Hei!
Lueskelin täällä keskusteluja ja toisaalta helpotus huomata että vaikeaa se on muillakin...Itse en eroa ole vielä hakenut mutta ei se kovin kaukana ole :(
Itselläni on takana pitkä 10 vuoden yhdessäolo, pian 5 vuotta niistä on oltu naimisissa. Sanon että 10 vuotta on pitkä aika siksi, että olen vielä reilusti alle kolmikymppinen.Lapsia meillä ei ole...
Nyt itseäni ahdistanut parisuhde jo pidemmän aikaa. Olen koittanut siitä miehelle puhua mutta ei tunnu tehoavan. Kunnes tällä viikolla menin sanomaan että olo on niin paha että en tiedä pystynkö olemaan kotona enää.Seurauksena tästä olo on nyt sellanen että mun pitää huolehtia myös miehen hyvinvoinnista koska hänelläkin on paha olla,ja mähän sen pahan olon aiheutin. Ahdistaa entistä enemmän. Ainoa mitä olen pyytänyt on oma aika ja sitä en saa...
Vaikeinta on se että mies on tosi kiltti, huolehtivainen jne.Ja se että mehän olemme myös eräässä mielessä kasvaneet yhdessä aikuisiksi.En tosiaankaan haluaisi heittää tätä aikaa ns.hukkaan mutta en näe keinoa miten voisin seuraavat vuosikymmenet olla onnellinen täällä hänen kanssaan.Ja seuraava ajatus on se että ajattelen vain itseäni, en halua muita kuitenkaan loukata.Mielessä liikkuu vaan että miten paha olo pitää olla että voin lähteä...!!! Kun edes tapeltaisiin niin olisi helpompaa lähteä mutta ei!
Miestä pelottaa ehkä enemmän muiden reaktio tilanteeseen kuin itse tilanne vaikka hänelläkin paha olo on, siltä ainakin tuntuu.Oma pää ihan sekasin,vaikuttaa lie myös siihen ettei tekstistäkään tule lainkaan järkevää:)
Josko mua viisaammiltä edes jotain neuvoa löytyisi, vaikka en tiedä onko tähän tilanteeseen mitään neuvoa! Tiedän että itsehän mun ne päätökset pitäis pystyä tekemään...
Lueskelin täällä keskusteluja ja toisaalta helpotus huomata että vaikeaa se on muillakin...Itse en eroa ole vielä hakenut mutta ei se kovin kaukana ole :(
Itselläni on takana pitkä 10 vuoden yhdessäolo, pian 5 vuotta niistä on oltu naimisissa. Sanon että 10 vuotta on pitkä aika siksi, että olen vielä reilusti alle kolmikymppinen.Lapsia meillä ei ole...
Nyt itseäni ahdistanut parisuhde jo pidemmän aikaa. Olen koittanut siitä miehelle puhua mutta ei tunnu tehoavan. Kunnes tällä viikolla menin sanomaan että olo on niin paha että en tiedä pystynkö olemaan kotona enää.Seurauksena tästä olo on nyt sellanen että mun pitää huolehtia myös miehen hyvinvoinnista koska hänelläkin on paha olla,ja mähän sen pahan olon aiheutin. Ahdistaa entistä enemmän. Ainoa mitä olen pyytänyt on oma aika ja sitä en saa...
Vaikeinta on se että mies on tosi kiltti, huolehtivainen jne.Ja se että mehän olemme myös eräässä mielessä kasvaneet yhdessä aikuisiksi.En tosiaankaan haluaisi heittää tätä aikaa ns.hukkaan mutta en näe keinoa miten voisin seuraavat vuosikymmenet olla onnellinen täällä hänen kanssaan.Ja seuraava ajatus on se että ajattelen vain itseäni, en halua muita kuitenkaan loukata.Mielessä liikkuu vaan että miten paha olo pitää olla että voin lähteä...!!! Kun edes tapeltaisiin niin olisi helpompaa lähteä mutta ei!
Miestä pelottaa ehkä enemmän muiden reaktio tilanteeseen kuin itse tilanne vaikka hänelläkin paha olo on, siltä ainakin tuntuu.Oma pää ihan sekasin,vaikuttaa lie myös siihen ettei tekstistäkään tule lainkaan järkevää:)
Josko mua viisaammiltä edes jotain neuvoa löytyisi, vaikka en tiedä onko tähän tilanteeseen mitään neuvoa! Tiedän että itsehän mun ne päätökset pitäis pystyä tekemään...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen kokenut avioeron ja se tapahtui minun päätöksestäni.
Jos on paha olla ihmisen kanssa niin kannattaako sitä oikeasti jatkaa?! Itse sain huomata että suorastaan kivi putosi sydämmeltä kun laitoin viimeisen kerran yhteisen kotimme oven kiinni, enkä ole katunut ratkaisuani päivääkään!
Muiden mielipiteitä on turha ajatella, eihän tätä elämää muille eletä!
Ratkaisua kannattaa toki harkita tarkkaan. Mutta olet niin nuori että elämä on vielä edessä ja hetkellinenkin erossa olo voi antaa toisenlaista perspektiiviä asioihin, sitä kannattaa ehkä kokeilla niin ratkaisu voi syntyä kuin itsestään.
tässä ois jätetyn puheenvuoro.minä olen myös niin kuin miehesi tuntuu
olevan n.s kiltti mies joka jätettiin.jotenki tuntuu,että minä en ansainnu tätä eroa.suhtautuminen naisiin on muuttunut melko raatomaiseksi,en enään passaa uusissa suhteissa naisia,vaan ajattelen asioissa lähinnä itseäni.mieti mitä elämältäsi haet ja onko se ero kumminkaan ratkaisu.minusta tuntuu,vaikka ex-vaimo lähti vähän ylimielisenäki,niin hänenkään elämä ole siitä parantunut.
Mietin itse aivan samaa.. en usko tulevaisuuteen mieheni kanssa, olemme olleet yhdessä 10v, meillä on neljä lasta ja olemme reilusti alle 30v. Mies on ollut paljon poissa kotoa, jotenki ensin kasvettiin yhteen ja nyt on kasvettu erilleen... tuntuu ettei toista enää tunne ja ei kiinnosta. Järkeä ei ole jatkaa, mutta miten asian voi ilmaista toiselle? Hirmuisen hankalaa!