaava ihminen voi olla hyvinkin toisia ihmisiä arvostava ja useimmiten näin onkin, itseriittoinen ei taas arvosta ketään ja tuo tämän asian myös julki, mut ei sillä itseriittoisella ihmisellä ole välttämättä itsetuntoa nimeksikään ja osaltaan myös siitä se itseriittoisuus sitten johtuu.
Ja tietty tässä 'itse'-sopassa on myös kolmas asia mukana, eli itseluottamus ja sitäkin voi omata ilman itsetuntoa tai itseriittoisuutta.
Ei se sinusta vielä narsistia tee, että joukko ihmisiä on omaksunut uuden sivistyssanan, mutta ei sen merkitystä, ja käyttää sitä mielellään täysin väärässä yhteydessä.
Itseriittoisuutta taas en välttämättä ymmärrä negatiivisessa mielessä. Itseriittoinen ihminen pystyy motivoimaan itseään tietyllä tavalla sisäisesti, eikä kaipaa ympäristön jatkuvaa tukea ja kannustustaan. Monesti motivaatio on niin vahva, että henkilö kykenee suuriin tekoihin pelkästään sen ansiosta. Esimerkiksi monet hallitsijat ovat kiistämättä olleet itseriittoisia.
Epävarma ihminen omaksuu helposti sen kuvan, mikä ympäristöllä on hänestä ja usein päätyy aliarvioimaan itseään ja kykyjään. Itseriittoinen ja itsevarma ihminen kykenee kyseenalaistamaan tämän kuvan, mikä vaatii tietynlaista rohkeutta. Enemmänkin omasta arviointikyvystä riippuu tällöin, muodostuuko omakuvasta realistinen vai ei.