Eli siis.. En tiiä kuuluko tää tänne palstaan.. Mut kerron kuitenkin probleemani..
Mulla on yks hyvä ystävä.. Joka on vastakkaista sukupuolta eli kundi. No me ei olla mitään sellasii frendei et me liikutaan yhessä jne.
mut tää Timo on aina mun tukena ku tarvitsen sitä.. ja mä tietenkin hänen tukenaan..
No tässä kesän aikana me molemmat ollaan sanottu pitävämme toisistamme enemmänkin kuin ystävä..
Oon kyllä koko lyhyen elämän aikana tiennyt että Timo olis ollut milloin tahansa valmis poikaystäväkseni.. No nyt olen minäkin..
Mutta pelkään ystävyytemme sotkevan kaiken..
En voi edes kuvitella että suutelisin häntä ja olisin hänen sylissään.. tyttöystävänä..
olemme puhuneet tästä jonkin verran yhdessä..
Mutta en nyt sitten tiedä mitä teen.. Timo sanoi että älä suotta pelkää, olen ystäväsi kaikesta huolimatta..
Olisi kiva uskoa tuohon.. Siis mua pelottaa meijän ystävyys ja myös se että olen kauhean kokematon.. En oo suudellu elämäni aikana kuin yhtä jätkää, enkä kielareita harrasta.. ja kun mitä olen timon kismailuja muihiin naisiin nähny, niin timo on minun vastakohtani..
Osaaks joku jelpata.. ja onks täällä saman kokeneita..?? JOs joku kehtais.. niin joko mailais tai rustais tänne vähän jelppiä..
Mulla on yks hyvä ystävä.. Joka on vastakkaista sukupuolta eli kundi. No me ei olla mitään sellasii frendei et me liikutaan yhessä jne.
mut tää Timo on aina mun tukena ku tarvitsen sitä.. ja mä tietenkin hänen tukenaan..
No tässä kesän aikana me molemmat ollaan sanottu pitävämme toisistamme enemmänkin kuin ystävä..
Oon kyllä koko lyhyen elämän aikana tiennyt että Timo olis ollut milloin tahansa valmis poikaystäväkseni.. No nyt olen minäkin..
Mutta pelkään ystävyytemme sotkevan kaiken..
En voi edes kuvitella että suutelisin häntä ja olisin hänen sylissään.. tyttöystävänä..
olemme puhuneet tästä jonkin verran yhdessä..
Mutta en nyt sitten tiedä mitä teen.. Timo sanoi että älä suotta pelkää, olen ystäväsi kaikesta huolimatta..
Olisi kiva uskoa tuohon.. Siis mua pelottaa meijän ystävyys ja myös se että olen kauhean kokematon.. En oo suudellu elämäni aikana kuin yhtä jätkää, enkä kielareita harrasta.. ja kun mitä olen timon kismailuja muihiin naisiin nähny, niin timo on minun vastakohtani..
Osaaks joku jelpata.. ja onks täällä saman kokeneita..?? JOs joku kehtais.. niin joko mailais tai rustais tänne vähän jelppiä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikös se ois periaatteessa optimaalista et seurustelukumppani ois paras ystävä?
Mut menee kyllä luokkaan et sä oot ainoo joka tietää vastauksen, mut jos tuntuu ettei toimis pitemmän päälle ni ehkei kannata riskeerata?
Aika usein se on ilmeisesti niin että jos ystävät alkaa seurusteleen ni siitä ei oo enää paluuta.
Ehdottomasti oon sitä mieltä että kyllä ystävän kanssa voi hyvinkin toimia seurustelu loistavasti mut siin vaan se et jossei toimikka ni ystävyys ei ehkä koskaan palaudu takaisin siihen mitä se oli.
Mut aina on otettava riskejä jos jotain haluaa.
Mut vaikutat niin epävarmalta et voisikko esim. suudella jne. joten sanoisin ettei kannata hoppuilla vaan katsoa ja miettiä tunteitas vielä vähän aikaa.
Ehkä vaan olla enemmän Timon kanssa ja katsoa kehittyykö se mihkään vai olisko vaan parempi sittenkin jatkaa ystävinä.
Ja jos Timo on kovin aktiivinen naisten kanssa niin kannattaa tietysti varmistaa ettei oo vaan SE minkä takii haluis olla poikakaveris?ehkäpä ei kuitenka ku oisko jaksanu noinkin pitkään vaan sen takia.
