Ihastuin täysillä erääseen mieheen. Oikeastaan ensimmäistä kertaa tunsin niin. Luonteeltani olen ujo ja kaiken lisäksi kokematon miesten suhteen. Mahdottoman hyvä yhdistelmä!!
Mieskin ilmaisi kiinnostuksensa. Minä olen 27 ja mies 33 eli ikääkin löytyy. Pääasiassa me viestiteltiin ja muutaman kerran tavattiin. Eli kovin hyvin ei kyllä keretty oppia tuntemaan toisiamme.
Kerran mies sitten yritti suudella mutta minä onneton menin lukkoon. En vaan kehdannut antaa mennä kun ajattelin että jos en osaakaan...sitä nyt sitten kadun koska se oli liikaa miehelle,vaikka selitin seuraavana päivänä sitä hänelle ja luulin että ymmärsi.
Seuraava tapaaminen meni huonosti,miehen asenne oli jo valmiiksi aika surkea, vaikka hän itse viestitti että olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Mulle jäi tosi paha mieli.
Me päätettiin lopettaa, mies kertoi että on kiinnostunut mutta tuntuu ettei meidän hommasta mitään tule.
Mua alkoi kaduttamaan ja halusin yrittää uudelleen ja kerroin että haluan jatkaa siitä mihin jäätiin. Siinä vaiheessa olisin ollut valmis menemään vaikka suoraan sänkyyn...
Nyt se sitten tänään loppui lopullisesti. Yritin kysellä mikä sen mielestä on niin vaikeaa ja sain sitten aika suoran vastauksen päin näköä:en kuulemma ole hänen tyyppiään ja hän haluaa räväkkyyttä.
Nyt on sitten AIVAN älytömän paha olo!
Tällä hetkellä mulla on kaksi vaihtoehtoa, mä en koskaan enää kiinnostu kenestäkään tai sitten ryntään baariin ja nappaan ensimmäisen vapaaehtosen joka haluaa opettaa mulle kaikesta kaiken ettei koskaan tule tällaista enää.
Että sellaista on olla ujo ja kokematon!
Mieskin ilmaisi kiinnostuksensa. Minä olen 27 ja mies 33 eli ikääkin löytyy. Pääasiassa me viestiteltiin ja muutaman kerran tavattiin. Eli kovin hyvin ei kyllä keretty oppia tuntemaan toisiamme.
Kerran mies sitten yritti suudella mutta minä onneton menin lukkoon. En vaan kehdannut antaa mennä kun ajattelin että jos en osaakaan...sitä nyt sitten kadun koska se oli liikaa miehelle,vaikka selitin seuraavana päivänä sitä hänelle ja luulin että ymmärsi.
Seuraava tapaaminen meni huonosti,miehen asenne oli jo valmiiksi aika surkea, vaikka hän itse viestitti että olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Mulle jäi tosi paha mieli.
Me päätettiin lopettaa, mies kertoi että on kiinnostunut mutta tuntuu ettei meidän hommasta mitään tule.
Mua alkoi kaduttamaan ja halusin yrittää uudelleen ja kerroin että haluan jatkaa siitä mihin jäätiin. Siinä vaiheessa olisin ollut valmis menemään vaikka suoraan sänkyyn...
Nyt se sitten tänään loppui lopullisesti. Yritin kysellä mikä sen mielestä on niin vaikeaa ja sain sitten aika suoran vastauksen päin näköä:en kuulemma ole hänen tyyppiään ja hän haluaa räväkkyyttä.
Nyt on sitten AIVAN älytömän paha olo!
Tällä hetkellä mulla on kaksi vaihtoehtoa, mä en koskaan enää kiinnostu kenestäkään tai sitten ryntään baariin ja nappaan ensimmäisen vapaaehtosen joka haluaa opettaa mulle kaikesta kaiken ettei koskaan tule tällaista enää.
Että sellaista on olla ujo ja kokematon!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kait se oikeasti kiinnostunut voinut olla, jos tommoseen kaatui.
sama mieli
On vaikea päästä eroon. Kokemattomuudesta ei. Jos koet sen tekevän sut onnelliseksi, että harrastat seksiä ensimmäisen kerran jonkun merkityksettömän ihmisen kanssa, sun kannattaa tehdä niin. Jos luulet katuvasi, ei niin kannata tehdä. Tilanteesi on kieltämättä vaikea, koska ujous estää sua hankkimasta lisää kokemusta ja kokemuksen puute ilmeisesti lisää ujoutta...
