Miten teillä on raha-asioiden laita parisuhteessa? Tarkoitan, että tiedätkö kumppanisi tulot ja menot, näyttääkö hän tiliään/tiliotteitaan tai antaa nähdä vai salaileeko ja pitää niitä "omina henkilökohtaisina asioinaan"???
Musta tuntuu nyt erityisen pahalta,koska itse olen raha-asioiden suhteen ollut aina tosi rehellinen. Ilman kysymisiä. Mun mielestä molempien pitäs tietää missä mennään myös rahankäytön suhteen. En tarkoita mitään pikkutarkkaa kyttäämistä vaan ihan noin niinkuin suunnilleen tietää mihin sitä rahaa menee. Varsinkin kun sitä rahaa ei meillä ainakaan liikaa ole käytössä.
Olen lämmittämässä suhdettani uudelleen lasteni isään, joka pimitti multa raha-asioita aikoinaan. Ja nyt haluaisin luottamuksellisen pohjan myös siinä suhteessa jos yhdessä kerta olemme. Mutta hänpä ei halua "näyttää" mihin sitä rahaa menee (valittaa aina olevansa pa ja veikkaa)... Mulla on siinä suhteessa luottamus mennyt ja ainoa tapa hankkia se takaisin on tietää oikeesti mihin sitä menee eikä vain suusanallisesti! Olenko epänormaali tai tyhmä??? Pitääkö mun vain hyväksyä että ok, tilit on jokaisen henkilökohtainen juttu?
En saa rauhaa ,jos en tiedä että voin myös rahan käytössä luottaa mieheen. Eli kun sitä rahaa ei liikaa muutenkaan ole, niin ei ois kiva että sitä menee kankkulan kaivoon kun pitäs lapsillekin hommata kaikkea tarpeellista.
Olemme olleet avopari ja tähän mennessä minä olen kustantanut melkein kaikki lasten tarvikkeet. Tietty mies on osallistunut muuten talouteen, mutta sain tietää hänen veikkaavan suuria summia kaksi kertaa kuussa (meidän tuloihin nähden suuria!) ilman että tiesin mitään. Jouduimme hakemaan sossustakin rahaa että selvisimme. Sain raivarin kun selvisi mihin rahaa oli mennyt, kun muutenkin sai elää kituuttaa vähillä.
Miten voin enää luottaa tähän mieheen jos hänen asenteensa on edelleen, että omat tilit ovat hänen henkilökohtaisia asioitaan eikä minulle niitä näytä. Tulee tunne, että jotain salattavaa on :(
Kai se on sitten se miehen oikeus...
Musta tuntuu nyt erityisen pahalta,koska itse olen raha-asioiden suhteen ollut aina tosi rehellinen. Ilman kysymisiä. Mun mielestä molempien pitäs tietää missä mennään myös rahankäytön suhteen. En tarkoita mitään pikkutarkkaa kyttäämistä vaan ihan noin niinkuin suunnilleen tietää mihin sitä rahaa menee. Varsinkin kun sitä rahaa ei meillä ainakaan liikaa ole käytössä.
Olen lämmittämässä suhdettani uudelleen lasteni isään, joka pimitti multa raha-asioita aikoinaan. Ja nyt haluaisin luottamuksellisen pohjan myös siinä suhteessa jos yhdessä kerta olemme. Mutta hänpä ei halua "näyttää" mihin sitä rahaa menee (valittaa aina olevansa pa ja veikkaa)... Mulla on siinä suhteessa luottamus mennyt ja ainoa tapa hankkia se takaisin on tietää oikeesti mihin sitä menee eikä vain suusanallisesti! Olenko epänormaali tai tyhmä??? Pitääkö mun vain hyväksyä että ok, tilit on jokaisen henkilökohtainen juttu?
En saa rauhaa ,jos en tiedä että voin myös rahan käytössä luottaa mieheen. Eli kun sitä rahaa ei liikaa muutenkaan ole, niin ei ois kiva että sitä menee kankkulan kaivoon kun pitäs lapsillekin hommata kaikkea tarpeellista.
Olemme olleet avopari ja tähän mennessä minä olen kustantanut melkein kaikki lasten tarvikkeet. Tietty mies on osallistunut muuten talouteen, mutta sain tietää hänen veikkaavan suuria summia kaksi kertaa kuussa (meidän tuloihin nähden suuria!) ilman että tiesin mitään. Jouduimme hakemaan sossustakin rahaa että selvisimme. Sain raivarin kun selvisi mihin rahaa oli mennyt, kun muutenkin sai elää kituuttaa vähillä.
