En oikein pysty erittelemään miksi, mutta minulla on tunne, että mieheni huijaa.
Se tunne muodostuu pienistä vivahteista ja käytännön toimista sekä siitä miten hänen kotoinen suhtautumisensa minuun on muuttunut.
Hän narahti muutama vuosi sitten. Oli tapaillut muutaman kerran toista naista.
Olen tehnyt selväksi, että ero tulee jos hän minut pettää toistamiseen mutta nyt tuntuu että hän vain peittää jälkensä paremmin.
Helllyys vuoteessa on vähentynyt selvästi sekä viilentynyt ja valvon öisin katsellen hänen selkäänsä.
Päivät pitkät hän on töissä ja matkoilla.
Enhän minä ala miestäni kyttäämään mutta se tunne on ahdistava. Kun ei näe hellyyttä miehen silmissä eikä koe lämpöä hänen halatessaan. Eikä tiedä mistä on kyse.
Enkä tiedä mitä tekisin.
Se tunne muodostuu pienistä vivahteista ja käytännön toimista sekä siitä miten hänen kotoinen suhtautumisensa minuun on muuttunut.
Hän narahti muutama vuosi sitten. Oli tapaillut muutaman kerran toista naista.
Olen tehnyt selväksi, että ero tulee jos hän minut pettää toistamiseen mutta nyt tuntuu että hän vain peittää jälkensä paremmin.
Helllyys vuoteessa on vähentynyt selvästi sekä viilentynyt ja valvon öisin katsellen hänen selkäänsä.
Päivät pitkät hän on töissä ja matkoilla.
Enhän minä ala miestäni kyttäämään mutta se tunne on ahdistava. Kun ei näe hellyyttä miehen silmissä eikä koe lämpöä hänen halatessaan. Eikä tiedä mistä on kyse.
Enkä tiedä mitä tekisin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen sitä mieltä että ei ne epäilyt ihan tyhjästä synny.Sitä sanotaan naisen vaistoksi.Sinä sen parhaiten tiedät mikä on muutunut.Kerran keksitty on aina epäilty. Voimia ja jaksamista sinulle.
Tiedän, mitä tunnet tällä hetkellä. Ahdistus ja epätietoisuus syö sisintä pikku Hiljaa. Omalla kohdallani, en kestänyt epätietoisuutta ja "kyttäsin" miestäni ja ikävä kyllä hän kärysi uudestaan, joka oli samalla niitti 14-v liitollemme.
Olemme eronneet 3-v sitten ja en ole kunnolla päässyt yli vieläkään. En ymmärrä, mikä tässä voi olla niin vaikeaa. Tajuan, että hän ei ole oikea minulle, mutta silti en pääse irti...
Voimia Sinulle!
jota miehet eivät osaa ottaa huomioon. Jos on useamman vuoden kestänyt liitto, on toisen jo oppinut tuntemaan. Itse olen kokenut samoja asioita, ja mieheltä on julmaa käytöstä, että nainen joutuu sietämään tätä tunnetta. Mitään et voi todistaa, mutta silti sinulla on vaisto ja tunne siitä, että kaikki ei ole ok. Oma mieheni on jäänyt kiinni erilaisista puhelin suhteista. Mielestäni sekin on pettämistä, jos kaipaa seuraa puhelimen välityksellä toisilta naisilta. Toivon, että asiasi selviävät parhain päin, tai ainakin, että pääset eroon tuosta p....maisesta tunteesta.
Onko kyseessä sama jota minä olen saanut kokea vaimoni taholta - minä kutsun sitä naisen luuloksi, jolla ei ole rajaa eikä määrää.
Tuo julma käytös jota vaimo viljelee runsaasti tappaa kaiken läheisyyden jota sitten hän ihmettelee:eikö olekaan tunteita.
sinusta tuntuu. On loukkaavaa, kun tuntee epäluuloisen katseen seuraavan jokaista liikettä ja se ahdistaa. Loukkaavaa on se kun toinen ei luota.
Mutta ainakin omassa tapauksessani tämä epäily ja luulo perustuu siihen pettymykseen, joka löi korville ja mielen haavoille, kun mieheni uskottomuus paljastui vuosia sitten.
Se miten suvereenisti hän silloin valehteli silmiin katsoen ja se laskelmoinnin ja pettämisen maku, joka syöpyi sieluuni.
