Tässä sinkkuna pitkään olleena ymmärrän kuinka joskus mieli voi olla apeana kun parisuhteet ei ota onnistuakseen tai ne joista kiinnostut, eivät kiinnostu sinusta ja toisinpän.
Mutta nyt, hyvät immeiset, heitän teille haasteen: Lähtekää ulos, tavatkaa ihmisiä, viettäkää välillä aikaa kaveriporukassa yrittämättä etsiä sitä oikeaa. Vierailkaa deittipalstoilla ihan vaan huvikseen. Jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan niin kiva! Jos joku pyytää sinua kahville niin lähdet sen suurempia miettimättä/ pelkäämättä/odottamatta. Välillä voit itsekin pyytää toista kahville, jos toinen ei lähde niin mitäpä sitten?
Jos ei otettaisi tuota deittailua niin vakavasti, vaan lähdetään siltä pohjalta että on kiva viettää aika toisen kanssa. Voihan samalla katsoa voisiko jostain ihmisestä kiinnostua, jos ei, niin eipä sitten.
Jos elämästä tuntuu puuttuvan jotain, niin heittäydytään aktiiviseksi. Käydään uusissa paikoissa ja tavata uusia ihmisiä, ihan ystävänä. Hylätään vanhat kaavat, jotka ei ole toimineet. Heitetään omat ennakkoluulot syrjään ja nautitaan elämästä. Aina välillä eteen astuu sellainen ihminen johon mielellään tutustuisi paremmin.
Noh, tällaista kevätauringon aiheuttamaa vallattomuutta täällä. Vaikka positiivinen sävy voi ärsyttää kaikessa liiallisuudessaan, niin jonkinlainen totuuden siemen tähänkin kenties on upotettu. Haaste on heitetty! Otetaanko se vastaan?
Mutta nyt, hyvät immeiset, heitän teille haasteen: Lähtekää ulos, tavatkaa ihmisiä, viettäkää välillä aikaa kaveriporukassa yrittämättä etsiä sitä oikeaa. Vierailkaa deittipalstoilla ihan vaan huvikseen. Jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan niin kiva! Jos joku pyytää sinua kahville niin lähdet sen suurempia miettimättä/ pelkäämättä/odottamatta. Välillä voit itsekin pyytää toista kahville, jos toinen ei lähde niin mitäpä sitten?
Jos ei otettaisi tuota deittailua niin vakavasti, vaan lähdetään siltä pohjalta että on kiva viettää aika toisen kanssa. Voihan samalla katsoa voisiko jostain ihmisestä kiinnostua, jos ei, niin eipä sitten.
Jos elämästä tuntuu puuttuvan jotain, niin heittäydytään aktiiviseksi. Käydään uusissa paikoissa ja tavata uusia ihmisiä, ihan ystävänä. Hylätään vanhat kaavat, jotka ei ole toimineet. Heitetään omat ennakkoluulot syrjään ja nautitaan elämästä. Aina välillä eteen astuu sellainen ihminen johon mielellään tutustuisi paremmin.
Noh, tällaista kevätauringon aiheuttamaa vallattomuutta täällä. Vaikka positiivinen sävy voi ärsyttää kaikessa liiallisuudessaan, niin jonkinlainen totuuden siemen tähänkin kenties on upotettu. Haaste on heitetty! Otetaanko se vastaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tommosta vilpitöntä asennetta kaivataan enemmänkin täällä, se on oikein!!
Oliko tämä puheenvuoro ihmiskunnan pelastamiseksi vai parisuhteiden puolesta?
Mitä vikaa on olla sinkkuna? Tarvitseeko sitä niin aktiiviseksi heittäytyä? Ai siksi, että olisi mahdollisuus löytää seuraa. Miksi sitä haluaisin löytää?
Pitäkää kinkerinne. Minä olen kotona.
Jos toista ihmistä ei kaipaa vierelleen ja on tilanteessa jossa haluaa olla, niin hieno juttu! Itse vaan kaipaan toista ihmistä ja kannustuspuhe oli tarkoittu samanmoisille. Eli pidän kinkerini :D
Ja puhe oli oman elämän tyytyväisyyden puolesta, epätoivoa ja ikävää asennetta vastaan noissa parisuhdemarkkinoilla.
Sinkkuudessa sinänsä ei mitään vikaa, jos muutosta halua. Näin se on! :)
Minä olen samaa mieltä. Olen pari päivää lukenut tämän sinkkupalstan viestejä, ja löytänyt 90% katkeran sävyisiä kirjoituksia. Minun tuntemani sinkut taas ovat 80% onnellisia. Eli tänne on kieltämät ajautunut paljon katkeruutta kantavia ihmisiä. Ehkä sitä ei aina itse huomaa, mutta sellainen asenne heijastuu ulospäin ja varmasti karkottaa loputkin potentiaaliset kumppanit kauas.
