isä vain hylkäsi.

Mun biologinen isä kuoli kun olin 2v, samaan aikaan äitini meni naimisiin mun isäpuolen kanssa.
Häntä kuitenkin pidin ihan isänäni, kerran otti ja lähti toisen naisen matkaan ja saivat muksun! Äiti kuitenkin loppujen lopuksi otti sen takasin.
Mä en siitä paljoa tajunnut koska olin vasta kolmannella, mutta nyt.
Oli mun 18v synttärit ja iskä soittaa että he eroavat, äiti itki puhelimessa ja kaikki kaadettiin mun niskaan! Onko se reilua? Musta ei.
Isä sitten otti ja lähti taas. En tiedä missä se asuu, en jaksa edes kiinnostua.
Jotenkin outo olo, se oli kuitenkin mun elämässä 16vuotta, nyt en ole nähnyt moneen kuukauteen eikä hänkään pahemmin ole yhteyttä ottanut.
On ikävä, olen katkera ja vihainen, silti en halua häntä nähdäkkään koska teki näin meille :(

Jotenkin musta on tullut ihan tunteeton vuosien varrella, tätäkään asiaa en jaksa edes käsitellä pääni sisällä tai poikaystäväni kanssa! Kukaan ei edes ole kysynyt miltä musta tuntuu. Annan vain asioiden olla koska en vain jaksa miettiä niitä, parempi unohtaa niin säästyy murheilta :/

Oli pakko avautua.
2681
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Sinulle voimia oikein paljon!

Äänestä

Hei,

olisko sun mahdollista soittaa sille ja pyytää vaikka kahville?
Juttelisitte keskenänne. Se helpottaisi sua käsittämään että mitä tapahtui ja jatkamaan elämää. Ja ikävähän sun sitä ilmeisesti on? Sano se sille että voitasko nähdä kun mun on sua ikävä. Ihmisten ihmissuhdeasioita ei aina voi ennakoida ja kertapurasulla käsittää.

Tokko hän nyt ensisijaisesti halusi eroamisellaan juuri sua loukata.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


onko toi sitten reilua? kirjoitti:

Mun biologinen isä kuoli kun olin 2v, samaan aikaan äitini meni naimisiin mun isäpuolen kanssa.
Häntä kuitenkin pidin ihan isänäni, kerran otti ja lähti toisen naisen matkaan ja saivat muksun! Äiti kuitenkin loppujen lopuksi otti sen takasin.
Mä en siitä paljoa tajunnut koska olin vasta kolmannella, mutta nyt.
Oli mun 18v synttärit ja iskä soittaa että he eroavat, äiti itki puhelimessa ja kaikki kaadettiin mun niskaan! Onko se reilua? Musta ei.
Isä sitten otti ja lähti taas. En tiedä missä se asuu, en jaksa edes kiinnostua.
Jotenkin outo olo, se oli kuitenkin mun elämässä 16vuotta, nyt en ole nähnyt moneen kuukauteen eikä hänkään pahemmin ole yhteyttä ottanut.
On ikävä, olen katkera ja vihainen, silti en halua häntä nähdäkkään koska teki näin meille :(

Jotenkin musta on tullut ihan tunteeton vuosien varrella, tätäkään asiaa en jaksa edes käsitellä pääni sisällä tai poikaystäväni kanssa! Kukaan ei edes ole kysynyt miltä musta tuntuu. Annan vain asioiden olla koska en vain jaksa miettiä niitä, parempi unohtaa niin säästyy murheilta :/

Oli pakko avautua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu