En enää tiedä mihin uskoa.Olen muutaman vuoden alle 30 vuotta ja tuntuu että en ole saanut mitään aikaiseksi elämässäni. Olen naispuolinen ihminen ja suhteita minulla on ollut elämäni aikana todella vähän. Kunnes rakastuin 8 vuotta sitten, mentii naimisiin kolmen vuoden kuluttua ja erottiin reilun kahden vuoden kuluttua.Suhde rupesi kärsimään ensimmäisen aviovuoden aikana. Olin aina viikot yksin kotona kun mieheni oli reissu hommissa, loppujen lopuksi olin viikonloputkin yksin koska hän vietti sen ajan mielummin kavereiden kanssa viinapullo kädessä kuin minun. Kotiin tuli sunnuntai aamuna ja lähti takaisin töihin( Kävi kääntymässä kotona, haukkui minut ja joskus kävi käsiksi) Olin huono vaimo ja motkotin vain kun en ymmärtänyt että hän haluaa tavata kavereitaan. Itkin itkin ja itkin. No löysin uuden miehen, kaikki tuntui menevän hienosti ja etenin todella varovasti enkä uskaltanut luottaa.Rakastuin kuitenkin. Mies on tosi kultainen, mutta jos jokin pienikin asia menee pieleen, saan minä kuulla kunniani. Emme asu yhdessä mutta olemme joka yö yhdessä ja vietämme melkein kaiken aikamme keskenään.Kiukuspäissään hän on kertonut minulle suoraan että on aivan sama olenko siinä vai lähdenkö. Olen yrittänyt antaa kaikkeni. En tiedä rakastaako hänkään minua?jos riitelemme alennun minä aina pyytämään anteeksi ja soittamaan perään vaikka vika ei olisi ollutkaan minussa. Mies vain tokaisee että hän ei alennu kerjäämään.kunmpa osaisin tehdä oikeita ratkaisuja elämässäni. Haaveenani olisi saada lapsia, ihana mies ja perhe. Vain perheeni ja sukulaiseni ihana koirani sekä ystäväni antavat minulle elämän iloa ja se että saamme olla terveitä. Tämä oli varmaan aika sekavasti kirjoitettu, mutta toivottavasti osaatte jotkut auttaa.
Saanko koskaan olla onnellinen
sydän riekaleina
2942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tyyppi on sanonut sinulle, että on aivan sama oletko siinä vai et ja lisäksi sinun pitää madella hänen jaloissaan anteeksi pyydellen, niin eikös se ole ihan selvä, ettei hän sinua rakasta, vaan käyttää vain hyväkseen. Älä alennu moiseen ja riko itseäsi enempää, vaan lähde ajoissa tuollaisesta suhteen irvikuvasta. Parisuhteen kun pitää perustua vastavuoroisuuteen ja toisen kunnioitukseen, ei toisen ihmisen halveksimiseen ja nöyryyttämiseen.
Tuntuu pahalta lukea tuollaista... meitä hyväntahtoisia miehiä jotka emme ota viinaa viikottain ja jotka haluaisimme pitää naista hyvänä, rakastaa ja olla rakastettu ja osoittaa hänelle arvostusta on kuitenkin aika paljon yksin, joten voin vain huokaista voimattomana - mikä ajaa naisen pysymään tuollaisessa alistavassa suhteessa... elämä on toisaalla, uskalla vaan kohdata se.