No joo en ehkä kuitenkaan mutta lukekaa toki tarinani.
Joo, eli olen nuori nainen, opiskelen vielä (alalle nuorten ja lasten pariin). Muutama vuosi sitten tuli kärsittyä masennuksesta sekä bulimiasta oli paljon ulkonäköpaineita. Mutta parantuminen on alkanut ja nyttemmin olen tosi tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni. Jossain vaiheessa aloin katsoa itseäni tarkemmin peilistä ja huomasin että olen ihan nätti, siinä vaiheessa en mielestäni mitenkään kaunis koska läkkeiden, itkemisen, oksentamisen yms. takia tummat silmänaluset ja kaikkea sellaista kivaa. Aloin arvostaa itseäni jälleen kerran, lopetin alituisen itseni muihin vertaamisen ja keskityin omiin hyviin puoliini. Alussa niiden löytäminen oli vaikeaa mutta ostin itselleni kaikenmaailman voiteita jotta saisin ihoni taas kuntoon, perehdyin terveelliseen ruokavalioon ja perehdyin pukeutumisen ja meikkauksen saloihin yms. ja sitten yhtenä päivänä kun katsoin peiliin älysin että: vau, olen kaunis! Ette arvaa kuinka hyvältä se tuntui. Turhamaiseksi tai itserakkaaksi en ole kuitenkaan ruvennut. Olin muuttunut tyttö, surumielisestä, ujosta ja omista "kiloista" murehtivasta nuoresta olin muuttunut elämää arvostavaksi, hoikaksi ja päivä päivältä tulen yhä vain avoimemmaksi nuoreksi naiseksi. Kuten jo sanoin, en enää vertaile itseäni muihin vaan arvostan ihmisiä omanlaisinaan ja kaveripiirini onkin aika kirjava nykyään. Kun ei ole paineita omasta ulkonäöstä niin elämä tuntuu sujuvan paremmin. Omalta tyyliltäni en ole mitenkään erikoinen, aika naisellinen kuitenkin. Minulla on hoikka vartalo (bulimian seurauksena vähän alipainoakin), pitkät jalat, ihan ok rinnat, tiimalasi-tyyppi. Arkena pukeudun melko tavallisesti, pillifarkut (joo tiedän ettei ne ole enää muotia mutta sopivat minulle paremmin kuin leveälahkeiset), nätti paita, tunika tms, (kevyesti vartaloa myötäilevä, ei mikään pussi mutta ei makkarankuorikaan.), korkkarit ehkä 5cm koroilla, nätti takki jne. Juhliin ja hauskan pitoon tykkään sitten laittautua, paremmissa juhlissa nätti leninki tai sitten hauskan pidossa pikkumusta tai vastaavaa. Minulla on luonnonblondit hiukset (kiitos Luoja ne ovat säilyneet paksuina sairauksisa huolimatta!), vaalea iho, suuret siniset silmät ja pitkät ripset. Olen kaunistunut aivan hiukeasti sairauksien ajoilta tähän päivään mennessä ja elämä maistuu ihanalta. (Ei se kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ole). En siis kuitenkaan ole muuttunut mitenkään turhamaiseksi vaan arvostan muita ja haluan auttaa kärsiviä.
Luonteeltani olen hauska ja huumorintajuinen, joskus vähän ujokin usein kuitenkin avoin, ja muista huolehtiva. Teen vapaaehtoistyötä hieman masentuneiden kanssa ja hetimiten kun saa opiskelut valmiiksi on suunnitteilla lähteä Etiopiaan, paikalliseen orpokotiin avuksi. Katsokaa nyt, tälläisestä rupikonnasta kun minä olin tulee vaikka mitä kun saa itsetuntoa lisää. Joten pää pystyyn miehet sekä naiset. Ei viitsitä haukkua muita ja eletään hyvä elämä (sekä suodaan se muille!). Hauskaa jatkoa.
Joo, eli olen nuori nainen, opiskelen vielä (alalle nuorten ja lasten pariin). Muutama vuosi sitten tuli kärsittyä masennuksesta sekä bulimiasta oli paljon ulkonäköpaineita. Mutta parantuminen on alkanut ja nyttemmin olen tosi tyytyväinen itseeni, ulkonäkööni. Jossain vaiheessa aloin katsoa itseäni tarkemmin peilistä ja huomasin että olen ihan nätti, siinä vaiheessa en mielestäni mitenkään kaunis koska läkkeiden, itkemisen, oksentamisen yms. takia tummat silmänaluset ja kaikkea sellaista kivaa. Aloin arvostaa itseäni jälleen kerran, lopetin alituisen itseni muihin vertaamisen ja keskityin omiin hyviin puoliini. Alussa niiden löytäminen oli vaikeaa mutta ostin itselleni kaikenmaailman voiteita jotta saisin ihoni taas kuntoon, perehdyin terveelliseen ruokavalioon ja perehdyin pukeutumisen ja meikkauksen saloihin yms. ja sitten yhtenä päivänä kun katsoin peiliin älysin että: vau, olen kaunis! Ette arvaa kuinka hyvältä se tuntui. Turhamaiseksi tai itserakkaaksi en ole kuitenkaan ruvennut. Olin muuttunut tyttö, surumielisestä, ujosta ja omista "kiloista" murehtivasta nuoresta olin muuttunut elämää arvostavaksi, hoikaksi ja päivä päivältä tulen yhä vain avoimemmaksi nuoreksi naiseksi. Kuten jo sanoin, en enää vertaile itseäni muihin vaan arvostan ihmisiä omanlaisinaan ja kaveripiirini onkin aika kirjava nykyään. Kun ei ole paineita omasta ulkonäöstä niin elämä tuntuu sujuvan paremmin. Omalta tyyliltäni en ole mitenkään erikoinen, aika naisellinen kuitenkin. Minulla on hoikka vartalo (bulimian seurauksena vähän alipainoakin), pitkät jalat, ihan ok rinnat, tiimalasi-tyyppi. Arkena pukeudun melko tavallisesti, pillifarkut (joo tiedän ettei ne ole enää muotia mutta sopivat minulle paremmin kuin leveälahkeiset), nätti paita, tunika tms, (kevyesti vartaloa myötäilevä, ei mikään pussi mutta ei makkarankuorikaan.), korkkarit ehkä 5cm koroilla, nätti takki jne. Juhliin ja hauskan pitoon tykkään sitten laittautua, paremmissa juhlissa nätti leninki tai sitten hauskan pidossa pikkumusta tai vastaavaa. Minulla on luonnonblondit hiukset (kiitos Luoja ne ovat säilyneet paksuina sairauksisa huolimatta!), vaalea iho, suuret siniset silmät ja pitkät ripset. Olen kaunistunut aivan hiukeasti sairauksien ajoilta tähän päivään mennessä ja elämä maistuu ihanalta. (Ei se kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ole). En siis kuitenkaan ole muuttunut mitenkään turhamaiseksi vaan arvostan muita ja haluan auttaa kärsiviä.
Luonteeltani olen hauska ja huumorintajuinen, joskus vähän ujokin usein kuitenkin avoin, ja muista huolehtiva. Teen vapaaehtoistyötä hieman masentuneiden kanssa ja hetimiten kun saa opiskelut valmiiksi on suunnitteilla lähteä Etiopiaan, paikalliseen orpokotiin avuksi. Katsokaa nyt, tälläisestä rupikonnasta kun minä olin tulee vaikka mitä kun saa itsetuntoa lisää. Joten pää pystyyn miehet sekä naiset. Ei viitsitä haukkua muita ja eletään hyvä elämä (sekä suodaan se muille!). Hauskaa jatkoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Piristävä kirjoitus tällä palstalla jossa yleensä haukutaan kaikki. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa. :)
tsemiä...
Mulla melko samantapainen tarina mutta liikalihavasta hoikemmaksi. On kiloja edelleenkin mutta voi sitä profiilia joka katoo joka aamu peilistä minuun! Vaatteet istuvat, ihanaa olla minä :)
Kun ei murehdi omasta ulkonäöstä niin silloin antaa energiansa muille ihmisille ja muihin aioihin. Minullakin on ihmissuhteita enemmän ja elämäniloa vaikka muille jakaa!
Onhan tuota selluliittiä vielä jaloissa, ja mahassa makkaraa mutta kannan itseni juuri sellaisena kuin olen, olematta ylitsevuotavan ylpeä tms. En häpeä ollenkaan olla alasti yleisessä saunassa tai miehen edessä. Käsivarretkin on vähän löllöt mutta voi vitsit, olen kuitenkin aivan mahtavan näköinen!
Tämä on mahtava tunne, vihdoin osaan rakastaa itseäni ja ulkonäköäni! Hyvää jatkoa KAIKILLE! :D
mutta minkä helvetin takia lähdet elättämään toisrotuisia?
...jokainen ihminen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Sukupuoleen, ikään, rotuun, uskontoon tai mihinkään muuhun katsomatta.
että olet löytänyt itsesi ulkoisesti. Älyllisesti et liene vielä täysin kehittynyt. Et taida tyttörukka tietää mikä odottaa blondia, valkoihoista naista Etiopiassa.
Kyllä mie olen jutellut Etiopiassa turvallisuudestamme vastaavan henkilön kanssa parin muun blondin kanssa ja siihen tulokseen ollaan tultu että pidetään hiukset ja olkapäät peitettyna, eli pukeudutaan sellaiseen maan perinteiseen "kaapuun".
Lisäksi on turvallisuus vakuutus, ja tietty oma bodyguard...:D, no joo en ole tyhmä ja matka tulee olemaan ihan turvallinen.
Sori, unohdin. Jos tarkoitit sillä että tulen palamaan iholtani Etiopian auringossa niin sekin asia on järkätty.