Se sinne jäi kalvamaan ja heti kun tunnistan hänen käytöksessään niitä samoja piirteitä jotka edelsivät paljastumista, käynnistyy hälytystila, joka tuntuu myös fyysisenä kipuna.
antamaan anteeksi, siitähän sinulla on kysymys, eikö?
Siitähän tässä varmaan on kyse. Mutta se on nin paljon helpompaa teoriassa kuin käytännössä.
Traumat ovat kuin likaa joka pitäisi pystyä puhdistamaan sielusta ja kirkastua uudestaan avoimin mielin kohtaamaan se toinen.
Useimiten se onnistuu kunnes tulee heikko hetki.
Silloin pitäis pystyä affirmoitumaan jollain tapaa, mutta millä?
Mutta oikeassa olet, itsestä se on kiinni ja tahdosta uskoa toiseen, uskoa siihen, että se parisuhde on kaiken luottamuksen arvoinen.
Mikään ei ole vaikeampaa kuin oppia itseään, paitsi oppia toista.
Ehkä se on kuintenkin toisarvoisempaa sen rinnalla että PYRKII ja TAHTOO luoda sopusointua riitasointujen sijaan.
..toi voisi olla tottakin, mutta jos on kerran pettänyt...niinnnn???? sä et sitten varmaan ole pettänyt? vai oletko? ei kait vaimosi muuten olisi tuollainen, vai mitä?
Kun vois sanoa että myöntää sanookin affirmoituu.
Käytät varmaan kotonakin hianoja ilmaisuja, jotta toinen tietää asuvansa Erittäin Sivistyneen henkiön kanssa.
Sivistyneellä on lisäksi on tuntemuksia. Että miäs pettää.
Joskus vielä sotkeennut omaan näppäryyteesi.
Minä en ole pettänyt, kyse on siitä kuka määrittelee pettämisen. Joudun joskus kommunikoimaan puhelimella naisen kanssa liittyen työhön/opiskeluun joka on vaimon puolelta saanut pettämisen tunnusmerkit.
Koskaan en ole ollut uskoton tai suunnitellut toista suhdetta vaimon "selän takana".
Miksiköhän ilkeä ihminen on myös tyhmä ja sivistymätön?"Affirmaatio tulee latinan kielen sanasta af-fimare, joka tarkoittaa vahvistamista. Affirmaatio on eräänlaista itsesuggestiota, jossa myönteistä ajatusta toistamalla pyritään tekemään siitä todellisuutta. Negatiiviset ajatukset vaihdetaan vastaaviin positiivisiin ja kun alat toistaa jotakin affirmaatiota se menee suoraan alitajuntaasi, josta se alkaa ilmentyä todellisuuteesi."
Se ei tarkoita myöntämistä vaan , kuten yllä selitetään sisältää hyvin kehittyneen ja monimuotoisen suhtautumistavan joka on helpointa ilmaista yhdellä sanalla affirmaatio.
Nykysuomen sanakirja, SKS 1975
affirmaatio = myöntäminen
affirmatiivinen = myöntävä, vanhvistava
Kyllä siinä ongelmia saa suhteeseen kun puhuu sivistyssanoilla ja sellaisilla vielä, jotka voi johtaa latinasta tai muista sivistyneistä kielistä, joten kumppani tai kukaan muukaan ei saa hienostelijan puheesta selvää!
keskustelu?
Mikä sinua vetää takertumaan persoonaan kohdistuvaan ilkeämielisyyteen?
Edellnen oli täysin oikeassa suhteesi.
Harmi että myrkytätä elämääsi tuollaisella asenteella.
Affirmaatiotekniiikat voisivat auttaa ; )))
mitä sinä siis pyrit ja tahdot...et tahdo riitasointuja...eli tahdot sopusointua...mutta kuitenkaan et voi antaa anteeksi ja olet syvästi katkera ja loukattu ja TUNNET miten toinen on paha ja huono...petturi ja kavala...hooohhoijaa...se että haluaa olla hyvä ihminen ja haluaa elää sopusoinnussa...se on sitä kulissia ja epätoivoista itsen torjumista!!!! Jos kerran olet petetty ja vihainen ja katkera, niin hyvänen aika, se on RIITASOINTUA ja ei todellakaan sopusointua!! Tunnusta itsellesi, miten kiukkuinen, petetty ja katkera olet ja kestä se, ettet olekaan täydellinen ihminen, että oletkin tunteva yksilö, joka ei voi luottaa mieheensä. Ja kestä se, ettet olekaan kodin kuvalehden kansikuva perheen siististi puettu rouva, vaan kiukkuinen suttura, joka epäilee miestään. Siitä se homma lähtee, kun elää omaa elämäänsä, eikä kulissia!! KUUntele rehellisyyyden nimissä sydämesi ääntä ja ole aito!!!!
on hyvä, silkkaa asiaa!