---ja tärkeä pointti!!!
Mitä sitten jos oot sinkku ja muilla tuntuu rullaavan. Yksi huomio minkä olen tehnyt, että ulkonäkö ei ole este parisuhteelle. Vähemmän kauniit seurustelee tasoistensa kanssa, tavikset tavisten, kauniit komeiden. Luonnollista. Jos luulet, että sinkkuutesi syy on vain ulkonäkö, its bullshit. Ihmiset, jotka eivät ole suhteita kolunneet voivat ajatella näin mustavalkoisesti. Kauniilla naamalla et pelasta kriisejä, jotka johtuvat esim.toisen epävarmuudesta tai mustasukkaisuudesta. Hyvä kroppa ei riitä, kun asutaan saman katon alla ja eletään yhdessä. Ihmissuhteet on jotain paljon syvempää, kahden ihmisen symbioosi. Siinä ei kermakuorrutukset pitkälle kanna. Tsemppiä ja uskoa itseesi. Its all about the personal chemistry.
Ei minulla ole kaveriporukkaa jonka kanssa "hengailla"
Vierailin deittipalstoilla huvikseni, kirjoittelu loppui aina kun naiset saivat kuvani.
Alan hieman vakavoitumaan, sillä kukaan ei nähtävästi kiinnostu minusta.
Ennakkoluuloja ei ole, on vain kokemukseen perustuvia oletuksia jotka ovat käytännössä aina oikeassa.
kuraista kevättä kaikille saatana.
Niin, en tiedä millaisten naisten kanssa olet kiroitellut. Minun näkemykseni on, että deittipalstoilla liikkuu hyvinkin paljon kauniita tyttöjä, mutta pakko myöntää, että on siellä niitäkin jotka kuvittelevat olevansa erityisen kauniita.. Pinnallisuus on kova sana tollasilla markkinoilla, jossa ihminen pitää laittaa paperille. Livelife. En usko, että kukaan voi niin ruma olla, ettei ketään saa. Kyse voi olla hygieniasta, vaatteista, olemuksesta.. näihin kaikkiin itse kiinnitän huomiota.
Nytpä kokeilet uusiksi. Jos ei ole kaveriporukkaa niin rohkeasti johonkin toimintaan, jossa voisi tavata uusia ystäviä. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta voisiko sitä kokeilla? Ja tosiaan, ei jotta tapaisi jonkun Sen Oikean, vaan jotta voi viettää aikaa toisten parissa. Piristää kummasti!
Jos deittipalstoilta on ikäviä kokemuksia niin ota ja tutustu luonnossa. Itsevarmuutta, herkkyyttä ja iloista mieltä mukaan.
Aurinkoista kevättä sullekkin, prkl! ;)
Hehheh...olette te veli-ja sisarkultia...prkl :).
Minulle taas nämä livehommat saa riittää kun niistä on jo kymmenien vuosien kokemus.
Nyt olenkin etsinyt vain täältä seuraa ja kivoja naisia oon tavannutkin.
Aloittaja otti hienosti esiin asian kuinka me monet turhankin vakavasti otetaan nämä jutut.
Eihän se toki saa niin olla että eka treffikumppani olisi se loppuelämän kaveri myös.
Minä olen treffaillut vastenmielisiäkin naisia ja varmaan itsekin olen ollut joillekin mutta kahvit on juotu ja perästä on kuulunut jos vielä nähdään.
Kevään jatkoa kaikille ja pilkettä silmäkulmaan.
rehellisyys ennen kaikkea...jos olet varattu älä esitä vapaata ikinä...paskamainen temppu sille varatulle melkein kuin petettäis ihan oikeesti...live is life näinhän se menee kun sen oikein oivaltaa
Kiitos piristävästä viestistäsi, kannatti lukea :)
Hieno homma! Muutkin mukaan! Ja eiku totetuttaan käytännössä. Tänään on jo eka päivä jollon voi toimia ja tehdä jotain sellaista, jolla yllättää itsensäkin. Jotain hauskaa ja harmitonta, moikatkaa tuntematonta, käykää jutteleen tai tarjotkaa paukku. Pyytäkää jotain kahville tai istumaan iltaa, katsomaan leffaa tai mitä vaan. Vapaaehtoisia?
Minä ainakin lähden kahville ihan muuten vaan. Pistäkää paremmaksi!? :D
Taas huomaa että oli naisen tekemä aloitus. On eri asia olla sinkku naisena kuin miehenä. Naisilla on yleensä laajempi sosiaalisten suhteiden verkosto. Aina löytyy kaveri ulos, koti-iltaa viettämään, juttelemaan. Naisena saat yleensä positiivista palautetta vaikka menisit tuntemattomille jutteleen, miestä katsotaan kieroon, varsinkin naiset. Toki komeat miehet on asia erikseen mutta tässäpä olikin kyse muista sinkuista.
