Hei.
Onko kellään kokemusta että kumppani sairastuu maniaan? Itse olen ihmetellyt poikaystäväni outoa käyttäytymistä jo jonkin aikaa, tosi itserakasta käyttäytymistä. Kumppanini väittää kiven kovaa että' haluaa jatkaa seurustelua kanssani, kun olen monta kertaa ollut ihan varma että outo käyttäytyminen johtuu siitä, että jos hän haluaakin erota.
Pari päivää hän saattaa olla ihana normaali itsensä, sitten aivan yhtäkkia koko miehestä ei kuulu mitään, jos soitan tai laitan viestin sieltä tulee tylyt vastaukset, tai ei vastausta ollenkaan, nämä lauseet on kuulunut useasti hänen suustaan "Mä teen mitä mä haluan, valehtelen just niin paljon kun haluan, voin tehä mitä haluun".... Niinä hetkinä kun hänellä on tuo outous päällä ja olen sattunut olemaan hänen seurassaan, hän on oudon hilpeä, siis ei hauska eikä mitään, vaan naureskelee yksikseen, jotenkin ivallisesti, eikä sano mitään miksi nauraa tai mikä on hauskaa, kun mitään hauskaa ei juuri sillä hetkellä ole ees tapahtunut.
Sit hän ärsyyntyy joka asiasta mitä hänelle sanoo. Ymmärrän toki että hän käy koulua ja samalla töissäkin, että hän ei halua kanssani viettää jokaista vapaata sekuntia, mutta tossa on pakko olla takana jotakin muutakin. Minulla on ystävä jolla on mania, tänään tajusin että poikaystäväni käytös vastaa täydellisesti ystäväni käytöstä, kun hänellä oli mania päällä. Olen tosi huolissani koska tiiän että en saa poikaystävääni lääkäriin tms. Mieleeni tuli vielä tämä: toissa päivänä olin poikaystäväni luona, hän päästi suustaan aika loukkaavan asian menneisyydestäni, pyysin häntä sitten pyytämään anteeksi ja hän puhui näin: " En pyydä anteeks, se on mun luonnon vastasta...Ei mun tartte pyytää anteeksi, Nytkin mun tekis mieli vaan nauraa ja haistattaa sulle v***ut...Oon ihan tunteeton paska mul ei oo tunteita mä en tunne mitään,oon ihan sekasin koko aika...jne jne" Oli kauheaa kuunneltavaa.....Aamulla hän sitten sanoi "anteeksi eilisestä, en tarkottanut"....En tiiä kauan tämmöistä voi kestää, mutta jos tuo on tahdosta riippumatonta käytöstä vielä.....olen umpikujassa
Onko kellään kokemusta että kumppani sairastuu maniaan? Itse olen ihmetellyt poikaystäväni outoa käyttäytymistä jo jonkin aikaa, tosi itserakasta käyttäytymistä. Kumppanini väittää kiven kovaa että' haluaa jatkaa seurustelua kanssani, kun olen monta kertaa ollut ihan varma että outo käyttäytyminen johtuu siitä, että jos hän haluaakin erota.
Pari päivää hän saattaa olla ihana normaali itsensä, sitten aivan yhtäkkia koko miehestä ei kuulu mitään, jos soitan tai laitan viestin sieltä tulee tylyt vastaukset, tai ei vastausta ollenkaan, nämä lauseet on kuulunut useasti hänen suustaan "Mä teen mitä mä haluan, valehtelen just niin paljon kun haluan, voin tehä mitä haluun".... Niinä hetkinä kun hänellä on tuo outous päällä ja olen sattunut olemaan hänen seurassaan, hän on oudon hilpeä, siis ei hauska eikä mitään, vaan naureskelee yksikseen, jotenkin ivallisesti, eikä sano mitään miksi nauraa tai mikä on hauskaa, kun mitään hauskaa ei juuri sillä hetkellä ole ees tapahtunut.
