Seurustelin puoli vuotta miesystäväni kanssa. Vietimme kaiket ajat yhdessä, joten kiinnyimme todella toisiimme. Nyt olen tullut siihen tulokseen että en halua jatkaa hänen kanssa seurustelua. Emme sovi toisillemme. Miten saan itseni (ja tunteeni) irti tästä miehestä? Lopetin suhteen mutta hän haluaisi jatkaa seurustelua ja pitää minuun jatkuvasti yhteyttä. Hän on kiva mies, mutta ei sellainen jonka kanssa haluaisin perustaa perheen. Kaipaan ja ikävöin häntä kuitenkin, olihan meillä paljon ihania hetkiä yhdessä. Heikkoina hetkinä otankin häneen yhteyttä soittamalla, tekstarein, meilein, mesen jne. Samoin "annan" hänen pitää yhteyttä minuun. Emme ole tavanneet kylläkään, mutta "vanha suola janottaa"....
Tiedän ettei minun pitäisi pitää mitään yhteyttä häneen eikä vastata hänen yhteydenottoihin. Se olisi keino päästä hänestä irti myös tunteiden tasolla. Mutta sanokaapa miten kykenen, kun tunteet sanoo toista mutta järki on eri mieltä.
Ollako vai eikö olla, siinäpä kysymys.
Tiedän ettei minun pitäisi pitää mitään yhteyttä häneen eikä vastata hänen yhteydenottoihin. Se olisi keino päästä hänestä irti myös tunteiden tasolla. Mutta sanokaapa miten kykenen, kun tunteet sanoo toista mutta järki on eri mieltä.
Ollako vai eikö olla, siinäpä kysymys.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nyt suhteessanne? Mikä sai sinut toisiin ajatuksiin nyt? Sanot, että pidit hänestä ja teillä oli hyviäkin hetkiä yhdessä.
Mutta et kerro mikä sitten muuttui. Sinä vai hän?
Kaikkea ei tarvitse aina järjellä selittää.
Minusta ne tunteet ovat tärkeämmät.
On perustettu "järkiavioliittoja" kautta aikojen
mutta jos niistä se oikea tunne puuttuu, niin silloin puuttuu kaikki.
Joten pistä asiat vaakakuppiin ja punnitse tarkoin. Kaikkea ei voi aina saada ja suhteessa kumpikin joutuu luopumaan jostakin mutta saa varmasti myös jotain tilalle.
Mieti sitä!
No alusta lähtien olemme olleet niin erilaisia. Pidämme eri asioista, elämänarvot ovat erilaisia jne. Halusin silti yrittää näinkin pitkään. Mikään ei ole just nyt muuttunut, ongelmia oli jo aluksikin. Hän vaati minulta paljon, mielestäni annoin hänelle paljon mutta se ei riittänyt hänelle. Myös mustasukkaisuus haittasi arkielämää minun ystävieni suhteen (jotka olivat kaikki naisia - olin hänen takia lopettanut yhteydet kaikkiin miehiin) Pidin yleensä ottaen hyvin vähän yhteyksiä ystäviini.
myös mustis hänen ystävistään? Saiko hän tavata kavereitaan? Meillä kaikilla saa olla entiset ystävät ja harrastukset. Eikö teille tullut yhteisiä ystäviä?
Ja mitkä olivat niin erilaiset arvomaailmat
etteivät ne käyneet yksiin?
Meillä kaikilla on mielipidevapaus niin politiikasta kuin uskonnosta jne.
Aurinkoista kevättä sulle kuitenkin.
Asioilla on tapana järjestyä kun kaikkenne teette sen eteen.
En ollut mustasukkainen hänen ystävistään. Meillä ei ollut yhteisiä ystäviä ollenkaan.
Toivotaan että asiat järjestyvät ajallaan...Kiitos kommenteista :)
Mene tyttö niinkuin sydämesi sinulle kertoo!
Meillä on samankaltainen tilanne, paitsi että minä olen se mies.Reilu puolivuotta on kuljettu yhdessä. Olen huomannut kuinka hän selvästi ottaa etäisyyttä. Ei vastaa viesteihin, haluaa tehdä kuulemma omia juttuja. No pitäähän niitä tehdäkin tietysti. Mutta tunnen että olen jotenkin kolmantena pyöränä joissain tilanteissa, kaveripiirissä, sukulaisissakin. Kysyttäessä ei hän osaa sanoa muuta kuin että tarvitsee tilaa ympärilleen. Olen ajatellut eikö hän uskalla tehdä itse ratkaisua ja siksi käyttäytyy näin. Rakastan häntä enkä ole olenkaan varma mitä teen, mutten jaksa pitkään näinkään. Liekö tämä jonkinlainen ajan ilmiö? Ehkä se kerta rytinä voisi olla armeliaampaa sittenkin.