Ja sitäpaitsi olet ihan oikeassa.
Noista tunteista sen eheytyvän asennoitumisen on lähdettävä.
En minäkään tiedä mistä on kyse ja mitä pitäisi tehdä.
Luottamuksen voi menettää vain kerran. Anteeksi on helpompi antaa, jos toinen pyytää anteeksi vilpittömästi, hyvittää tekonsa ja ottaa opiksi. Muuten ei auta muu kuin jättää tuollainen mies.
Mielestäni ainoa vaihtoehto on avoin keskustelu asiasta. Ota härkää sarvista ja puhukaa, kunnes tiedätte mistä on kysymys.
Pettäminen sopii vain niille, jotka eivät kykene rakastavaan parisuhteeseen ja niitä on paljon.
"Rakkaus on hellyyttä, muuten se on mennyttä sitä pitää vaalia.."
nimittäin miehesi kautta elämällä tapat sekä oman, että miehesi kunnioituksen ja sen mukana menee sitten se rakkaus ja hellyys!!! Ja sen meneminen on jo näköjään alkanut!!!
Etsi jotakin tärkeää elämässä, äläkä yritä elää miehesi kautta...Katsos, jokaisen on löydettävä itsensä kautta elämän nautinto ja intohimot ja harrastukset. Joskus ne voivat olla myös yhteisiä puolison kanssa, mutta jos jatkat puolisosi kyttäämistä ja pelottavaa, vainoharhaista analysointia, niin teidän hommeli on finaalissa! HANKI ELÄMÄ JA ÄKKIÄ!!!! Ihan sama, miten miehesi sinuun suhtautuu, mutta opettele itse suhtautumaan itseesi kunnioittaen ja rakastaen!!!! Miehesi varmaaan tekee sitä jo nyt, mutta et näe sitä, koska kyttäät ja vaanit häntä....et rakasta itseäsi, joten et pysty uskomaan, että miehesikään rakastaa...surullista!
olla besserwisser ja saarnata samaa ajatusta neljä kertaa eri muodossa?
Mikä on se "Oma Elämä", josta kaikki niin muodikkaasti paasavat?
Miksi olen luonut parisuhteen miehen kanssa jos tärkeintä onkin, että kumpikin tahollaan luo "Oman Elämänsä"???
Parisuhde ja lapset ovat se elämä, jonka me olemme yhteisesti hankkineet. Se on molempien yhteisestä sopimuksesta ja tahdosta päätety olotila.
Tietysti kullakin on elämää pari- ja perhesiteiden lisäksi mutta tämä yhteinen elämä on sitoumus, sopimus sekä yhteinen tahto.
En myöskään tarkoita, että sen pohjalta voi vaatia toiselta yhtään mitään. Mutta; sinä päivänä kun parisuhde ei merkitse niin paljoa kuin "Oma Elämä", on arvojen uudelleenarvioinnin paikka.
Parisuhde ei onnistu eikä ole harmooninen jos puolisoiden veri vetää muualle "Elämään" ja liitto on pelkkä pakkopaita.
Ja mikä sinä olet sanomaan, että kunnioitus, rakkaus ja hellyys olisi katoamassa suhteestamme? Sinä et tiedä siitä mitään?
Jos minä heitän spekulatiivisen ja hypoteettisen kesustelunaiheen yleisen ja periaatteellisen keskustelun pohjaksi tälle palstalle, se ei välttämättä tarkoita mitään noin dramaattista oman elämäni puitteissa.
Herkästi reagoivana pidän näissä asioissa tarpeellisena mielummin hätävarjella kuin olla katuva jälkiviisas.
Ja jos luulet, että nämä kirjoittamani spekulaatiot olisivat jollain tavalla relevantteja todisteita yhteiselämämme epäonnistumisesta, menet todella asioiden edelle suuntaan, johon en asioiden kulkua ole suistamassa.
Kiitos kuitenkin antaumuksellisesta vuodatuksestasi. Ehkä se kertoo enemmän sinun elämästäsi kuin omastani, näin luulen.
Mutta, paljon onnea "Omalle Elämällesi".