laskeeko vai nouseeko rima?

Ainakin uusiosinkulla tasaisesti eromasennuksesta irtipääsyn jälkeen. Ei sinkkuelämän hyviä puolia noin vain heitetä parisuhteen alttarille, ellei sitten vastaan satu juuri se ainoa oikea.

.. nousee.. koska kun on ollut pidemmän aikaa sinkkuna, niin sitä oppiikin elämään yksin... eikä enää halua vaan tyytyä johonkin!

Huomaa ettei vain halua jotain tyyppiä siihen, jotta olisi joku, vaan, että se oikeesti merkitsisi jotain. Kyllä se siitä=)

Yli vuosi sinkkuna ja rima on aika korkealla!
Siis sillä lailla,etten ikinä enää tuhlaa aikaani johonkuhun,josta heti aistin jotakin kieroa tai epärehellistä.Tai jonka kanssa elämänkatsomus menee ristiin.

Yritän olla rehellinen myös itse enkä mielestäni odota mahdottomia toiselta.Mut haluan opetella tietämään,mitä elämältä haluan.Kun itselle asiat on selkeitä,mielestäni on oikeus vaatia,että toinenkin on harrastanut itsetutkiskelua.

Pidän tasovaatimukseni vaikka sitä oikeaa ei ihan vielä ens viikonloppuna löydy.Mulla on aikaa,mutta ei kuitenkaan loputtomiin,jos haluan joskus miehen ja lapsia!Usko ei ole mennyt enkä usko että meneekään,kun päättää nauttia elämästä-oli miestä tai ei!

Vuosi eron jälkeen olis kelvannut melkein kuka vaan, mutta nyt ei kelpaa. Sinkkuna oppii elämään ja kynnys ottaa ketään sotkemaan kuvioitaan on korkea. Pelkkä pillu ei riitä. Pitää löytyä älyä ja luonnetta myös.

...ja hyvä niin! mieluummin "yksin", kuin huonossa seurassa. sitäpaitsi, itse en ole ollut kertaakaan yksinäinen, vaikka sinkkuna jo 5v. läheisiä kavereita on aina ollut, ja ne mulle paljon tärkeempiä kun joku ohimenevä tunnekuohu! ja seksiseuraa saa nykyään naurettavan helposti.

.....että rima kohoaa entistä korkeemmalle. Ihmismieli on välillä aikast outoo..... ei siitä ota selvää elävä! :o)

Helteistä viikkoo kaikille!

Kyllä rima nousee kokoajan. Nyt vaatii tasoa jo hetkellisiltä suhteilta. Sitoutumista ei varmaan enää osaa edes harkita. Oma itsenäisyys tulee kokoajan tärkeämmäksi. Yksin on hyvä olla kunhan ei tarvitse olla yksinäinen.
Sinkkuaikaa on nyt kestänyt 7 vuotta. Muutama lyhyt seurustelu ja muutama pitkähkö etäinen suhde, mutta yhteen muuttamista ei ole tarvinnut missään vaiheessa harkita. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta en usko enää ikinä asuvani kenenkään kanssa. Muutama hyvä naisystävä ja naiskaveri riittää. Seksuaaliset tarpeet saa tyydytettyä ja voi tosiaan valita tasokasta (seksi)seuraa. Ei mitään sitoutumisen paineita, joten sekin homma sujuu mukavasti.
Ulkonäkö ei tietenkään ole ainut ja tärkein asia, mutta kyllä sitä etsii itselleen hyvännäköistä ja ns. fiksua seuraa – sellaista, jonka kanssa voi liikkua päivänvalossakin ja keskustella erilaisista asioista sekä käydä kyläilemässä ystävien ja sukulaisten luona ja monissa erilaisissa tilaisuuksissa. Kukaan ei enää odota, että kumppanini olisi aina sama ja että eläisimme tai asuisimme yhdessä. Siis tämä on hyvä olotila.
Olen tavannut paljon itseni kaltaisia sinkkunaisia ja meillä menee hyvin.

Yhä selvemmin tiedän mitä halua.

Tähän on vain yksi oikea vastaus.

Rima laskee.

Minulla rima on sekä noussut että laskenut:
ulkoinen kauneus merkitsee entistä vähemmän, rima siis laskee mutta
sisäinen kauneus tulee yhä tärkeämmäksi, rima sen osalta siis nousee.
Uskoisin, että omalla kohdallani tähän vaikuttaa se, että sinkun vapauden
lisäksi ole alkanut tuntemaan itseni entistä yksinäisemmäksi.

Joopa joo – rima nousee ja mitä korkeammalle se nousee, niin sitä parempaa seuraa tuntuu löytyvän. Sinkkuuden alkuaikoina sitä varmaan epätoivoisesti haki uutta seuraa ja sitä mukaa kun uutta seuraa tuntui löytyvän, kasvoi itseluottamus ja vaatimustaso. Nyt on se tilanne, että hyvä seura tuntuu suorastaan hakeutuvan läheisyyteen ja ei ole mitään paniikinomaista tarvetta hakea seuraa – siis taitavat nämä kaksi asiaa kulkea käsi kädessä. Siis hyvä itsetunto vetää hyvää ja tasokasta seuraa. Tasokkuus ei kuitenkaan ole pelkkää hyvää ulkonäköä!

Koska naisille varatut ja "varatut" miehet eivät kelpaa niin heti kun ero edellisestä on selvä nousee kiinnostuneiden naisten määrä selvästi. Tällöin rimaa kannattaa ja on mahdollista nostaa (ellei halua heitä kaikkia ;-))

Ompas täällä paljon valehtelijoita.

Eli kaikilla käy näin:

Rima nousee siltä osin että totutaan yksinäisyyteen ja kipuunkin turtuu. Yksinäisyys ei vain tunnu enää missään.

Rima laskee siltä osin kun tulee yksinäinen heikko hetki. Silloin menee se kuka vaan joka sit lempataan kun itsetunto on taas kohonnut polveen asti.

Näin se vain menee. Toiset sanoo ylempää siks että oppii tuntemaan itsensä mut todellisuudessa tottumus on toinen luonto. Alemmassa sanotaan että reikä se on rinkelilläkin ja porkkanassakin loppujen lopuksi on charmia.

Ikävää.

Kiikku on ratkaisu

ollu kax vuotta sinkkuna. kaverit sanoo, et must on tullu kyyninen, nirso ja valikoiva. osittain totta.
oon tavannut, iskenyt ja tullut isketyksi miehistä, joita luulin että en vois koskaan saada. ne on nostanut rimaa, niin et kuka tahansa ei kelpaa. on todellakin oppinut tuntemaan itseään ja tietää mitä tahtoo ja ANSAITSEE!!!.
toisaalta,se valikoiminen johtuu myös siitä, et on helpompi sanoo ei kun antaa itsensä alttiix suhteelle ja läheisyydelle (jonka on jo unohtanut ja jota kuitenkin kaipaa...)

Entas me noin 80% miehista jotka ei ilmeisesti yliteta nykynaisten rimaa(jota he eivat kylla itsekaan ylita), riittaako teille kaikille se noin 20% jaettavaksi. Eikohan kannattaisi laskeutua maan pinnalle,katsoa peiliin ja valittaa lahimmaisista. Ylpealla ja koppavalla on paskanen loppu.

Mulla rima vaan laskee koko ajan...:( Olen ollut vuoden ilman pillua ja 99% suomalaisista naisista näyttää haluttavilta... Tekisi niin mieli päästä tuikkasemaan jotakuta, että...
Alkaa kohta osa miehistäkin kelpaamaan...--->Ei hyvä....