Onnea ny vaan päätit kuin päin vaan :)
T:Enormous
[email protected]
No en ehkä usko että Timo olisi vain SEN perässä..
Tai no enhän tiiä, mutten usko.. Ollaanhan me vasta nuoria.. Ehkä liiankin nuoria koko seurusteluun.. Aikuisten mielestä.. Mut ite olen valmis luopumaan lapsuudestani jo tässäkin iässä ja aloittaa nuoruuden.. Kyllähän mä viel leikin barbeilla, tietenkin vain yksinäni haikaillen niitä vuosia jolloin leikittiin systereitten kanssa... Eli siis ikää meikällä on 14 ja puoli
Kiitos kuitenkin vastauksistanne ja neuvoistanne. Odotan ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Ja kuuntelen itseäni, en vain sitä naisenalun itseäni, vaan myös sisäistä lastani..
Kiitos kovasti.. *hali*
Joo, kuulostaa tutulta. Onneks täällä päässä asia on ratkennu parhain päin. Oon tässä jonkun aikaa seurustellu about parhaan ystäväni (miespuolisen) kanssa. Ollaan tunnettu toisemme vuosia ja vakuutettu, et ollaan aina vaan kavereita. Ettei haluta tuhota loistavaa kaverisuhdetta. Plääh... Loppujen lopuks kissa nous kuin itsestään pöydälle ja asiaa oli tarkasteltava myös siltä toiselta mahdolliselta kantilta. Todettiin, et tunteet on ollu jo jonkun aikaa puolin ja toisin kaikkee muuta kun ystävyyttä.. Jep, se eka suudelma tuntu aika perverssiltä! Mutta ai pojat.. Kaikki fyys systeemit toimii nyt paremmin kun koskaan. On ihan eri asia olla tutun ihmisen kanssa tekemisissä, kun sählätä vieraan/uuden tuttavuuden kanssa. Luottamus on vähän toisella tasolla. Hetkeäkään en oo katunu vaan kiitän onneeni mahdollisuudesta alottaa parisuhde ystävyyden pohjalle. Toisaalta se ystävyys siellä pohjalla tuo mukanaan myös "velvollisuuden" antaa suhteelle kaikkensa ts valmiuden tehdä työtä suhteen kehittymisen eteen. Ja siitä kokemattomuudesta; kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa ja etenkin jos toinen on kokenu, ni aina parempi. Ei kun vaan yhdessä opettelemaan tuntemaan toista myös miehenä/naisena eikä vaan kaverina, jos se tuntuu hyvältä ja oikeelta. Jokainen tilanne on tietty yksilöllinen. Kaikilla homma ei välttämättä toimi parisuhteena vaikka ystävinä kaikki ois tosi jees. Kuuntele ittees, keskustelkaa ja jos rohkeus riittää, ni kokeilkaa se ensimmäinen suudelma; kertoo paljon=)
Täs´tä on n. 7vuotta aikaa kun ...
aloin seurustella parhaan (poika)ystäväni kanssa.
Olimme olleet ystäviä noin 1½ vuoden ajan.
Kun ensimmäisen kerran tapasin tämän pojan niin välillämme oli heti jokin yhteys... niin hänestä tuli sydänystäväni ja sielunkumppanini.
Tämä "poika" oli silloin parasystäväni kerroin kaiken hänelle ja olimme erottamaton pari. Kaikki luulivat että seurustelemme kun liikumme aina yhdessä, mutta emme niin tehneet.
"poika" olisi halunnut olla alusta alkaen alkaa seurustelemaan kanssani mutta kun olimme niiin nuoria niin minusta tuntui että en ole valmis siihen.
Koko ajan tunsin kuinka välimme lähentyivät ja
kiinnyimme toisiimme entistä enemmän... jos emme päivään nähneet ikävöimme kauheasti toisiamme.
Olimme mustasukkaisia toisistamme jos toisella oli säpinää jonkun muun kanssa.
kun sitten vihdoin suostuin myötämään itselleni, pojalle ja kaikille muille että olen rakastunut häneen niin... me päätettiin että kun olemme kuintenkin aina yhdessä niin miksi emme sitten voisi seurustella...
olin tuolloin 16 vee suhteemme kesti 6 vuotta ja vielä eromme jälkeenkin olemme pystyneet olemaan ystäviä.