On totta mitä aloittaja sanoin siitä että pitäisi ottaa rennompi asenne ja tutustua muuten vain, ei sillä oletuksella että etsitään sitä oikeaa. Mutta negatiiviset kokemukset, tylyt pakit, kieroon katsomiset, paikalta liukenemiset, välttelyt ym epämiellyttävät asiat saavat useimmat masentumaan, katkeroitumaan ja olemaan alakuloisia. Ei se ole kenenkään miehen itsetarkoitus vaan kokemukset ajavat siihen. Erittäin monella miehellä on naisista vain näitä ikäviä ja miestä alentavia kokemuksia.
Kuulostaa jopa naiivilta ohjeelta että hymyile ja ole iloinen, yritä tutustua positiivisella asenteella kun kokemukset on mitä on. Hyväähän ap tarkoittaa sanomallaan, mutta se ei ikävä kyllä tavismiehen asemaa auta. Mutta nainen ei voi koskaan olla niin hyljeksitty kuin mies, joten ei tätä tilannetta voikaan naisena käsittää.
Kyllä, naisen oli aloitus. Ei ole mikään luonnonlaki, että naisella on laajempi sosiaalinen verkosto. Sellaisen voi hankkia miehetkin. Ja useinhan yksikin ystävä riittää. Oma sosiaalinen verkostoni ei ole huiman laaja, mutta läheisiä ystäviä on muutama. Koitan silti mielelläni kasvattaa tätä ihmisten piiriä.
Siinä saatat olla oikeassa, että naiset voivat olla julmia kun heitä lähestyy ei-toivottu mies. Tosin naisenakin olen saanut aika moukkamaisia kommentteja ja eihän ne kivoilta tunnu. Pointti onkin se, että kaikki ihmiset ei onneksemme ole sellaisia moukkia, vaan osa on henkisesti jo kasvanut aikuiseksi. Eipä siis anneta niille moukille sitä valtaa vaikuttaa meihin niin syvästi. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.
Minäpä ainakin lupaan etten kenellekään sano moukkamaisesti jos jutteleen tulee, en ole sanonut tähän mennessäkään. Poikkeuksena todella törkeät lähestymistavat, joihin saatan vastata hieman nihkeästi.
Ohjeeni ei ole hymyile ja ole iloinen, vaan älä ota vakavasti. Enpä minä tosin ole mikään toisia ohjeistamaan, mutta jospa me tavataan tänä iltana sattumalta, niin molemmat ottaa näillä ohjeilla rennosti ja juttelee mukavia jos siltä tuntuu. Jos tämän jälkeen ei ihan seukkaamaan aleta, niin ainakin molempien sosiaalinen piiri kasvoi yhdellä.
juu juu, ylipositiivinen asenne jatkuu, mutta en anna teidän lannistaa minua! Prkl! ;)
Olen samaa mieltä kuin ketjun aloittaja. Mikä sinua estää laajentamasta sitä sosiaalista verkostoasi? Itse olen nainen eikä minulla ole mitään hirveää määrää kavereita. Ja niitä kavereita on näin 3-kymppisenä pitänyt oikein etsimällä etsiä, esim. netistä. Eli oma aktiivisuus ratkaisee.
Baariseuraa ei omasta kaveripiiristä läheskään aina löydy, joten silloin on uskaltauduttava yksin liikenteeseen. Aika usein vietän myös koti-iltaa ihan itsekseni ruokaa kokkaillen ja telkkaria katsoen. Baarissa juttelen kyllä kaikille asiallisesti lähestyville miehille. Kaikki eivät vain aina ole asiallisia. En jaksa humalaisten sönkötystä ja klähmiviä äijiä en siedä ollenkaan. Baarissa törmää valitettavan usein sellaisiin törkimyksiin, jotka käyvät heti kiinni. Jos itse lähestyt naisia asiallisesti ja suht selvin päin niitä näitä jutellen, naisten tyly käytös on heidän oma häpeänsä. Kivat naiset osaavat käyttäytyä. Pakeille ei tietty mahda mitään, kun kaikki eivät vain kiinnostu kaikista. Mutta ainakin juttuseuraa pitäisi siis asiallisella käytöksellä saada.
Sanoisin kuten aloittajallekin, että helpommin sanottu kuin tehty:) Ei kai maailmassa olisi yksinäisiä jos sosiaalisen verkoston pystyisi luomaan noin vain. Tiedän, että laajan kaveripiirin omaavana on helpompi tutustua myös vastakkaiseen sukupuoleen.
