Kohtasin todella oudon tilanteen hiukan aikaa sitten kun näin pitkästä aikaa vanhaa ylä-aste -aikaista tuttuani/kaveriani, jonka kanssa asumme nyt samassa kaupungissa. Olimme aikaisemmin soitelleet kun hän oli muuttanut takaisin ja hokeneet, että täytyy lähteä joskus iltaa istumaan. No puheeksi se jäikin. Ja nyt näimme jopa pari vuotta tuon puhelun jälkeen ja keskellä katua. Tokaisin hänelle omasta mielestäni välittömästi, että täällä sitten törmätään pitkästä aikaa. En siis mennyt hulluna halaamaan ja astunut toisen reviirille.
Tämä kaverini meni aivan valjuksi, vastaili takaisin ja kertoi mitä kuuluu, mutta katsoi minua niin merkitsevästi alta kulmien, ottaen pari askelta taaksepäin, että näytti aivan kuin hän olisi pelännyt minua??? Mukana oli myös siskoni (he ovat tavanneet aikaisemmin) joka ihmetteli kaverin käytöstä ja totesi "että aivan kuin olisi mennyt paniikiiin".
Mitä ihmettä tuollaisesta voin nyt päätellä. Uskallanko samaa ihmistä enään kadun varrella tavatakaan jos tuo sama selvä säikkyminen on luvassa. Olen viime näkemästä kasvanut kymmenisen kiloa, mutta tuskin noin pikkumainen asia on voinut olla syynä hänen huimaan pelkotilaan. Todella epämiellyttävä tilanne ja luulen, että seuraavan kerran hänet kohdatessani joudun omaa pahaa oloani estääkseni kiertämään tämän kaukaa.
Tämä kaverini meni aivan valjuksi, vastaili takaisin ja kertoi mitä kuuluu, mutta katsoi minua niin merkitsevästi alta kulmien, ottaen pari askelta taaksepäin, että näytti aivan kuin hän olisi pelännyt minua??? Mukana oli myös siskoni (he ovat tavanneet aikaisemmin) joka ihmetteli kaverin käytöstä ja totesi "että aivan kuin olisi mennyt paniikiiin".
Mitä ihmettä tuollaisesta voin nyt päätellä. Uskallanko samaa ihmistä enään kadun varrella tavatakaan jos tuo sama selvä säikkyminen on luvassa. Olen viime näkemästä kasvanut kymmenisen kiloa, mutta tuskin noin pikkumainen asia on voinut olla syynä hänen huimaan pelkotilaan. Todella epämiellyttävä tilanne ja luulen, että seuraavan kerran hänet kohdatessani joudun omaa pahaa oloani estääkseni kiertämään tämän kaukaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kaverisi ei välttämättä pahalla "säikähtänyt" vaan oli onnesta sekaisin että melkein pyörtyi...
en sitten välttämättä ole oikeassa mutta ajattelisin näin itsekkin. Mielestäni kaverisi ei välttämättä enää säikähdä jos seuraavalla kerralla menet hänen luokseen. Se "säikähdys" oli varmaan pelkkää yllätystä..(:
säikähtämistä olla, mutta mietipä että sinähän itsekin olet melkein yhtä säikky, jos toisen säikähtämistä säikähdät!!?:D
Minusta on ihan ymmärrettävää, että jos tapaa vanhan ystävänsä vuosien jälkeen, ja vieläpä yllättäen, niin saattaa mennä "puihin".
On voinut omassa elämässä tapahtua kaikenlaista, vaikeitakin asioita, niin ei osaa heti alkaa niistä kertomaan.
Mutta luulen myös, että ei hän enää seuraavalla näkemisellä niin paljoa enää säikähdä. Mutta jos sinä olet rohkeampi, niin älä nyt hyvänen aika anna toisen pelästymisen estää tapaamistanne!
Voiko siitä olla kyse? ehkä hän ei vuosien jälkeen enään tunnistanut sinua ja pelästyi kun tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan yllättäen.
Jos haluat olla oikeudenmukainen, ajattelet ymmärtävästi ystävyydellä, myötätunnolla ystävääsi. Ymmärrät, että elämä on haavoittuvaa, ei mitään varmaa ja selkeää.
Jos sinua oikeasti kiinnostaa, mitä ystävällesi kuuluu, tai onko hänellä oikeasti paha olla tai pelkääkö hän, tai voisitko tehdä jotain asialle, koitapa etsiä joku hyvä ja rauhallinen hetki ja kysyä. Ehdota tapaamista pehmeästi ja varoen (kaikki eivät ole tottuneet olemaan aina ihmisten kanssa luonnollisesti niin paljoa), koita olla hienovarainen ja tunnustella ystäväsi fiiliksiä ja olotilaa.
Minulle kävi niin että olin äippälomalla ja näin työkaverin jolle huikkasin moi ja yritin mennä juttelemaan.
Mutta hän poistui välittömästi paikalta hätääntyneen näköisenä.
Jäin siihen ihan ällikällä lyötynä ja tottakai tuli mieleeni että mikä minussa oli vikana!
Sitten myöhemmin kuulin että hän oli jäänyt työpaikallani varkaudesta kiinni ja saanut lopputilin.
