Unelmienne mies?

Haluaisin miehen, jota ei ole aivopesty edellisten avovaimojen/tyttöystävien jäljiltä heidänlaisekseen mieheksi ja joka ei ole menettänyt avointa uskoaan/haluaan kohdata Elämänsä Rakkaus eli en halua miestä, jolle se elämän rakkaus oli esimerkiksi ex-tyttöystävä jonka kanssa täysinäinen antaumuksellinen rakkaus on koettu, taivas on salamoinut ja aurinko paistanut ihanammin kuin koskaan ennen taikka jälkeen ko Rakkaustarinan ja jonka mentyä sitä vain haetaan "jonkinlaista rakkautta ja seksiä" ja koetetetaan olla järkeviä kompromisseihin kykeneviä kansalaisia.
( Haluan olla miehelle nro 1 rakkaudessa ja tämä on aivan oikein haluttua, koska sitä elämäni mies olisi minulle.)
Haluaisin miehen, joka osaa innostua asioista eikä ole siis labiili möllykkä ja joka pitää uusista ideoista ja ja omaa niitä itsekin ja joka on hulvaton ja hauska ja nauttii minun seurastani ja rakastaa minun persoonani kuten minä rakastan hänen.
Haluaisin miehen, joka haluaa pitää minusta huolta ja joka haluaa suojella minua. Hän on hellä ja miehekäs ja lempeä. Hän ei pidä minua itsestäänselvyytenä eikä ole itsekäs dominoiva seksi-irstailija - hän käsittää ettei anaaliseksiä kannata ehdottaa, eihän hän itsekään haluaisi pötikkää tungettavaksi anaaliin vaan kokisi sen nöyryyttäväksi panopuu-meiningiksi. Tämä mies osaa tehdä minun kanssani seksistä kokonaisvaltaista rakastelua, hän ei toimi kuin robotti Penetraatio Tylsimys vaan osaa luoda omat kosketuksensa Tunteella. Hän on mies joka siis todella rakastaa naistaan, hänelle ei tule mieleen vahingoittaa rakastaan, koska rakkaus ei ole satuttamista. Hän haluaa pitää rakastaan kuin kukkaa kämmenellä, siinäpä se.
Hän on älykäs ja vetoavan hyvännäköinen, hän ei kyttää merkkituotteita ja muodin trendejä kuin vajaaälyinen ja mielikuvitukseton olio vaan hänellä on oma tyylinsä. Hän on persoonallinen, mutta ei narsisti. Hän antaa muiden ihmisten olla myös persoonallisia. Hän ei siis pyri muovaamaan naisestaan exänsä kaltaista taikka Scarlett Johanssonin näköistä missukkaa vaan rakastaa naisessaan juuri sitä, mikä tästä tekee kyseisen naisen.
Haluaisin miehen, joka ei ole perusasenteeltaan pessimistinen tai hämäläisen rajoittava/lannistava taikka (tämä nyt vielä puuttuisi) ilkeä paskapää vaan on myönteinen ja kannustava eikä omaa ego-ongelmia. Haluaisin miehen joka osaa olla tukena, kun toinen sitä tarvitsee ja joka on siis henkisesti niin kypsä kuin myös tunneälykäs (sen aiemman älykkyyden lisäksi).
Haluamani mies ei omaa alkoholi-, netti-, porno-, huume-, mielenterveysongelmia. Totta kai suomalaisia kun ollaan, jonkinlainen rillumarei-juominki-kausi on joskus voinut olla ja masentunutkin on voinut joskus olla yms, mutta näiden lievejuttujen ulkopuolella ovat sitten ns. vakavat ongemat joita en nyt henk.koht.halua osaksi elämääni.
Haluamani mies harrastaa jossain määrin urheilua, hän pitää itsestään huolen.Hän pitää elokuvista, kirjoista, musiikista, eläimistä. Ja hän rakastaa minua.

