täytän pian kolmekymmentä ja haluisin näitä pyöreitä juhlia jotenkin spesiaalisti. Ongelma on se, että olen sosiaalinen erakko ja tunnen todellakin vain muutaman ihmisen, jonka voin kuvitella haluavan juhlia kanssani. Yksi heistä on luonnollisesti uusi miesystäväni.
Sattuu kuitenkin olemaan niin, että hän tekee matkustustyötä. Näin ollen (ja syntymäpäiviäni silmällä pitäen) vapaaksi viikonlopuksi jäi syntymäpäiviäni edeltävä viikonloppu. Vsrsinaisen juhlapäivän osuessa tänä vuonna arkeen. Nyt kuitenkin hänelle ja tietysti myös hänen bändilleen on tarjottu keikkaa ko. viikonlopulle. Ja hän on jo hyväksynyt tuon keikan. Ymmärrän kyllä sillä tämän, moni meistä varmasti tietää, kuinka intohimoisesti sivutoimisetkin muusikot suhtautuvat soittamiseen. Enkä missään tapauksessa olisi halunnut hänen jättävän ottamatta keikkaa. Nyt asia on ruvennut kuitenkin hiertämään.
En edelleenkään halua hänen esimerkiksi peruvan keikkaa, en sinne päinkään, olen iloinen hänen puolestaan. Ongelmana on minun musta mieleni, miten pystyisin suhtautumaan tähän asiaan vähemmän tunnepitoisesti? Eihän niitä juhlia tarvitse juuri silloin viettää. Viikonloppuja vapaita tulee vielä.
Mitään valmisteluja/sopimuksia minkään tahon kanssa en ole tehnyt juhlien suhteen, joten mitään sellaista vahinkoa/hankaluutta ei muodostu. Ja tosiasia on myös se, että juhlien aikaan olemme olleet yhdessä vasta 4kk, joten mikään pitkän linjan suhdehan meillä ei ole. Lisäksi miehellä on lapset joka toinen viikonloppu, enkä halua että hän joutuisi esimerkiksi valitsemaan minun syntymäpäiväjuhlien ja lasten välillä. Tai minun ja työn. Tai minun ja bändin. Tuntuisi kohtuuttomalta vaatia tuollaista näin lyhyen suhteen perusteella. Silti tuntuu pahalta. Ja kutsuttavien joukko pieneni yhdellä ja tavallaan (väheksymättä vanhoja ystäviä) se tärkein ihminen puuttuu.
Tietysti voin mennä keikalle juhlimaan, mutta se nyt vaan ei tunnu kuitenkaan ihan samlta. Ennen keikkaa on omat järjestelynsä, bändi soittaa lähelle tappia ja sen jälkeen mies on väsynyt.
AArgh. Tulen hulluksi. Olenko kohtuuton ja itsekäs näine ajatuksineni?
Sattuu kuitenkin olemaan niin, että hän tekee matkustustyötä. Näin ollen (ja syntymäpäiviäni silmällä pitäen) vapaaksi viikonlopuksi jäi syntymäpäiviäni edeltävä viikonloppu. Vsrsinaisen juhlapäivän osuessa tänä vuonna arkeen. Nyt kuitenkin hänelle ja tietysti myös hänen bändilleen on tarjottu keikkaa ko. viikonlopulle. Ja hän on jo hyväksynyt tuon keikan. Ymmärrän kyllä sillä tämän, moni meistä varmasti tietää, kuinka intohimoisesti sivutoimisetkin muusikot suhtautuvat soittamiseen. Enkä missään tapauksessa olisi halunnut hänen jättävän ottamatta keikkaa. Nyt asia on ruvennut kuitenkin hiertämään.
En edelleenkään halua hänen esimerkiksi peruvan keikkaa, en sinne päinkään, olen iloinen hänen puolestaan. Ongelmana on minun musta mieleni, miten pystyisin suhtautumaan tähän asiaan vähemmän tunnepitoisesti? Eihän niitä juhlia tarvitse juuri silloin viettää. Viikonloppuja vapaita tulee vielä.
