tämä on asia mikä minua kalvaa parisuhteessani eniten, ja se mustasukkainen osapuoli olen minä. olemme olleet mieheni kanssa jo vuosia yhdessä ja silti koen epävarmuutta hänen kanssaan, tiedän että tämä on ongelma joka minun on hoidettava itseni kanssa. olen pienistäkin asioista mustasukkainen, mieheni on netissä yhteydessä entisten tyttöystäviensä kanssa ja tämä sattuu eniten, itku meinasi päästä kun huomasin.
onko muilla tälläistä.koen ettei mieheni enää rakasta minua ja minulla on suunnaton menettämisen pelko.
tämä voi johtua myös siitä että minut on useasti hylätty elämäni aikana,varsinkin lapsena.
silti tämä rasittaa minun mieltäni ja parisuhdettani paljon..
mieheni ei ole minua pettänyt, mutta on kerran pettänyt pitkäaikaista tyttöystäväänsä ja tämän minulle myöntänytkin. luotan häneen, mutta silti mielessäni epäilen.
onko muilla tälläistä.koen ettei mieheni enää rakasta minua ja minulla on suunnaton menettämisen pelko.
tämä voi johtua myös siitä että minut on useasti hylätty elämäni aikana,varsinkin lapsena.
silti tämä rasittaa minun mieltäni ja parisuhdettani paljon..
mieheni ei ole minua pettänyt, mutta on kerran pettänyt pitkäaikaista tyttöystäväänsä ja tämän minulle myöntänytkin. luotan häneen, mutta silti mielessäni epäilen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parisuhteemme on kärsinyt samasta asiasta. Minä olen myös se vainoharhainen puolisko. Mieheni teki minulle selväksi jo pari vuotta sitten, että jos en luota ja jatkan samaan malliin, niin tulen tuhoamaan suhteen. Se tietenkin pysäytti ja pakottauduin ajattelemaan järjellä ja luottamaan siihen, että hän on minun kanssani siksi että haluaa ja että rakastaa minua. Eikä hän myöskään ole "paha", eli pidä turhaa peliä minun selkäni takana.
Kaiken sen vainoharhaisuuden jälkeen en ole ihan kaikista epäilyistäni päässyt, mutta voin rehellisesti sanoa, että se on muuttunut enemmän "terveeksi mustasukkaisuudeksi" :)
Minä en silti menisi lukemaan hänen tietokonettaan, puhelinta, kalenteria ym. Sieltä voi löytyä jotain, josta pahoittaisin mieleni (ehkä ihan väärinkäsityksestä) ja nostaisin metelin tyhjästä ja tuhoaisin rakentamaamme luottamusta. Ja sitä paitsi minäkin olen yhteydessä joihinkin exiini ystävyyshengessä ja joskus flirttailenkin viatomasti. olisi kurjaa, jos hän ei uskoisi sitä, vaan tutkisi lakkaamatta yksityisyyttäni.
Olen siis vakaasti päättänyt luottamisharjoitusten jatkamista ja jos menee mönkään niin enpä ole sitä koko aikaa odottanut!
et voi koskaan luottaa sataprosenttisesti toiseen ihmiseen, oli hän sinun äitisi, kumppanisi tai kaverisi tai tuntematon.
itseesi voit luottaa. voit luottaa siihen, että et tee itse itsellesi pahaa. jos joku sinua pettää ja saat siitä tietää, tiedät mitä tehdä; lähde suhteesta pois. näin voit luottaa itseesi. SINUN on TURVATTAVA ITSEESI. luotettava itseesi. et ole enää se pieni tyttö joka hylättiin joskus, vaan olet aikuinen nainen joka pitää itsestään huolta.
onnesi ei riipu miehestäsi, vaan sinusta itsestäsi.
ja vaikka kuinka itket ja mietit, et voi asioille mitään. jos joku sinut hylkää, hän tekee sen omista lähtökohdistaan, ei sinun takia.
kärsin vuosikausia mustasukkaisuushelvetistä kunnes menin terapiaan. oma äitini lähti pois kotoa kun olin 9, sen takia kai kärsin luottamuspulasta.