Sit hän ärsyyntyy joka asiasta mitä hänelle sanoo. Ymmärrän toki että hän käy koulua ja samalla töissäkin, että hän ei halua kanssani viettää jokaista vapaata sekuntia, mutta tossa on pakko olla takana jotakin muutakin. Minulla on ystävä jolla on mania, tänään tajusin että poikaystäväni käytös vastaa täydellisesti ystäväni käytöstä, kun hänellä oli mania päällä. Olen tosi huolissani koska tiiän että en saa poikaystävääni lääkäriin tms. Mieleeni tuli vielä tämä: toissa päivänä olin poikaystäväni luona, hän päästi suustaan aika loukkaavan asian menneisyydestäni, pyysin häntä sitten pyytämään anteeksi ja hän puhui näin: " En pyydä anteeks, se on mun luonnon vastasta...Ei mun tartte pyytää anteeksi, Nytkin mun tekis mieli vaan nauraa ja haistattaa sulle v***ut...Oon ihan tunteeton paska mul ei oo tunteita mä en tunne mitään,oon ihan sekasin koko aika...jne jne" Oli kauheaa kuunneltavaa.....Aamulla hän sitten sanoi "anteeksi eilisestä, en tarkottanut"....En tiiä kauan tämmöistä voi kestää, mutta jos tuo on tahdosta riippumatonta käytöstä vielä.....olen umpikujassa
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kokeleppas ja sano että nyt tuli ero. Just nyt.
Kasva aikuiseksi äläkä katsele kiukuttelevaa
äidin kultua. Sinua pompotellaan joten voit syyttää itseäsi . Se loppuu kun lopetat sen siis
sinä!!!!!!
Niin mutta jos tuo on sitä Maniaa, mitä luultavasti on, en mä nyt toista voi jättää sen takia. Mutta toisaalta ei ymmärrystäkään niin paljoa riitä....Mutta olen ystävälläni sen manian vaiheet nähnyt, se menee ohi kyllä vaikkei sitä hoitaiskaan, mutta siinä saattaa parikin kk vierähtää..
Niin, kyse voi myös olla ihan puhtaasti ylimielisestä henkilöstä, joka ei ole sen vertaa kasvanut että osaisi kunnioittaa ja arvostaa toista ihmistä. Tai käsitellä omia ristiriitaisia tunteitaan aikuisen ihmisen tavoin. Mielialahäiriöitä on useita ja itse ainakin olisin aika tarkka siitä että onko minulla ilman aisiaankuuluuva koulutusta kykyä diagnosoida toisen käytöstä johonkin tiettyyn häiriöön kuuluvaksi. lisäksi voin kertoa että henkisesti sairaan ihmisen kanssa eläminen on raskasta, ja toista auttaa ehkä eniten auttamalla itseän, eli pelastaudu vielä kun voit-ettei tarvitse sitten vanhempana surra menettettyjä vuosia. Ja mikäli toinen ei itse koe käytöstään epänormaaliksi tai koe tarvitsevansa apua on turha jäädä tuleen makaamaan.
Et tiedä onko poikaystäväsi sairastunut maniaan. Älä diagnosoi.
JOS hänellä on mania, se ei mene parane ilman hoitoa, vaikka ystävälläsi muka parani. Sori, olen tyly, mutta siitä ei noin vain parannuta.
Miksi et voisi jättää poikaystävääsi JOS hänellä on mania? Ihmisillä voi olla monenlaisia piirteitä tai varsinaisia sairauksia, joiden takia suhteessa oleminen voi olla aivan hirveää tuskaa toiselle. Sinun ei tarvitse kärsiä. Jos hän ei ole valmis hakemaan itselleen apua, hän tekee siinäkin väärin, sekä itseään että sinua kohtaan. Mikään velvollisuudentunto ei saa pitää sinua hänessä kiinni. Hänen käytöksensä on niin kamalaa sinua kohtaan, johtuu se sitten ihan mistä hyvänsä.
Helppohan tämä on sanoa, mutta; pistä poikki, ja ota yhteyttä uudestaan vaikkapa muutaman kuukauden kuluttua jos yhä olet kiinnostunut. Sitten näet, onko "mania" "parantunut" ja mikä tilanne on muutenkin.
ensinnäkään en sanonut että ystäväni parani siitä ilman hoitoa...hänellä on vakituinen lääkitys. ja "maniaolo" menee ilman hoitoakin ohi 2-4kk päästä...
Ja JOS se on sitä maniaa, niin musta tuntuisi todella julmalta jättää ihminen joka ei tarkotuksella kumminkaan käyttäydy noin..sehän olisi sama jos hän jättäisi minut sen takia että olen joskus masentunut...onhan tässä toivoa ainakin vielä...Ja tunteet tähän ihmiseen on mulla voimakkaat, joten haluaisin olla edes henkisenä tukena, jos hänellä nyt jotakin on. Olen sanonut hänelle että vaikuttaa manialta, kun hän viimeksi tänään sanoi jotakin "omasta häiriintyneisyydestä"
"...sehän olisi sama jos hän jättäisi minut sen takia että olen joskus masentunut..."