Mitään valmisteluja/sopimuksia minkään tahon kanssa en ole tehnyt juhlien suhteen, joten mitään sellaista vahinkoa/hankaluutta ei muodostu. Ja tosiasia on myös se, että juhlien aikaan olemme olleet yhdessä vasta 4kk, joten mikään pitkän linjan suhdehan meillä ei ole. Lisäksi miehellä on lapset joka toinen viikonloppu, enkä halua että hän joutuisi esimerkiksi valitsemaan minun syntymäpäiväjuhlien ja lasten välillä. Tai minun ja työn. Tai minun ja bändin. Tuntuisi kohtuuttomalta vaatia tuollaista näin lyhyen suhteen perusteella. Silti tuntuu pahalta. Ja kutsuttavien joukko pieneni yhdellä ja tavallaan (väheksymättä vanhoja ystäviä) se tärkein ihminen puuttuu.
Tietysti voin mennä keikalle juhlimaan, mutta se nyt vaan ei tunnu kuitenkaan ihan samlta. Ennen keikkaa on omat järjestelynsä, bändi soittaa lähelle tappia ja sen jälkeen mies on väsynyt.
AArgh. Tulen hulluksi. Olenko kohtuuton ja itsekäs näine ajatuksineni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miesystäväsi ei ole vielä ainakaan yhtä sitoutunut suhteeseenne kuin sinä, koska hänen käytännön toimissaan keikka menee ohi sinun syntymäpäivän. Mutta olette olleet vasta vähän aikaa yhdessä, joten se on lienee ihan normaalia. Toisaalta, jos et ole juurikaan mitään valmisteluja tehnyt, eikä miesystäväsi tiedä odotuksiasi syntymäpäiväsi suhteen, niin älä oleta hänen tietävän. Naisten (tai ainakin minun) perisynti on pitkässä avioliitossakin ollut se, että luulen miehen tajuavan ilman sanoja, että mitä minä haluan. Ja säännöllin väliajoin petyn, kun mies ei olekkaan osannut lukea ajatuksiani.
Vielä käytännön kysymys: soittaako miesystäväsi sekä perjantaina että lauantaina? Eikö juhlia voisi järjestää jo esim. perjantaina, jos keikka on lauantaina?
Soittaa molempina päivinä. Että se siitä.
Mutta muuten itseasiassa mieli on parempi jo ja paljon ajattelemisen aihetta sain teiltä vastaajilta, joten kiitos siitä.
Ajatus vain. Sanoit että sinulla se muutama ystävä on. Kutsu yksi mukaan, menkää yhdessä sille keikalle ja pyydä miestäsi (tai vihjaa jos ymmärtää vihjeitä) omistamaan yksi laulu sinulle merkkipäiväsi kunniaksi. Juhlikaa kaksin ystävän kanssa, pullo kuohuvaa pöytään, ja kotiin yhtä matkaa väsyneen miehen kanssa.
Niin itse tekisin. Se musta mieli menee ohi kyllä.
***
Älä ole musta mieli, käännä kaikki aina elämässäsi hyväksi..=) esimerkiksi tässä tapauksessa, sinun (ja minun) laiselle erakkomielisellehän on aivan mahtava juttu että on jo ohjelmaa järjestetty! sinähän voisit kutsua enemmänkin ystäviä/tuttuja paikalle katsomaan lahjakasta poikaystävääsi, "jonka keikkaa et haluaisi missata edes omana syntymäpäivänäsi".;)
Ja nyt ei sinulla ole kasvojen menettämisen riskiä, jos kaikki kutsutut ei tulekaan. Kukaan keikalla oleva ei tiedä ketkä tulivat ja ketkä eivät, eikä kakkua jää liikaa syntymäpäiväpöytään..;)
Jokainen joka tulee on mukava yllätys, ja jos ei vaikka kukaan tulisikaan, voisit aina kääntää sen hyväksi ja ajatella että onpa mukava olla viettämässä syntymäpäiväjuhlia poikaystäväni bändin soittaessa minulle..=) Ja varmasti poikaystäväsikin sitä arvostaa ettet lähde itsekkääsi viettämään syntymäpäiviäsi ystäviesi kanssa bilettäen, vaan että hän on sinulle tärkeä.