Meillä miehillä vain on jotenkin se erakkoluonne mukana, moni lähtee yksin ennemmin kuin yrittää pyytää jotain mukaan. Osittain yksinäisyys on siis itsestä johtuvaa, mutta ei aina.
Täytyy myöntää että kateellisena olen kuullut joidenkin naistuttujeni juttuja kun he saavat menokavereita tuosta vaan, ihan arkisista ympyröistä. Itsellä työkavereita lukuunottamatta kaikki kaverit on lapsuusajan kavereita, joista sinkkuja ei yksikään. Siispä menokaveria ei ole.
Käyn myös yksin joskus viihteellä, mutta yleensä en saa juteltua koko illan aikana kenenkään kanssa. Koti-iltoja vietän nykyisin useimmiten.
Ei naiset minulle onneksi sika-törkeitä ole olleet, mutta sellaisia välinpitämättömiä. Eivät sano mitään tai lyhyesti sanottuaan jotain epäselvää lähtevät kävelemään. Näin ennen, oikeastaan vuosikausiin en ole tehnyt aloitteita naisten suuntaan, mitä nyt tanssiin saatan joskus tanssitaitoisena miehenä pyytää, mutta siinäkin hommassa saa pakkeja aika usein. En ole ollut koskaan sikamaisen törkeä ehdottelija tai käynyt käsiksi. En tiedä, mutta valitettavan usein baarimeno on just tuota.
En ole komea, mutta en nyt ihan törkeänkään näköinen ole mielestäni. Vaatetus ja hygienia on kunnossa.
No, tää on tämmöstä. Kyllä sitä kaveria ja naisystävää kaipailisi, mutta taitaa olla että ei semmoista tilannetta ihan heti tule. Vaatisi naiselta aloitteellisuutta koska itsellä aloitteentekointo on oikeastaan mennyt jo aikoja sitten.
Vuosien tauon jälkeen laitoin nettiin ilmoituksen, mutta todella hiljaista on ollut. Tuntuu että silloin 30-35 v ikäisenä tuli enemmän kirjoiteltua ja tavattuakin, mutta nyt homma todella hiljaista. Eli eipä sekään auta tähän tilanteeseen.
Eihän uusiin ihmisiin tutustuminen toki helppoa ole, mutta ei silti mahdotontakaan. Joskus ystävää voi etsiä netistä joskus se kävelee vastaan ihan sattumalta. Helposti tosin jää itse vaan kotiin miettimään yksinäisyyttään.
Mitäpäs jos selaisit kotikaupunkisi nettisivut läpi ja etsisit jonkun uuden hauskan jutun? Sellaisen mikä ikinä kiinnostaakaan. Se voisi olla esim. melontaa, jokin taistelulaji, kalastusta, teatteria, järjestötoimintaa, tanssia, kädentaitoja mitä ikinä vaan keksitkin: http://www.homma.fi/harrastushaku/index.php
Niin se taitaa vaan olla, että jos työn tai opiskelun kautta ei saa ystäviä, niin harrastus taitaa olla seuraavaksi paras tapa. Siellä tutustuu takulla ihmisiin, naisiin ja miehiin.
Vaikeinta taitaa vaan olla se lähteminen. Lupaatko yrittää? :)
Juu, harrastuksia minulla on. Ne on aika kausilunteisia ja sellaisia joissa ei naisia ainakaan tapaa. Tanssikursseilla kävin pari vuotta ja siellä kyllä naisia oli, mutta ei siellä koskaan mitään sellaista "säpinää" ollut saatikka olisi mitään tapaamisia sovittu, ei oikeastaan keskustelujakaan syntynyt, tanssittiin vain. Perisuomalaista meininkiä:)
Eikä kylläkään viitsi aloittaa sellaista harrastusta joka ei oikeasti kiinnosta. Toisaalta harrastus olis varmaan paras tapa tutustua.
Tuosta aiemmin mainitsemastani miesten sosiaalisuudesta vielä. Minulla on ollut eräs harrastus yli 20 vuotta ja vaikka juttelututtuja sieltä on, niin koskaan ei ole ollut mitään aktiviteettia harrastusympyröiden ulkopuolella, esim. ois lähdetty yhdessä viihteelle tmv.
Miehekkään suora tapa tutustua naisiin sillä mielellä on netti, mutta naiset ei ajattele kuten miehet ja paremmin naisten kanssa pääsisi tuttavuuteen ajan kanssa kuten esim. jonkun yhteisen harrastuksen kautta. Nettijutut on joko-tai heti treffien jälkeen ja naiset valitsee yleensä miehen kannalta sen huonomman vaihtoehdon:)
Oikeastaan ihmetyttää miksi tämä voikaan olla itselle niin vaikeaa. Toiset tutustuu naisiin tuosta vaan joka baarireissulla.