Jos sinä masentuneena (tai mistä tahansa syystä) olisit häntä kohtaan niin hirveä kuin hän on nyt sinua kohtaan, etkä hakisi itsellesi apua, hänellä olisi erittäin hyvä syy pistää kanssasi poikki.
Perhepiirissäni on kaksi vakavien mielenterveysongelmien kanssa painivaa ihmistä. Pahimmillaan tilanne on mennyt siihen, että olen katkaissut välit, koska käytös siltä puolelta on ollut niin törkeää. Edelleenkin toiseen näistä on välit poikki, koska hän ei myönnä ongelmiaan, ja kaataa pas-n sitten muiden niskaan. Sukulaisuussuhdetta ei voi lopettaa, ja kerran vuodessa tapaaminenkin on joskus tuskaista. En kyllä voisi kuvitella seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa.
a)Aivan yhtäkkia koko miehestä ei kuulu mitään, jos soitan tai laitan viestin sieltä tulee tylyt vastaukset, tai ei vastausta ollenkaan, nämä lauseet on kuulunut useasti hänen suustaan "Mä teen mitä mä haluan, valehtelen just niin paljon kun haluan, voin tehä mitä haluun"
b)Naureskelee yksikseen, jotenkin ivallisesti, eikä sano mitään miksi nauraa tai mikä on hauskaa, kun mitään hauskaa ei juuri sillä hetkellä ole ees tapahtunut.
c)Hän puhui näin: " En pyydä anteeks, se on mun luonnon vastasta...Ei mun tartte pyytää anteeksi, Nytkin mun tekis mieli vaan nauraa ja haistattaa sulle v***ut...Oon ihan tunteeton paska mul ei oo tunteita mä en tunne mitään,oon ihan sekasin koko aika...
Mua ainaskin pelottaisi tommonen poikaystävä.
Johtuu toi käytös sitten maniasta tai mistä hyvänsä, niin eihän tollasen ihmisen kanssa uskaltaisi olla kaksisteen samassa huoneessa.
Missä sun itsesuojeluvaisto on? Miten niin et voi lähteä suhteesta, jos toisella on joku niin hirveä sairaus, että se tuhoaa suakin? Mitä hyvää sä muka pystyt siinä tekemään? Et ainakaan auttamaan yhtään mitenkään kun toinen on noin sekaisin ja ylemmyydentuntoinen.
Olemme seurustelleet kohta vuoden, eikä hän koko aikaa ole ollut tuommoinen...nyt vasta vähän aikaa sitten huomasin muutoksia käyttäytymisessä...Jossei hän haluaisi enää jatkaa seurusteluamme, hän sen kyllä sanoisi päin naamaa (liian) suorasukaisuutensa takia.
Eikä hän toki aina ole noin outo, vai mitä sanaa siitä nyt käyttäisikään. Tuntuu kuin hänessä olisi kaksi persoonaa...aika usein on käynyt niin että jos hän on vaikka haukkunut minut, ja myöhemmin otamme sen puheeksi, hän ei kuulemma muista että olisi sanonut mitään semmoista....en sitten tiiä että valehteleeko, vai johtuuko jostakin muusta.
Niin, no siinä tapauksessa että olet kuitenkin päättänyt edelleen olla poikaystäväsi kanssa, joka hetkittäin käyttäytyy oudosti sekä puolustat hänen käytöstään, on hankala auttaa sinua.
Mikään ei oikeuta puhumaan toiselle, niinkuin poikaystäväsi sinulle puhuu. Kyse voi olla narsismista tai ihan mistä tahansa muusta ja mikäli hän ei itse osaa lähteä apua hakemaan ongelmaansa,ei ongelmaa voida hoitaa.Ja mikäli hän ei muista kohtausiansa hän tuskin edes tiedostaa ongelmaansa. Tai sitten vain ei tahdo ottaa vastuuta.
Vaikka tunteita toista kohtaan on niin jossain menee raja sen suhteen mihin alentuu, kuinka paljon omasta elämästään "uhraa" toisen vuoksi. Koska karu totuus on, että kukaan ei kuitenkaan ole korvaamaton.
Jos sinä käyttäytyisit samoin kuin poikaystäväsi, kirjoittelisiko hän keskustelupalstoille ja olisi surullinen ja pohtisi mikä mielenhäiriö sinulla on? Olisiko hän sinun henkisenä tukena?