Mahotonta meininkiä kirjoitti:

Haluaisin miehen, jota ei ole aivopesty edellisten avovaimojen/tyttöystävien jäljiltä heidänlaisekseen mieheksi ja joka ei ole menettänyt avointa uskoaan/haluaan kohdata Elämänsä Rakkaus eli en halua miestä, jolle se elämän rakkaus oli esimerkiksi ex-tyttöystävä jonka kanssa täysinäinen antaumuksellinen rakkaus on koettu, taivas on salamoinut ja aurinko paistanut ihanammin kuin koskaan ennen taikka jälkeen ko Rakkaustarinan ja jonka mentyä sitä vain haetaan "jonkinlaista rakkautta ja seksiä" ja koetetetaan olla järkeviä kompromisseihin kykeneviä kansalaisia.
( Haluan olla miehelle nro 1 rakkaudessa ja tämä on aivan oikein haluttua, koska sitä elämäni mies olisi minulle.)
Haluaisin miehen, joka osaa innostua asioista eikä ole siis labiili möllykkä ja joka pitää uusista ideoista ja ja omaa niitä itsekin ja joka on hulvaton ja hauska ja nauttii minun seurastani ja rakastaa minun persoonani kuten minä rakastan hänen.
Haluaisin miehen, joka haluaa pitää minusta huolta ja joka haluaa suojella minua. Hän on hellä ja miehekäs ja lempeä. Hän ei pidä minua itsestäänselvyytenä eikä ole itsekäs dominoiva seksi-irstailija - hän käsittää ettei anaaliseksiä kannata ehdottaa, eihän hän itsekään haluaisi pötikkää tungettavaksi anaaliin vaan kokisi sen nöyryyttäväksi panopuu-meiningiksi. Tämä mies osaa tehdä minun kanssani seksistä kokonaisvaltaista rakastelua, hän ei toimi kuin robotti Penetraatio Tylsimys vaan osaa luoda omat kosketuksensa Tunteella. Hän on mies joka siis todella rakastaa naistaan, hänelle ei tule mieleen vahingoittaa rakastaan, koska rakkaus ei ole satuttamista. Hän haluaa pitää rakastaan kuin kukkaa kämmenellä, siinäpä se.
Hän on älykäs ja vetoavan hyvännäköinen, hän ei kyttää merkkituotteita ja muodin trendejä kuin vajaaälyinen ja mielikuvitukseton olio vaan hänellä on oma tyylinsä. Hän on persoonallinen, mutta ei narsisti. Hän antaa muiden ihmisten olla myös persoonallisia. Hän ei siis pyri muovaamaan naisestaan exänsä kaltaista taikka Scarlett Johanssonin näköistä missukkaa vaan rakastaa naisessaan juuri sitä, mikä tästä tekee kyseisen naisen.
Haluaisin miehen, joka ei ole perusasenteeltaan pessimistinen tai hämäläisen rajoittava/lannistava taikka (tämä nyt vielä puuttuisi) ilkeä paskapää vaan on myönteinen ja kannustava eikä omaa ego-ongelmia. Haluaisin miehen joka osaa olla tukena, kun toinen sitä tarvitsee ja joka on siis henkisesti niin kypsä kuin myös tunneälykäs (sen aiemman älykkyyden lisäksi).
Haluamani mies ei omaa alkoholi-, netti-, porno-, huume-, mielenterveysongelmia. Totta kai suomalaisia kun ollaan, jonkinlainen rillumarei-juominki-kausi on joskus voinut olla ja masentunutkin on voinut joskus olla yms, mutta näiden lievejuttujen ulkopuolella ovat sitten ns. vakavat ongemat joita en nyt henk.koht.halua osaksi elämääni.
Haluamani mies harrastaa jossain määrin urheilua, hän pitää itsestään huolen.Hän pitää elokuvista, kirjoista, musiikista, eläimistä. Ja hän rakastaa minua.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kuvailemasi mies kelpaisi myös minulle. Toivotaan että sellaiset miehet löydetään ja jos ei, niin ollaan ennemmin ilman kuin alistavien miesten kanssa.

kirjoitus! kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi. Kuvailemasi mies kelpaisi myös minulle. Toivotaan että sellaiset miehet löydetään ja jos ei, niin ollaan ennemmin ilman kuin alistavien miesten kanssa.

