Mä oon nainen. Ja se joka halus eroo. Ja mua Sattuu helvetillisesti.Varmaan kokemuksen puutetta. Kyllähän mulle kuuluukin sattua. Mietin välillä oliko ratkasu oikea. Entä jos kuiteskin olis jatkanu, vaikka veitsi kurkulla.. Välillä mietin mitä vittua mä tein väärin?! Miksi kaikki meni kuten meni?! Onko teillä muilla vastaavia ajatuksia vai tiesittekö heti ja välittömästi, et näin kuuluki tehä?! Itellä tuntuu, et elämä loppuu tähän. Kaipuu ja menetetyt "oikeudet" seksiin ja läheisyyteen tuntuu saakelin pahalta. Kaipa tää on ihan luonnollista...
Avioero!! Sattuu!!
Haavoittunut
102725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Teit ihan oikein koita kestää.Aika parantaa haavat.Mulla tulee erosta 6v. nyt on hyvä olla.Tsemppiä sulle.
että sattuu ja joudut miettii eri puolia asiassa. Jokaisessa ihmisessä ja ihmissuhteessa on aina jotain hyvääkin. On luonnollista pohtia niitä vaikka ero olisi jo todellista. Luulen että etenkin meillä naisilla on vielä suurempi taipumus pyöritellä asioita.
Kunhan sulla olis juttukavereita että voisit purkaa tunteitas. Erilaisten tunteiden tunteminen on terve merkki, ja itku puhdistaa.Olis tosi hyvä käydä asioita läpi ettei ajaudu uuteen suhteeseen vain hakemaan lohdutusta.
Kirjastosta vois löytyä hyvää lukemista, ja monesti lehdissäkin on hyviä ihmissuhde artikkeleja.
Minä halusin eron pitkästä liitosta, koen monesta asiasta syyllisyyttä vaikka tiedän että liittomme olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin.
Tunteiden ja ajatuksien kirjoittaminen on hyvä konsti selkeyttää ajatuksia. Itse keräilen myös koskettavia viisauksia kirjaani.
"Elämä on joskus niin vaikeaa, että sitä pystyy nielemään vain pieninä palasina."
Itselläni auttoi tosi paljon, kun siirsin katseeni "varpaistani" eli tästä hetkestä kauemmaksi tulevaisuuteen: mietin, että mihin mikäkin ratkaisu/päätös johtaa vuosikymmenen päästä. Samalla päätin, että teen vain sellaisia asoita, joiden kanssa voin elää 10 vuoden päästä.
Ero ei ole koskaan helppo päätös, yleensä kun tilanne on se, että ei ole olemassa oikeita ratkaisuita - on vain etsittävä se vähiten väärä ratkaisu.
Hyvä neuvo. Olen laittanut eron vireille mm. miehen uskottomuuden takia. Tunteet menee laidasta laitaan. En jaksa enää tätä tilannetta, mutta sitten kuitenkin miettii, että olenko tehnyt oikean ratkaisun. Tässä on kuitenkin 20 yhteistä vuotta takana. Pakko kai sitä on nostaa katseensa tulevaisuuteen....sitä ei tiedä mikä siellä on vastassa. Jospa se aurinko vielä joskus paistais.......
Kirosanojen määrästä päätellen sinua ei kestä kukaan kovin kauan kuunnella.
Teit siis oikein kun läksit.
Mies ei varmaankaan vielä itse sitä tajua, mutta jonkin ajan kuluttua hänkin on tyytyväinen.
Ihan mitä tahansa ei sentään kenenkään tarvitse kestää.
Seksi muuten ei lopu eroon...
Hei!
Niin tutulta kuulostaa,niin tutlta.Minä myös meidän liitosta hain juuri eroa ja tunteet on ihan sekaisin, vaikka tiedänkin, että tein oikein(?).Mulla öisin niin ikävä miestä ja hyviä aikoja että vähällä on, että soitan miehelleni, että tulis käymään. Meillä mies teki paljon väärin, petti mua ym. mutta se haluais jatkaa. Luulenkin, että jollain lailla jättäjällä on vaikeampaa, kaikki on omissa käsissä.Nyt takerrun vain siihen toivoon, että aika auttaa ja yritän pitää realiteetit mielessä, vaikka se pirun vaikeeta onkin, kun oon oikein tunneihminen. Yritetään jaksaa, et ole ainoa!!!Ois kiva kirjotella sun kanssa ja jakaa kokemuksia..
laitoin tänään 1 vaiheen eropaprun.
ei tunnu miltään eroaminen,mutta
parhaalta tuntuu se että henkisestä väkivallasta pääsen eroon.
se on parasta.
lasten kanssa niin ihanaa yksin.
että teit oikein?
Vuos sitten päätin, et tää suhde tai liitto päättyy. Ensin asiat kuntoon. Mieheni on nyt vasta tajunnut, et mä oon tosissani, tai luulen niin...
Mua sattuu ihan hirveesti, vaikka tiedän, et tää meidän liitto on kärsimystä molemmille. Musta tuntuu, et mä petän miestäni, itseäni ja ystäviäni. Oon vuos sitten tullu "ulos kuorestani" ja nyt päästän ihmisiä lähelleni, myös miehiä. Ystävinä. Jotenki tuntuu, et mul ei sais olla näitä ystäviä. Mut mä tarviin niitä. En jaksa muuten. Ei nää kaikki ystävät tiedä millasessa hel....ssä kotona olen. Annan mielummin kuvan, et oon iloinen ja tasapainoinen. Mut ens syksynä mä haluun asua nuorimman lapseni kanssa kahdestaaan.
Ai niin, nyt helmikuussa aloin siivous urakan. Olen siivonnut kaikki paperit järjestykseen ja muutkin tavarat järjestykseen, löydän sit omani ku lähtö tulee...
Voimia ja Jaksamista Kaikille kohtalotovereille!!! Ero ei oo helppoa, ku sitä kumminkin nuorena ajatteli, et koko loppuelämä menis yhdessä yhteisessä kodissa.
Tunteesi kuuluvat asiaan-olet aivan "normaali". Suosittelen kirjaa -jälleenrakennus, kun suhde päättyy. Kiianmaa. Onhan muitakin, mutta itse sain apua ja tukea kirjasta. 2v erosta ja menee loistavasti. Toipuminen on prosessi ja vie aikansa. Riippuu monesta, mutta naisilla hiukan pidempään kuin miehillä. Tsemppiä