Alan pikku hilja kypsytellä ajatusta erota tyttöystävästäni. Hän on kaiken maailman terapioista huolimatta edelleen masentunut ja se vaikuttaa aika lamauttavasti parisuhteeseen. Juuri nyt on meneillään sellainen kausi jolloin emme ole juuri puhuneet viikkoon, ja yhdessä olo on väkinäistä. Seksiäkään ei ole lainkaan. Tuntuu kuin olisi sinkku, mutta selibaatissa.
Hän näkee asian niin, että minun pitää jotenkin korjata hänet taas ehjäksi ihmiseksi, mutta kun minä olen kumppani, en terapeutti. Sellasilla on alan koulutus ja heille maksetaan siitä, että he kuuntelevat. Kun tyttöystäväni ei vielä ikinä puhu siitä mikä häntä milloinkin kaivellee tai mistä hän murjottaa, on tilanteeni aika mahdoton. En voi auttaa ihmistä joka ei anna auttaa itseään vaan käpertyy kerälle kuin siili aina kun yrittää lähelle.
Toisaalta eroaminen tuntuu kovin julmalta kun toinen on sairas. Lisäksi eroaminen luultavasti pahentaisi tilannetta. Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin potentiaalisia parisuhdekumppaleita ei ole juuri näköpiirissä, eli parempaakaan ei oikein ole tarjolla. Mutta kun en toisaalta jaksa leikkiä seurustelevani. Tietäisipä mikä nyt eteen.
Hän näkee asian niin, että minun pitää jotenkin korjata hänet taas ehjäksi ihmiseksi, mutta kun minä olen kumppani, en terapeutti. Sellasilla on alan koulutus ja heille maksetaan siitä, että he kuuntelevat. Kun tyttöystäväni ei vielä ikinä puhu siitä mikä häntä milloinkin kaivellee tai mistä hän murjottaa, on tilanteeni aika mahdoton. En voi auttaa ihmistä joka ei anna auttaa itseään vaan käpertyy kerälle kuin siili aina kun yrittää lähelle.
Toisaalta eroaminen tuntuu kovin julmalta kun toinen on sairas. Lisäksi eroaminen luultavasti pahentaisi tilannetta. Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin potentiaalisia parisuhdekumppaleita ei ole juuri näköpiirissä, eli parempaakaan ei oikein ole tarjolla. Mutta kun en toisaalta jaksa leikkiä seurustelevani. Tietäisipä mikä nyt eteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tilaisuus, kokeilkaa isoja annoksia D-vitamiinia se auttaa koska suomessa synkistelyn maassa olleet aina liianpienet D-vitamiini annokset.
D-vitamiini poistaa masennuksen synkeyden itsemurha-ajatukset, juoppouden ym. kurttuisuudet.
siihen edes pystyisi, hänen "parantamiseen". Itse yritin ystäväni kanssa ja huomasin että aloin olemaan aika masentunut itsekkin.
Välillä tuntui että haki huomiotakin,jos olin onnellinen niin sain niskaani ryöpyn kuinka kaikki on p*skaa.
Onko tyttöystävälläsi lääkitystä?
missään tapauksessa ole terapoida tyttöystävääsi ja roikkua suhteessa, joka ei anna sinulle mitään, pelkästään sen vuoksi, että toinen on sairas. Sinulla on oma elämä elettävänäsi ja tyttöystävälläsi omansa. Hän on aikuinen ihminen ja vastuussa itsestään. Jos masennus pahenee sen vuoksi, että sinä lähdet, hänen on hankkiuduttava sitten sellaiseen hoitoon, joka tehoaa hänen ongelmaansa. Oikea ratkaisu ei ole olla toisen kanssa säälistä. Ota huomioon myös se, että meistä kukaan ei ole korvaamaton, et edes sinä. Ehkäpä lähtösi auttaa tätä naista tekemään jotakin ongelmansa eteen ja ottamaan terapiansa tosissaan ja löytää itselleen sopivamman kumppanin, joka rakastaa häntä. Taidat käyttää tätä masennusta tekosyynä olla lähtemättä suhteesta, koska (kuten totesit), muitakaan ei ole näköpiirissä. Se taas on valehtelemistä ja toisen hyväksikäyttöä.
"Taidat käyttää tätä masennusta tekosyynä olla lähtemättä suhteesta, koska (kuten totesit), muitakaan ei ole näköpiirissä. Se taas on valehtelemistä ja toisen hyväksikäyttöä."
Olen pohtinut tuota asiaa itsekin ja todennut, että olen liian pehmo voidakseni hyväksikäyttää ketään. Meillä on paljon yhteistä ja hän on oikein rakastettava ja suloinen kun sille päälle sattuu. Ikävä kyllä hän on vaikeasti rakastettava tapaus, sillä hänen mielenalansa saattavat vaihdella rajustikin jopa tunnin sisällä. On paha sanoa mitä ajatella ihmisestä joka on yhdessäollessa useamman tunnin lähinnä apaattinen mutta saa sitten yhtäkkiä jonkinlaisen läheisyyskohtauksen ja haluaakin sitten halia vartin ennen kuin lähtee.
nyt vain, mutta vaikuttaa siltä että tyttöystäväsi syö e-pillereitä.
Kannattaisi lopettaa. Hormonit puhuu eikä mikään masennus.
"anteeksi nyt vain, mutta vaikuttaa siltä että tyttöystäväsi syö e-pillereitä. Kannattaisi lopettaa. Hormonit puhuu eikä mikään masennus."