Niin tehdään. :) Elämästä ei koskaan tiedä, päivänä minä hyvänsä hän voi tulla vastaan ja sen kyllä tietää jos niin käy... Rakkautta tullee olemaan ilmassa, toivottavasti. Ja siihen asti, kuten hyvin sanoitkin, parempi olla ilman ja itsekseen. :)

Unelmieni mies ... on aasialainen. En käsitä, mikä heissä niin kovasti viehättää, mutta olen jo nyt (nuoresta iästäni huolimatta) päättänyt, että menen naimisiin aasialaisen miehen kanssa, jos löydän sellaisen, joka hyväksyy myös minut. Tietenkin joudumme käyttämään englantia kielenämme, jos en löydä Suomesta miestä itselleni.

Unelmieni mies olisi samanpituinen tai ehkä vähän lyhyempi kuin minä. (168 cm ~ 175 cm) Jos mies käyttää laseja, niin sen parempi! Nörtin oloiset, ujot, punastelevat miehet saavat polveni tutisemaan. (En pysty sietämään niitä pitkiä, urheilullisia koko kansan ihailemia poikia.)

Unelmieni mies ei kuitenkaan saa olla pelkkää ulkonäköä. Mikä saa minut ihastumaan johonkuhun on juuri hänen käyttäytymisensä ja ajatusmaailmansa. Mies voi olla komea ja mahtava, mutta jos luonne on p*llystä, niin luultavasti en tule edes huomaamaan hänen hyvää ulkomuotoaan. Unelmieni mies haluaa naimisiin ja saada muutaman lapsen kanssani. Hän on myöskin eläinrakas. Unelmieni mies ei tupakoi tai juopottele (ainakaan paljoa).

Ja sitten oma tarinani:
Monet teistä varmaan kauhistuu ajatustani mennä naimisiin aasialaisen kanssa. :) En kuitenkaan ole naiivi. Tähän mennessä olen seurustellut vain yhden pojan kanssa; hän oli korealainen. Seurustelumme kesti 9 kk ja sinä aikana opin paljon hänen kieltään ja kulttuuriaan. (Korean opiskelu jatkuu edelleen.) Alusta saakka tein hänelle selväksi, että naisen asema on sama kuin miehen ja hän hyväksyi sen ehdoitta. Viime päivien aikana kuitenkin erosimme ystävinä, koska en halunnut olla hänelle taakaksi, eikä suhteemme enää tuntunut aidolta. Olen toisaalta onnekas, että löysin hänet, toisaalta taas melko surullinen, koska en haluaisi kokea surua hänen takiaan. Hän kuitenkin todisti minulle, että seurustelu ulkomaalaisen kanssa onnistuu, kunhan muistaa puhua ongelmat läpi.

Ja vielä:
En halua mennä naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Kotikyläni nuorukaiset ovat saaneet minut kieltäytymään suomalaisista miehistä. Ainoastaan yksi suomalainen poika on tähän mennessä pitänyt minusta (ja viime päivien käytöksen mukaan pitää edelleen), mutta en pysty seurustelemaan hänen kanssaan. Minulla ei nimittäin ole minkäänlaista uskoa siihen, että suhteemme voisi kestää, vaikka pidänkin hänestä kovastikin.

Koska olen vielä alaikäinen monet teistä varmaan uskovat, että minulla on vielä aikaa muuttaa mieleni. Olen kuitenkin päättäväinen henkilö. Olen puhunut asiasta vanhempienikin kanssa ja he hyväksyvät ajatukseni. He ovat varoittaneet minua ja olen ottanut heidän varoituksensa tosissaan, koska en halua joutua suhteeseen, jossa mies ei anna minun käydä töissä ja joudumme syömään seinälaastia, kun rahat eivät riitä ruokaan. Kulttuuriongelmia tulee taatusti, mutta nekin selviävät puhumalla.

Kiitos, jos jaksoit lukea purkaukseni alusta loppuun. XD