Olen seurustellut vuoden miehen kanssa johon olen todella ihastunut. Välillä mietin petänkö itseäni tässä suhteessa. Tapailemme muutaman kerran viikossa ja kaikin puolin kemiat synkkaa. Illalla ja päivällä meillä on aivan ihanaa, mutta monesti aamulla hän on hyvin ärtyisä. Kun yritän tulla hänen lähelleen, hän saattaa jopa heittää minut takaisin omalle paikalleni ja on hyvin suuttunut. Taas seuraavan kerran kun näemme hän on oma ihana itsensä, mutta aamulla häneen ei saisi koskea. Itse hän on selittänyt sitä väsymyksellä. Olen kyllä loukkaantunut, kun haluaisin aamulla halata ja toinen vain työntää töykeästi pois.
mistähän johtuu?
fifi
3571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuota noin... Olen itse nainen ja myöskin parisuhteessa. Minä olen meillä se, joka on aamuäreä. Muuten olen hyvinkin läheisyydenkipeä ja tarvitsen läheisyyttä, mutta aamuisin haluan omaa rauhaa ja en silloin juurikaan jaksa että kukaan tulee kovinkaan lähelle. Joskus jos on oikein kunnon yöunet takana sitä jaksaa heti aamusta jo olla oma "ihana" itsensä ;) Mutta muistapa että meitä on moneen junaan, jos hän muuten on ihana ja hellä ja rakastettava, niin miksei hänelläkin saisi olla omia huonoja hetkiään. Joillekin ne on ne kirotut aamut... :)
Samaa mieltä kuin edellinen. Jos toinen ei ole aamuihmisiä, niin en minä sen takia ihmissuhdetta lopettaisi.
Itse esim. olen aamuisin todella väsynyt ja lisäksi minulla on usein julmettu päänsärky (erilaisia tyynyjä ja patjoja on testattu joo), joten en ole aamulla parhaimmillani. En käyttäydy noin huonosti kuin kuvattiin, koska en ole sen tyylinen ihminen, mutta hankala olen ja saatan vittuilla turhista asioista.
Myös minä haluan aamulla hellyyttä, hymyä, hyvän aamun toivotusta jne. Loukkaanuin pitkään mieheni aamuäreydestä ja otin sen henkilökohtaisesti. Joskus minua valaisi ihminen, joka on myös itse aamulla äreä. Hän kutsuu sitä aamurajoitteisuudeksi. Kirjallinen ohje meeni näin:
Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan hereillä aamulla!
Ei ole tarkoitettu, että ihmiselle puhutaan aamulla!
Ei ole tarkoitettu, että ihmisen pitäisi olla sosiaalinen aamulla!
Aamuja ja ihmisiä ei ole tarkoitettu yhteen!
Ja ihan pieni vinkki;
jos haluatte elää vaarallisesti,
tällaiselle aamurajoitteiselle ihmisille, kannattaa puhua pulputtaa mahdollisimman paljon aamutuimaan, kysellä paljon kysymyksiä,
johon odotatte ainakin kolmen sanan vastauksia, suunnitella tarmokkaasti illan ohjelmaa ja haluatte ehdottomasti aamurajoitteisen ihmisen mielipiteen asiaan.
Aamurajoitteisen ihmisen kuuluu antaa herätä hiljakseen ja rauhallisesti,
ilman ylimääräisiä ärsykkeitä.
Kun aamurajoitteinen ihminen alkaa itse reagoimaan hiljakseen ympäröivään maailmaan, voi aloittaa kommunikoinnin toivottavamalla lyhyesti, hiljaisesti, yksisanaisesti huomenta. Sitten onkin syytä pitää muutaman minuutin hiljainen ja huomaamaton taidepaussi, ennen kuin jatkaa kommunikointiyritystä.
Aamurajoitteista ihmistä ei ärsytä mikään niin paljon kuin ympärillä kiekuvat ja kailottavat iloiset ihmiset.
Omatkin aamusi paranevat, kun et edes yritä ilostuttaa aamurajoitteista miestäsi, anna hänen herätä ensin.
Nimimerkki "Aamurajoitteinen henkilö itse"