Miten voin enää luottaa tähän mieheen jos hänen asenteensa on edelleen, että omat tilit ovat hänen henkilökohtaisia asioitaan eikä minulle niitä näytä. Tulee tunne, että jotain salattavaa on :(
Kai se on sitten se miehen oikeus...
Vastaukset 8
Vanhimmat
on aina ollu yhteiset tilit. Se oli meille molemmille itsestään selvyys. Eli kaikki on yhteistä, rahatkin. Ja tottahan toki molemmat aina tietää myös rahan tulon ja menonkin. Senhän näkee esim. netistä. Pidämme myös budjettia, eli siitä näkee aina kaikki ostokset ja niiden suuruudet yms. En tiedä miks raha on monille niin kova tabu ettei siitä haluta puhua.
Meillä ei myöskään puhuta siitä paljonko kummallakin on rahaa. Avovaimoni ei tiedä paljonko minulla on tilillä/osakkeissa rahaa enkä minä hänen. Oikeastaan minua ei edes kiinnosta hänen raha-asiansa siihen pisteeseen asti kun ei ole minkäänlaisia vaikeuksia maksaa juoksevia kuluja.
Olemme sopineet että kumpikin maksamme viikon ruokaostokset vuoroviikoin. Käymme silloin kaupassa yhdessä. Summia ei kytätä koska usein viikon kaupasta ostettavat elintarvikkeet on n. 50e /- 10e. Ostoksia ei myöskään keskitetä mihinkään tiettyyn ketjuun, usein minä käyn mielummin k-kaupassa ja vaimoni s-ryhmässä:).
Asumiskulut myös on jaettu.
Kummallakin on oma auto. Mutta jos yhdessä matkustamme autolla jonnekkin pidemmälle, jaamme matkakulut. Toisesta autosta olemme tosin luopumassa sen vähäisen käytön/siitä aiheutuvien kulujen vuoksi.
Toki kumppanini tietää tuloni ja minä hänen tulonsa.
Mun mielestä tulot on henkilökohtainen juttu siihen asti kun tuntuu että yhteisistä menoista aiheutuvat kulut menee suurin piirtein tasan. Eli sullakin olisi ihan aiheellista vaatia miestä osallistumaan lapsesta aiheutuviin menoihin jos hän ei sitä itse ymmärrä.
en halua mitenkään kritisoida järjestelmäänne, kukin taaplaa tyylillään.
sanon vain, että kummeksuttaa.
Ette tiedä tarkkaan toistenne omaisuutta...no sanonpa vain, että jos siinä vaiheessa kun mennään avioon/ostetaan asunto/hankitaan lapsia, ei jompikumpi halua tasan tietää missä mennään, niin suhde ei välttämättä ole kovin intiimi henkisellä tasolla.
Tosin suhteita on erilaisia, ja jotkut ovat "keveämpiä" tässä suhteessa kuin toiset, Jotkut asuvat yhdessä mutta elävät omia elämiään.
Varaudu Jussi siihen, että jos yhteiselämä jatkuu, niin jossain vaiheessa tod. näk, toinen osapuoli haluaa tietää enemmän.
Minulla ja miehelläni on omat tilit jonne tulee palkka, mutta myös yksi yhteinen tili, jonne laitetaan kuukausittain saman verran rahaa. Yhteiseltä tililtä menee vuokrat, sähköt, vakuutukset yms. kodin perusmenot ja ruokaostokset kaupasta.
Omalle tilille jäävät rahat kumpikin käyttää miten parhaaksi katsoo sekä omiin että yhteisiin menoihin. Miehelläni on yli kaksi kertaa suuremmat tulot vuodessa kuin minulla, joten hän yleensä maksaa jos käydään syömässä ulkona ja hän tykkää minun hemmoittelusta eritavoin ..viime vuonna käytiin Venezuelassa 2 viikkoa hänen kustannuksellaan (tosin siinä oli sekä valmistumis- että synttärilahjaa myös samassa).. minä kompensoin tätä pitämällä kodin siistinä ja ruoan pöydässä kun hän tulee kotiin illalla.
Kumpikin tietää toistensa tulot, mutta ei me juuri seurata toisen rahankäyttöä kunhan vain yhteisellä tilillä on kodinhoitoon riittävästi rahaa. Minä saan shoppailla rauhassa kenkiä ja mieheni auton vanteita. Itse myös säästän kuukausittain niin paljon kuin vain mahdollista. Siitä on apua kun tulee yllättäviä menoja. Kummallakaan ei ole lainaa. Ainut mihin tarvitaan tulevaisuudessa lainaa on oma asunto. Jos on suurempia hankintoja esim. auto niin asiat järjestetään kahdestaan niin ettei lainaa tarvitse ottaa. Aikoinaan aloitettiin 400 euron mazdalla ja varojen lisääntyessä ja tarpeenvaatiessa ollaan vaihdettu kalliimpaan.
Mun mielestä sulla on kyllä oikeus tietää, että mihin suunnilleen miehesi rahaa käyttää, jos kerran on yhteinen talouskin. Ei se nyt niin mene, että sinä käytät vaikka 99% kaikki tulosi perheen elämiseen ja tarpeellisiin asioihin ja jos mies vaikka käyttää tuloistaan 50% omiin juttuihinsa. Ei se ole tasapuolista!
Kyllähän totta kai molemmilla on oikeus päättää rahoistaan, mutta ei tommonen peli vetele, jos oot ottanut miehen takasin ja ennen on ollut tuota rahaongelmaa, tai ettet voi rahankäytön suhteen luottaa mieheesi, tulisi hänen nyt ihan konkreettisesti voida näyttää sinulle, että hän on luotettava, jos kerran luulee sitä olevansa...
Omat vanhempani elivät niin, että isä pelasi suuren osan tuloista, äitini raatoi kahdessa työssä, että olisi voinut elättää minut ja veljeni, vaikka isällä olikin suht hyvät tulot. Lopulta vanhempani erosivat ja isäni joutuikin rahaongelmiin.
Sen vuoksi itse pidän omassa suhteessani todella tärkeänä sitä, että voin luottaa kumppaniini raha-asioissa. Meillä ei salailla tilien saldoja, mutta ei kuitenkaan kytätä kuitteja tai mitä toinen ostaa. Kunhan yhteiset menot hoidetaan kumpikin osaltamme, voi ne ylimääräiset sitten hyvällä omalla tunnolla kumpikin joko tuhlata tai säästää. Avoimuus on siis se juttu tässäkin suhteessa :)
Kiitos että kerroitte omia kokemuksianne, se on mulle tärkeää juuri nyt. Ihan itkettää kun saa aina taistella joka asiasta ja sellaset asiat mitkä tuntuu olevan mulle ainakin luonnollisia, niin sitten toinen ei tajua niitten merkitystä. Kun tää mun mies osaa jollain tapaa kommenteillaan manipuloida, että tunnen olevani itse kusipää kun edes viitsin vaatia moista kuten avoimmuutta raha-asioissa, vaikka sydämmessäni tiedän että niinhän sen pitää mennäkin!
Katsotaan nyt mitä tästä tulee, mutta ei todellakaan ole oikein että kun muutenkin on tiukka budjetti niin minä olen se maksaja lähes aina. Milloinkahan mies tarjoais mulle vaikka lounaan tai tois kukkia...Taitaapi olla haave vain, kun aina on peeaa. Itse en käy töissä vaan elän kelan tuella, mies on töissä. Tällä hetkellä emme asu saman katon alla, mutta hän kyllä viettää suurimman osan ajastaan täällä ja syö siis yhteistä ruokaa (tai siis minun ostamaa). Maksan bensat, kustannan roskaruoat ja ostan jopa vaatteita kun eihän hänellä koskaan ole varaa ostaa mitään tai ei viitsi.
Ärsyttävää ja olen tyhmä, mutta minkäs teet. Mies suuttuu jos alan tiukkaamaan osallistumista kustannuksiin ja sitten alkaa marttyyriksi.
Noh, itepä olen tieni valinnut :(
jatkatko suhteessa? kärsiä ja rakastaa? onko se sen arvoista?
t.melko samaa polkua tallustava pohdiskelija..
kuinka se manipulointi esiintyy? olet sentään huomannut tällaista tapahtuvan -onneksi! tajusitko heti alussa tulleesi manipuloiduksi, vai oletko pikkuhiljaa oppinut tarkkailemaan miehesi käyttäytymismallia siten, että tiedät milloin manipulatiivista vääntöä meneillään? ei taida (halua) miehesi tiedostaa itse käyttäytyvänsä manipuloivasti?!
-kaikenlaisia!