"Jossei hän haluaisi enää jatkaa seurusteluamme, hän sen kyllä sanoisi päin naamaa (liian) suorasukaisuutensa takia." Tulee vain mieleen että missä sinun oma tahtosi on? Mitä sinä haluat elämältäsi? ja millaisen ihmisen kanssa haluat sen viettää?
kiitos kirjotit mukavasti.
Esim eilenkin poikastäväni sanoi todella törkeästi että "ei mua kiinnosta jos vittuilen sulle, ei mua kiinnosta jos sulle tulee paha olo"..."mä ooon tunteeton, mä en vaan välitä"
En ymmärrä miksi hän yhtäkkiä on muuttunut noin julmaksi, mutta silti haluaa seurustella kanssani. Todella ristiriitaista. Tänä aamuna olin sitten tietenkin aika hiljainen noitten eilis iltaisen kommenttien vuoksi, ja hän halusi suukon mutt muikkasin vain nopeasti ja muutekin oli vähä varovaisen olonen. Hän sitten kyseli oikeasti ihmeissään pariin otteeseen että "mitä mä oon tehny" "mitä mä oon tehny, et sä ole normaalisti tommonen"...Näköjään hän luulee että mitä eilen on tapahtunut, jää eiliseen. Mulla noi ilkeydet mistä ei pyydä anteeksi vaan kasaantuu ja kasaantuu. Tämä asia on karannut aivan käsistä...en pysty lähes ollenkaan syömään ja olen tippa linssissä lähen koko ajan. Haluaisin niiin vanhan ihanan hauskan ja mukavan kumppanini takaisin, ja tuon hirviön painumaan sinne mistä on tullutkin.
Elikä, sitten kun miehesi on taas normaalilla päällä, selität hänelle, että mitä hän on edellisenä iltana sanonut ja sanot että näin käy useasti! Sitten vaadit häntä hakemaan apua. Jos hän ei suostu lääkäriin, niin sitten jätät hänet.
Vaikka jättäisitkin hänet, ei se tarkoita lopullista eroa, välttämättä. Tajuaminen, että ilman hoitoa hän menettää sinut, saa hänet hakeutumaan hoitoon. Ja jos ei hakeudu, ei hän ole sinun arvoisesi.
Mutta se, että uhkailet eroa ja et kuitenkaan toteuta sitä, murentaa sinun uskottavuuttasi miehen edessä. Jos se jää vain uhkailun tasolle, etkä saa sitä koskaan oikeasti tehtyä, mies luottaa siihen, että sinä et uskalla lopettaa suhdetta.
Kyseinen henkilö ei edes suostu ottamaan buranaa pääkipuun eikä koskaan ottamaan muutakaan apua ikinä missään yhteydessä, joten tulee kyllä menemään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onko kellään kokemusta tuosta narsistien uhrien tuku ry:stä? En aio vielä ainakaan erota, en halua luovutaa niin helpolla,sillä meillä on myös ollut tosi mukavaa yhdessä. Ehkä olen tyhmä jos toivon että hän palaisi edes vähän entiselleen...Aina jos minä olen sitten se viileä osa puoli jostakin syystä, on se niiiin iso ihmetyksen aihe. Taidan ottaa sen viileyden käyttöön, jos se nyt mitään auttaa..
Itsellä todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö useampi vuosi sitten ja tiedän että kun on maaninenkausi menossa niin silloin ei paljon muita ajattele kuin itseään ja sitä miten "mahtava" ihminen on...kuitenkin kyllä minä (muut tuntemani kyseisen diagnoosin omaavat) muistavat tasan tarkkaan mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä ja sanottua.
Oletko ollenkaan ajatellut että käytöksen takana voisi olla jotain huumeita tms? Ja tähän ei kannata vastata että "kyllä mä tietäisin jos poikakaverini jotain käyttäis" sitä ei useimmat huomaa alkuun muusta kuin juuri tuosta muuttuneesta käytöksestä...varsinkin kun toisen kanssa ei yleensä olla yhdessä 24/7
sä et halua pois suhteesta, ja tiiät ettei hän halua apua ongelmaansa, niin teiän tilanne sitten tulee olemaan just tätä samaa. Eipä tähän oikeen muuta osaa sanoa kun että tsemppiä ja onnee, niitä tuut tarviin.
Totta, voihan tohon olla muitakin syitä. Mutta en tota huume hommaaa usko kun kyseinen henkilö istuu lähen kaiken vapaa ajan kotona mitä koululta ja töiltä kerkeää..eikä hänen ystäväpiirissään ainakaan mun tietääkseni ole huumeiden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä...