olemme olleet avoliitossa kohta 5 vuotta mieheni kanssa ja meillä on yksi ihana 3v.tytär. Opiskelemme molemmat ja käymme töissä .Yhteinen aika on toki melko vähissä, mutta en usko siitäkään olevan kyse..Meillä on aika paljon erimielisyyksiä, aivan pienistä asioista ja vaikka arki melko lailla sujuukin tuntuu että jatkuvat pienet väännöt alkaa olla liikaa..Olen myös huomannut että itse olen miestäni kohtaan aika kylmä. Oikeastaan en jaksa antaa hellyyttä tai tehdä aloitetta seksiin..Olen jollakin tavalla koko ajan väsynyt.Annan tietysti opiskeluille ja työlle kaikkeni, samaten tyttärelle ja pienen palan harrastukseenkin.En jaksa enää oikein innostua mistään, mieli on maassa melko usein..Olen yritänyt ajatella tämän olevan vain ajanjakso joka katoaa, mutta nyt se on kestänyt jo kauan, liian kauan.Tiedän että sisälläni on paljon sellaista josta pitäisi puhua ja puhua,jotta saisin omat ajatukseni selväksi.
Mä mietin koko ajan, olenko nyt vain jossakin kriisisa vai oleko kasvanut erilleni miehestäni.Välitän hänestä todella, mutta rakastanko...sitä en enää tiedä.Seksiä on harvoin,koska en halua tai jaksa koskaan ...Mies on jaksanut senkin hyvin ja ollut kärsivällinen.Mä en vaan väkisin voi olla jonkun mieliksi sängyssä.Musta tuntuu kamalalta koska mies on kuitenkin kaiken kaikkiaan ihana isä ja mies. On varmaan liiankin kiltti mulle.ja kohtelen häntä tosi kurjasti välillä..Poltanko mä kaiken energiani fyysisesti ja henkisesti arkeen vai onko tämä todella niin,että kaikki se ahdistus ja alakulo johtuu vain siitä,että en enää tunne niin kuin ennen ja en täytä enää paikkaani avovaimona..kertokaa joku.tää tilanne on tosi stressaava ja piinallinen, kun ei itsekään tiedä..kaiken muun elämän saralla on kirkkaat ajatukset. ja aika ajoin tässäkin, haluisin oman talon ja lisää lapsia, mutta ...niin..haluanko olla hänen kanssaan vai ?jonkun muun...Onko kellään näin vaikeaa tilannetta?
Mä mietin koko ajan, olenko nyt vain jossakin kriisisa vai oleko kasvanut erilleni miehestäni.Välitän hänestä todella, mutta rakastanko...sitä en enää tiedä.Seksiä on harvoin,koska en halua tai jaksa koskaan ...Mies on jaksanut senkin hyvin ja ollut kärsivällinen.Mä en vaan väkisin voi olla jonkun mieliksi sängyssä.Musta tuntuu kamalalta koska mies on kuitenkin kaiken kaikkiaan ihana isä ja mies. On varmaan liiankin kiltti mulle.ja kohtelen häntä tosi kurjasti välillä..Poltanko mä kaiken energiani fyysisesti ja henkisesti arkeen vai onko tämä todella niin,että kaikki se ahdistus ja alakulo johtuu vain siitä,että en enää tunne niin kuin ennen ja en täytä enää paikkaani avovaimona..kertokaa joku.tää tilanne on tosi stressaava ja piinallinen, kun ei itsekään tiedä..kaiken muun elämän saralla on kirkkaat ajatukset. ja aika ajoin tässäkin, haluisin oman talon ja lisää lapsia, mutta ...niin..haluanko olla hänen kanssaan vai ?jonkun muun...Onko kellään näin vaikeaa tilannetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
onko sinulle tärkeämpää nopea nouseva ura vai onnellinen perhe ja parisuhde?
jos haluat lisää lapsia, olisi silloinkin urasi tauolla...
ota aikaa perheellesi ja miehellesi, sillähän se selviää, miltä tuntuu kun on kiireettömämpää.
haluatko lapsellesi ehjän parheen? kannattaa mielummin yrittää kuin katua jälkikäteen, jos miehessä ei mitään vikaa ole.
viestisi perusteella kehotaan antamaan enemmän aikaa myös lapsellesi.
Olisitko sitten onnellisempi välinpitämättömän ja salaperäisen rentun kanssa, joka menee omia polkujaan? Pitäiskö sellainen sun kiinnostuksen yllä paremmin? Siinä mielessä sä olet kyllä aika "normaali" nainen. Kiinnostusta ei ole, jos mies on kiltti, hyvä isä, rakastava...jne. Kunhan muistat ettei yh-äiditkään ole kovin kovassa huudossa miesten, varsinkaan näiden ns. renttujen kanssa.
Parisuhteet rikkoutuvat kiinnostuksen puutteeseen. Syödään samaa aamiaista, nalle puuroa. Sama työ ja työpäivät toistavat itseään. Samaa seksiä jokainen kerta.
Nainen ei todellakaan nauti seksistä jos olo on niinkuin sinulla. Ongelma on tunteen puute jota tarvitaan seksuaalisen nautinnon saavuttamiseen. Kun nautit seksistä niin myös haluat sitä. Kun nautit elämästä niin seksi onkin normaali jatke hyvinvoinnille. Olet aivan normaalissa tilanteessa joten älä huolestu. Sanoisin nyt sinun miehelle ettei vonkaa seksiä sinulta..vituttaahan sitä nyt aina kysäistä, menee vielä mieskunto. Miehesi ymmärtää muttei voi asiaa käsitellä päässään oikein. Teille tulee ongelmia myöhemmin joka johtuu juuri tuosta haluttomuudesta. Miten voit ongelman poistaa...hmm...se on tehtävissä muttei aivan helppoa muuttaa rutiineita molemminpuolin samanaikaisesti. Rakastuithan mieheesi mutta nyt jokin on muuttunut vaikka sama mies kysymyksessä. Muutos tapahtuu molemmissa ihmisissä, parisuhde muuttuu best friend tyyppiseksi ja sitten toinen haluaa pökkiä välillä...eihän se kuulu friend suhteeseen :)
Teille on ilmeisesti arki koittanut. Silloin tuntuu tylsältä, sydän ei enää pomppaa kun toinen tulee kotiin, seksi ei kiinnosta, panostus on opiskeluun ja lapseen. Aivan normaalia, mutta aikuinen ihminen istuu alas ja miettii todella vakavasti, mikä on tärkeää. Luultavasti olet ylirasittunut ja burn out kurkkaa, silloin kyllä seksielämä jää pois ja pienistä asioista tulee kiistaa. Tunnista tilanne ja tee johtopäätökset mikä on tärkeintä, raha (työ/ura), opiskelu viimeisenpäälle, hyvä turvallinen ihmissuhde. Mieti. Jos haluat kiertotähdeksi, että aina kun ah-voih-ihanaa on loppu, niin se on sinun valintasi.
Tarkista myös terveytesi, nimittäin puutostilat aiheuttaa haluttomuutta samoin väärät ehkäisypillerit (voivat aiheuttaa jopa inhoa).
jotka kaiken keskellä jaksatte vastailla vielä palstojen murehtijoille..Oli monta hyvää asiaa,joita todella olen yrittänyt punnita.Samoin, olen tiedostanut että olen ylirasittunut ja alan olla piipussa, niin että olisi vihdoin levon aika ja ehkä hyvä keskustelu hetki vois olla paikallaan.Jos on omien ajatustensa kanssa sekaisin, ei voi sanoa toisellakkaan mitään selkeää ja varmaa..
Yritän ottaa itsestäni enemmän nyt aikaa tärkeille asioille.