Onhan se vähän höhlää sanoa, että odota vain, kyllä se sopiva tulee kohdalle. Mutta sen sopivan kanssa pitää uskaltaa toimia ja jaksatko sä odottaa niin kauan, että löydät sopivan? Vois vähän rumasti sanoa, ettei se pillu nussimalla kulu (heh), mutta henkinen puoli onkin sitten eri asia. Kyllä sä voit yhden illan jutustakin löytää ihan mahtavan ekan kerran, ei sitäkään pidä tyrmätä vaihtoehtona. Ei se ainkaan pahitteeksi ole, jos lähdet ulos hieman piristymään. Ei siellä tarvitse olla seksiä etsimässä, vaan voit pitää vain hauskaa :).
Voisikohan joku nyt kertoa minulle, miten niin kokemattomuus on pahasta, käsittääkseni jokainen ihminen on jonkin aikaa elämässään kokematon, mutta asiahan on aika helposti hoidettavissa ;-) Ei pysty ymmärtämään tätä, että mikä siinä on se huono puoli jos asiaa ihan oikeasti miettii.
jo parhaan hedelmöitys iänkin. Eiköhän olisi aika jo hankkia vähän kokemuksia. Yleensä se on just toistepäin.. Miehellä on niitä kokemuksia vähän ja nainen on jo loppunajettu jotain kakskymppisenä.Miehelle se on vielä paljon suurempi ongelma.
Toihan se nykysuunta tuntuu olevan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=2000000000000009&posting=22000000033320598
Lutkataan niin paljon kuin keretään. en kuitenkaan tuota tarkoittanut.
menee ohi, mitä sitten? Naisen velvollisuus ei ole enää lisääntyä, naisella on muutakin tekemistä. Nainen saa itse päättää tahtooko lapsia vai ei. Itse olen valinnut lapsettomuuden. En ikinä haluaisi passata lapsiani ja miestä, haluan elää itselleni. Näen työtaakkansa alle nuupahtaneita naisia töissäni päivittäin, osa heistä ovat todella ahdistuneita ja onnettomia. Ei lapset kaikille edes sovi.
Sitä paitsi maailma on jo liikakansoittunut.
Moni jolla on liikaa kokemuksia on niistä surullinen ja katuu. Mitä sitten vaikkei olisi yhtään kokemuksia vastakkaiseta sukupuolesta, ei se maailma siihen kaadu.
Älä ota paineita ikäsi takia. Äläkä pakota itseäsi mihinkään vain siksi, että se on sitten tehty 'pois alta'.
Ehtiihän tuota.
Kun tapaat jonkun kivan miehen, niin etenet sit sinne sänkyyn. Se eka kerta on harvoin kovin ihmeellinen sen varsinaisen penetraation osalta ja muutenkin seksissä se muu on aika iso juttu. Eli älä odota ihmeitä 'siltä' osiolta.
Kokemattomuus noin yleisesti on suhteellista. Aina kun on uusi kumppani, pitää joka tapauksessa lähteä tavallaan nollasta.
Ja joskus seksi on ihan helkkarin iso nautinto, mut joskus ei vaan iske. Eli ei sitä kannata niin vakavasti ottaa, naida napsautat jonkun mukiinmenevän sällin kanssa ja sitten etenette kimpassa tai tahoillanne.
mitään, mies ei ollut tarpeeksi kiinnostunut.
Seksi on yliarvostettua, sitä pitäisi kuulemma tehdä kaikkien kanssa, joka paikassa ja jumalattoman paljon koko ajan. Koko ajan pitäisi olla superseksikäs ja kokeilla aivan kaikkea (sairaitakin juttuja) ollakseen in. Jengi menee tähän nykymaailman malliin mukaan ja voi pahoin ja jälkeenpäin katuu törttöilyjään. Moni antaisi mitä vain saadakseen olla sinä ja aloittaa "alusta".
Rakastelu onkin sitten toinen juttu. Löydät vielä jonkun joka sinua oikeasti arvostaa.
En itse usko siihen oikeaan, vaan vähiten väärään. Pidä silmät auki, mutta älä kelpuuta ketä tahansa (Suomi on varoittavia esimerkkejä täynnä siitä, kuinka monella on vain oltava joku ja sitten mikään ei tyydytä ja hypitään vieraissa). Väkisin ei ainakaan mitään hyvää saa aikaiseksi. Sinulla on koko elämä aikaa, koskaan ei ole liian vanha rakastamaan.