Sietääkin pyytä kun tulee tuolla tavalla viisastelemaan, ikään kuin tietäisi tuiki tuntemattoman asiat paremmin. Jos lääkärikin sanoo, että se on masennus, niin se on masennus. En myöskään oikein käsitä miksi hän salaisi ehkäisypillereiden käytön minulta. Mitä järkeä siinä olisi?
Itse olin kovin masentunut tavatessani erään poikaystävistäni. Koitin kovasti kuitenkin peitellä asiaa. Elämässä tapahtui tuohon aikaan paljon muutoksia.. lopulta en enää vaan jaksanut ja annoinn masennuksen viedä mukanaan. Olin inhottavan ikävä ihminen tuohon aikaan. Todella nuori ja masennuksen pauloissa. Missään en nähnyt positiivisia asioita ja elämässä kaikki oli kuin harmaata massaa. Halusin erota tuolloin poikaystävästäni ja hoitaa itseni kuntoon. Miten olisin voinut rakastaa toista ,jos vihasin elämää ja itseäni. Poikaystäväni erohalujani ymmärtänyt vaan halusi jatkaa kanssani. Olisin halunnut erota ja hoitaa itseni kuntoon ja sitten olla rakastamani ihmisen kanssa.
Tilanne paheni aivan kauheaksi ja nykyään en ole exäni kanssa missään tekemisissä. Muutamasta poikaystävästä mitä minullakin on ollut haluaisin vain hänet takaisin. Haluaisin näyttää kuinka paljon paremmin asiat on nyt kun pääsin nuoruuden masennuksestani ja palasin elävien iloisten ihmisten kirjoihin. Harmittaa vain ettei se ole mahdollista. Hän koki, että jos kerran jätin häne,t en koskaan enää voi olla hänen kansaan. Minä koin, että kerran jätin hänet koska halusin etten pilaisi suhdettamme täysin... mutta joo... monimutkainen juttu. Nykyään kerran masennuksesta kärsittyäni koen olevani paljon vahvempi ihminen. En koskaan enää tulee hylkäämään rakkaimpiani saadakseni itseni kuntoon, vaan pystyn käsittelemään senkin tunteen ilman "aikalisiä".
Sinun kannattaa jutella tyttöystäväsi kanssa mieltäsi askarruttavista asioista ja teidän kannattaa etsiä yhteistä ratkaisua, jotta lopputulos olisi kummankin kannalta paras mahdollinen. Ei ole oikein, jos sinä kärsit hänen rinnallaan. Mutta ei ole oikein jättää masentunuttakaan aivan oman onnensa nojaan. Puhukaa ja etsikää ratkaisuja yhdessä :)!
Tsemppiä!
ehkä tyttöystäväsi masennus paranee kun pääsee eroon sinusta...
taitaa rakkaus puuttua kun annoit ymmärtää että tunnet olevasi leikillään seurustelusuhteessa???!!!
Tarinasi oli aivan kuin minun parisuhteestani! Poikaystävälläni on vakava masennus (ollut jo monta vuotta) ja minusta välillä tuntuu niin toivottomalta jatkaa, koska hän ei edes halua tehdä sairaudelleen mitään. Voivoittelee vain ja kierii itsesäälissä. Kauan olen katsonut vierestä ja olen liian nössö päästämään irti (hävettää!). Tiedän, ettei hänen tilansa muuttuisi riippumatta siitä haluaisinko eron vai en, mutta tässä samassa jamassa edelleen.
Ennen olin kova moralisoimaan näitä tämän tyyppisiä tapauksia, mutta eipä muuten menekään enää niin kun sattui omalle kohdalle. Tämä on uskomattoman vaikeaa, rakkaus vs. oma onnellisuus. Molempia kun et voi saada..Kumpi voittaa? Kas siinä pulma.
Erosin runsas vuosi sitten 10 vuoden jälkeen miehestäni, joka oli alkuun alkoholiongelmainen, sitten masentunut sitten terve tai jotain muuta. En vielä tänä päivänäkään tiedä hänen tarkkaa diagnoosiaan, mutta sillä ei oikestaan ole edes väliä.
Erosimme pitkällisten vaiheiden jälkeen (myös terapiaa) lopulta mieheni tahdosta. Hän ei halunnut, kuten sanoi "pilata enää minun elämääni". Olen edelleen hyvin surullinen suhteemme kohtalosta ja hänestä, mutta pidän mieheni ratkaisua suurimpana rakkauden tunnustuksena mitä olen elämässäni saanut. Olemme edelleen ystäviä.
Hänen sairautensa - johon hän ei todellakaan ole syypää! - tappoi vuosiksi elämänhalua myös itseltäni.
Toinen totuus on etä mietin, onko minussakin mieheni kaltaista taipumusta, kun häneen aikoinaan rakastuin. Mieheni sanoi ettei. Näin sanoo myös lääkärini. Se että masennuin erostamme oli normaali reaktio menetykseen. Se että mieheni masentui vuosiksi ilman mitään menetystä on toinen juttu. Ts. hänellä on syvempi taipumus tähän kansantautiin.
Mitä tahansa teettekin, muistakaa TE ETTE OLE KUMPPANIENNE TERAPEUTTEJA eikä teistä voisi sellaisia edes tulla, vaikka teillä olisi terapiakoulutus. Voimia! Ja jos eroatte, älkää syyllistäkö itseänne! Meillä kaikilla on vain yksi elämä.