Eroon epätoivosta

Mistä päin olette?

Saisitte ehkä minun avullani hiukan paremmin. Tartuttaisin rajun iloisuuteni teihin huippuvitseillä ja kaikenlaisella muulla turinalla ja toiminnalla, ja vaikka kävisin noutamassa kiinnostavat kissat pöytäämme... Vähintä mitä tekisin olisin että kertoisin ketä iskin ja millaista oli panna, saattaisin jopa antaa jonkun teistä vakoilla toimintaa vaatekaapissani, tietenkin jonkunlaisia vastapalveluksia vastaan.

Kännykässäni on lähes 200 (taitaa olla maksimi tuo) pimun numero. Näistä monta kymmentä on mukavia, ehkä jopa tosi seksikkäitä, jotka eivät jostain syystä kuitenkaan kiinnostaneet minua liiemmin. En tosin tiedä kuka olisi kenellekin sopiva.

Ja se vielä että olin joskus kuin te. Jostain se on aloitettava. Harvemmin kukaan suoraan pillusta aloittaa.

Asenne ratkaisee. Sitä voi olla vaikea muuttaa. Pitää olla esikuvia, tai joku kannustamassa, tai motivoimassa. Minulla se on yleensä viina. Tai mielikuva pillusta, ajattelen sieluni silmin millaista olisi tehdä sitä sen ja sen naisen sille, ja kohta en voi vastustaa kiusausta käydä sen ja sen kimppuun, asiallisen makean läpän heiton muodossa, ja vasta ehkä minuutin päästä tarraan sen perseeseen.

No joo jatkakoon muut, minä olen sanani sanonut, painavan sellaisen, en silti halua painaa teitä, tai että sanani painavat teitä, tai painaa g-nappulaanne, mutta tästä se lähtee varmaan jotenkin...

..eipä tuohon paljoa lisäämistä ole. paitsi että mieluummin käyn yksin kun kaverit kumminkin alkaa rähiseen ja itse en tapella osaa.

jos elämä on noin tylsää, niin ei ihme jos odotatte jotain "prinsessaa" nostamaan teidät tuolta kuopasta. Kukaan ei vaan (ikävä kyllä) pysty toisen elämää muuttamaan. että omilla jaloilla olis ensin opittava seisoon. jos hauskanpidon lopettaminen on "askel elämässä eteenpäin", niin huonosti menee. ja katos kun baarissa voi tehdä muutakin kun iskeä naisia ja elämässä voi olla muutakin kun epäonnistuneet baari-illat...
mutta voimia kuitenkin, niitä tunnut tarvitsevan! ja koita löytää elämääsi muutakin sisältöä kuin "pakkopariutuminen"...

Kuvailemaasi porukkaa on baarit pullollaan kehäkolmosesta pohjoiseen. Minkä ikäisiä olette? Tai mitäpä väliä sillä on...

kyllähän on synkkää tarinaa mutta kuule kun sä kasvat ja vaikka joskus ns. törmäät siihen daamiis
niin sä tuut huomaamaan että ei asiat siitä ole paljon muuttuneet. Elämä on aina taistelua. Sä oot kato naimisissa ja pillu makaa vierellä eikä anna, on asuntovelat ja sun muut velvoitteet, kannat fyrkkaa himaan kovalla duunilla ja sit muija on jonkun kovakullin jallitettavana ja sä et voi kuin todeta tapahtuneen tai sitten väitellä muijan kanssa että sulla on joku toinen ja tappelette. Sit jonain kauniina päivänä sä olet esm. kahvilla jossain baarissa ja huomaat kun sun muija kävelee ko. kovakullin kanssa kadulla niin hiton onnellisena, pussailevat ja supattelevat toistensa korvaa esm. jätkä muijasta ja sun muijas susta tietty. Sit ne vain eroavat jossai kadun kulmassa. Nooo sä meet himaan ja muija on niin kuin ei sua huomaiskaa... esim. tällaista.
Juttu on vain niin että niillä korteilla on pelattava mitkä on käteen saanut... päätä pystyyn ja puita pesään. Mene muuten joskus vaan yksin äläkä takerru minkään kaveriporukan selän taakse. Kun on yksin liikkeellä niin tulee pakostakin tutustuttua muihinkin ihmisiin. Mä esim. teen nykyään aina niin, omilla ehdoilla nääs.