Luuli ilmeisesti että siitä olisin maininnut.
Jotain muuta voi olla siis takana näissä oudoissa kohtaamisissa.
ollut joku tutkimus, jonka mukaan hyvin suuri prosentti -osuus ihmisistä vie jotain tavaraa työpaikaltaan. Liikaa firman kyniä tai muuta sellaista. Että ei siinä nyt välttämättä mitään niin kauheaa ole. Suomessa vaan pidetään niin tiukkaa kuria, Välimeren maissa ei oltaisi niin kauhistuneita pienistä jutuista. Jos tää kaveri varastaa työpaikaltaan jotain, niin sillä taitaa olla oikeesti ongelmia ja se tarvis tukea. Että kandeisko sit kuitenkin koittaa mennä juttelemaan sille? Ei varmaan tunnu kivalta, että kaikki vanhat työkaverit puhuu, kuinka joku hädissään on vienyt työpaikalta jotain ja sit vielä on saanut potkut. Potkitaan pois ryhmästä.
Tais kolahtaa vähän liikaa omakohtaisesti, kun et edes vaivautunut lukemaan edellisen juttua. Hänhän oli ollut menossa juttelemaan, mutta syyllinen juoksi häpeissään pois. Oli sentään hitunen omatuntoa vielä jäljellä, toisin kuin mahtavassa Euroopassa.
Tosi kettuja juttuja teillä. Ei mitään ymmärrystä ja ystävällisyyttä. Ei siellä mitään syyllisiä ole. Vitsi mitä mielipiteitä täällä suomi24:ssa aina on. HEi,haloo, kasvakaa nyt vähän! Suomi on kuin joku !"#¤#%&/&:n tiukka muslimi -maa, kun tää on tää meininkin. Hei, come on!!!!! Ai mitä omakohtaisia juttuja, mulla vaan on paljon kavereita, ja ymmärrän ihmisiä!!!! Vitsin toopet.
Kyllä Euroopassa on omaatuntoa ja oikeudenmukaisuutta. VÄHÄN enemmän kuin täällä Pohjolan aavikkosoilla. Ta-daa.
tuollaaset idiootti -vastaukset. Kuvittelettekste todella rakentavanne jotain hyvää yhteiskuntaa näin? Ilmianna kaverisi, puukota kaikkia selkään, edistä vain omaa hyvää, tuijota omaan napaan. Vitsi, mitä kavereita. Ei oo totta. Ette oikeesti voi olla noin älykääpiöitä, suomalaiset hei. Oikeesti! Anteeks, että avaudun. Mut en vaan voi käsittää, eikö joillain ihmisillä oikeesti ole mitään empatiakykyä!!!! Siis ei mitään.
jäikö lääkkeet ottamatta?
Siis kyse oli siitä, että toinen pakoili työkavereitaan jäätyään kiinni varastamiseta. Mikä on kai ihan luonnollinen reaktio, kun tietää tehneensä jotain väärin ja häpeää sitä.
Oma lievästi hermostunut reaktiosi tähän...jokseenkin outo..
Helppo on sanoo, jos itellä on oikeita oikeita kavereita, jotka ei kiusaa ja ottaa toiset huomioon, tukee ja auttaa, ehjä elämä, ehjä perhe, ehjät vaatteet, iho etc.
Tosi kurja sun kommenttis, tuli tosi kurja olo. Kiitos vaan. Vedä sä niitä lääkkeitäs vaikka paksusuolees, ei kiinnosta.
Ai mistä kyse oli? Siitä, että keskustellaan keskustelupalstalla, ja jokainen saa sanoa ihan mitä tahansa haluaa, miltä itestä tuntuu, mitä muistaa, mitä näkee muista päälle tai alle, tai tekstien riveistä tai rivien välistä tai ihan miten vaan. Ja olis hyvä, jos ihmiset ymmärtäis toisiaan oikein, eikä ryhtyis vainoamaan ja korjaamaan toisten sanomisia, jotka ei oo vääriä ollenkaan, ne korjaajat ei välttämättä vaan oikein tajuu sitä messagea.
Jos sun mielestä sananvapauden toteuttaminen on sitä, että on jäänyt lääkkeet ottamatta, niin ei helevetti, missä maailmassa täällä eletään. Siinä onkin maailmanparantajilla sit hommaa, että saa ihmiset tajuamaan, että puhuminen ja itsensä ilmaiseminen on ihan normaalia ja luonnollista!!!
Voi elämän kevät, mut onneksi on valoisaa ja aurinkoista ulkona, vaikka talvi nyt olikin aika talvi.
Ehkä kaveri oli vain ujo tai jännittynyt. Hänelle on voinut sattua jotain joka on kolhinut itseluottamusta ja tehnyt hänet araksi. Tai sitten hänellä oli paha päivä, jokin ikävä asia vaivasi mieltä eikä pystynyt huomioimaan sinua enempää. Mene vaan reilusti juttelemaan seuraavalla kerralla. Ethän menetä siinä mitään, mutta voit tehdä hänelle palveluksen omalla reilulla suhtautumisellasi