Olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet jo lähes viisi vuotta. Viime aikoina olen yhä enenevässä määrin tuntenut kamalaa ahdistusta ajatuksesta, että viettäisin hänen kanssaan lopun elämäni. Poikaystäväni on hellä ja rakastava ja täysin varma suhteestamme - naistenlehtien unelmakundi. Minulle hän tuntuu kuitenkin olevan vain kuristuspanta todellisen elämän ja minun elämäni erottajana. Onkohan kyseessä vain tavallista nuoren aikuisen epävarmuutta omasta tulevaisuudesta vai pitäisikö minun lähteä tästä suhteesta?
Sitoutumiskammoako?
--fii--
2787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Minulle hän tuntuu kuitenkin olevan vain kuristuspanta todellisen elämän ja minun elämäni erottajana."
ELI Lähde jo meneen sieltä.
no sanotaanko näin, että sitten kun olet sen kusipäämiehen kanssa joka ei ole yhtä tasainen ja varma kuin nykyisesi, sinulla on ikävä tätä aikaa ja tätä nykyistä.
pitkän liiton salaisuus on se, että eriaikaan tulee tuo adistus olo. jos se sattuu samaan aikaan niin tulee ero. elämä ja suhteet on aaltoliikettä. välillä ahdistaa toista ja sitten on toisen vuoro leikkiä kissahiirileikkejä.
se on normaalia, menee ohi. ainakin tuon vuosimäärän ansioista voisit odottaa puolisen vuotta tai enemmän, että meneekö tuo tunne ohi ja kääntyykö joskus toisinkinpäin. aina ei miehesi ole se varmin. silloin kun hän ei ole, sinä olet.
se on elämän tasapainoa. ei kannata säikähtää niin pienestä.