tuo yllämainittu on lyhykäisyydessään se, minkä opin terapian aikana. kaiken läpikäymällä vapauduin tuskasta hylkäämistä kohtaan.
nykyään elän hyvässä suhteessa ilman niitä ongelmia mitä aikaisemmin aina oli riippumatta miehestä.
kun vapaudut pelostasi, antaa elämä sinulle suhteen jossa ei tarvitse pelätä.
jos sinulla ei ole varaa mennä terapiaan, hae kirjastosta tai kirjakaupasta tommy hellstenin tuotantoa (esim. virtahepo olohuoneessa ym.) hän käsittelee aihetta hyvin.
nuo asiat ovat hyvin totta ja minäkin ne nyt ymmärrän, tämä vaatii vain aikaa ja terapiaa,johon olen nyt aikeissa mennä, myöskin hellstenin kirjallisuus kiinnostaa. kiitos näistä neuvoista ja sanoista. mustasukkaisuus on minun elämässäni erittäin hallisteva piirre, jota minun täytyy työstää. mukavaa kevättä!
Jos menettämisen pelkoa tuo kovasti julki, se useinmiten myös toteutuu. Kukaan ei jaksa pitkiä aikoja jatkuvasti vakuutella toisen epäilyjen aiheettomuutta ja koko ajan selitellä tekemisiään.
itse olen myös todella mustasukkainen miehestäni..ollaan seurusteltu 5 vuotta..mutta en edelleenkään mielelläni päästä miestäni baariin kaveriporukalla, jos en itsekin ole juomassa samassa tai omassa kaveriporukassa..jotenkin vaan haluan olla läsnä baarissa. Tiedän melkein varmaksi ettei mieheni petä minua, mutta silti tuolla jossain sisällä on sellainen tunne, että entä jos?! olen yrittänyt luottaa ja luotankin..osittain..mutta en tiedä mistä johtuu etten vaan pysty siihen täysin..ehkä siitä että olen itse pettänyt edellisessä suhteessani ja miehenikin on pettänyt hänen edellisessä suhteessa..ja toisaalta..olen itse tullut petetyksi monessa aikaisemmassa suhteessa. En tiedä onko tuo vain syiden etsimistä vai voiko se olla syynä siihen etten täysin voi luottaa varmaan keneenkään ikinä. Vielä sen verran, että..mieheni katsoo "salaa" pornoa ja akkojen kuvia netissä ja varmaan runkkaakin..mut mua ei halua..mä olen se joka on viimeiset 4 vuotta pyytäny seksiä ja yrittänyt tehdä aloitteen seksin suhteen..mutta mikään ei tunnu tehoavan..saan ehkä kerran kuussa, jos silloinkaan mies jaksaa. Olen hankkinut "välineitä" ja yrittänyt vaikka millä keinolla saaha miehen ees vähän kiihottumaan mut välillä tuntuu et usko loppuu..ja että onko minusta mihinkään. Olen kyllä nätti ja seksikäs..sen verran itsekin uskallan sanoa..tiedän monta miestä, jotka ottaisivat minut heti, mutta kun minä vaan rakastan omaa miestäni, vaikka en siltä saakaan. On vaan tosi ärsyttävää, kun en osaa arvostaa itseäni enää..kun oma mies ei ees tunnu haluavan mua..ja tuosta pornon katsomisesta olen miehellenikin monesti sanonut että pidän sitä tavallaan pettämisenä..ja monta kertaa mies on luvannut ettei enää loukkaa mua..mut kummasti tuo lupaus ei ole ikinä pitänyt..ja se loukkaa! En ymmärrä että miksi se muka rakastaa mua ja haluaa olla mun kans, jos ei halua mua "siinä mielessä"..vaan pitää katella netistä niitä "täydellisiä" naisia. Musta tuntuu tosi pahalta..ja tiedän että on varmasti monia naisia ja myös miehiä jotka kokee saman..ymmärrän teitä täysin ja toivon että jaksatte..minäkin yritän! Good luck!