Nyt tarvitaan nopeita vastauksia!!!
Avioliitossa 24vuotias nainen ja 34 vuotias mies. Kaksi lasta 6kk ja 1v 10kk.
Mies käy töissä 40h viikossa, nainen hoitaa lapset kotona. Nuorempi valvottaa edelleen öitä ja mies masentunut.
Kyse on omasta ajasta ja sen määrästä, ja oikeastaan mitä on oma-aika tälläisessä elämän tilanteessa kun on pieniä lapsia.
Kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuussa tulisi olla omaa-aikaa? Tasapuolisesti tietenkin mutta nyt kyse määrästä.
Vastatkaa pian ja asiallisesti!!!
Avioliitossa 24vuotias nainen ja 34 vuotias mies. Kaksi lasta 6kk ja 1v 10kk.
Mies käy töissä 40h viikossa, nainen hoitaa lapset kotona. Nuorempi valvottaa edelleen öitä ja mies masentunut.
Kyse on omasta ajasta ja sen määrästä, ja oikeastaan mitä on oma-aika tälläisessä elämän tilanteessa kun on pieniä lapsia.
Kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuussa tulisi olla omaa-aikaa? Tasapuolisesti tietenkin mutta nyt kyse määrästä.
Vastatkaa pian ja asiallisesti!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla omaa aikaa ei ole käytännössä ollenkaan, mutta en sitä koe tarvitsevanikaan.
Eiköhän tuo ole hieman henkilökohtainenkin asia, mutta itse yritän saada joka päivä tunnin-pari omaa aikaa, yleensä niin, että käyn lenkillä ja myöhemmin saunassa. Lisäksi silloin, jos haluan keskittyä johonkin hommaan kunnolla, esim. ompeluun tai siivoamiseen. Mutta tilanteeni on sikäli erilainen, että minulla on vain 1 lapsi, 2,5 kk.
Itse en laske tunteja, vaan sitä, mikä on minulle tärkeää. Eli esim. tunnin suunnistuslenkki on tärkeämpi kuin koko illan vapaa johonkin muuhun käytettynä. Sama pätee myös toisin päin, yritän antaa miehelleni aikaa hänelle tärkeisiin asioihin, silloin kuin oikeasti on tarvetta. Ja ne tarpeet tunnen kyllä ennestään tosi hyvin. Mutta kuten sanottu, minusta nämä ovat henkilökohtaisia asioita, toinen vaatii enemmän aikaa kuin toinen.
vapaa-aikaa, silloin kun vauva on vielä pieni, koska vauvat nukkuvat niin paljon. Myöhemmin sitä on paljoin vähemmän, eikä kahden pikkulapsen äidillä ole vapaa-aikaa juuri koskaan.
"eikä kahden pikkulapsen äidillä ole vapaa-aikaa juuri koskaan."
no tää kyllä riippuu ihan ihmisistä. jos ei sitä vapaa-aikaa halua järjestää tai mies on ihan tumpelo niin sit voi olla noin... normaalisti kyllä mieskin sen tajuaa et molempien vapaa-aika parantaa sitä parisuhdetta aivan älyttömästä.
nimim. kokemusta on.
vapaa-aikaa. Kuka edes tulisi teille lapsenvahdiksi, kun on kaksi noin pientä lasta eikä taida mieskään yksinään pärjätä heidän kanssaan? Yritä selvitä lasten ensimmäiset vuodet, äläkä kysele oman ajan perään. Kyllä se sitten helpottaa kun lapset ovat isompia. Samanikäiset sisarukset leikkivät mielellään keskenään. Kohta sinulla on helpompaa kuin yksilapsisilla tai sellaisilla, joiden lapsilla on isot ikäerot.
Olipa yksisilmäinen vastaus.Jokainen tarvitsee omaa aikaa, etenkin kahden pienen lapsen äiti.Tuon ikäisten lasten hoitaminen on niin intensiivistä, että ihan huoletta kyllä voi ottaa sitä aikaa vaikka päivittäin.Ja jos mies on masentunut, mut käy töissä, ei hän ole niin masentunut, etteikö voisi katsoa lapsiaan esim. äidin lenkin tms. verran.
No menepä sanomaan masentuneelle, että ettet ole NIIN masentunut ettetkö jaksaisi / voisi tehdä sitä tai tätä. Siitäkös se masennus sitten paranee. Ehkä kannattaisi ottaa aikuismaisempi ote noihin asioihin. Eikä omakohtainen kokemus/näkemyskään olisi pahasta. Kommenttini ei ole tarkoitettu myöskään ylenpalttiseen hyysäykseen.
Kirjoittelinkin tossa siitä miten lapsi muuttaa parisuhde -asiasta toisella otsikolla.. Tää on yksi juttu mitä en monissa perheissä tajua, että miksei toinen voi välillä olla lapsen/lasten kanssa yksin niin että toinen saa vapaa-aikaa?? Ja sit sama toisinpäin.
Hermothan siinä menee jos koko ajan kattellaan samoja naamoja, päivästä toiseen ja joka paikkaan mennään yhdessä jnejne. Meillä on ihan alusta asti ollut selvää et erikseenkin osataan tulla ja mennä, ja olla vaan kotonakin. Kokoonpanoon kuuluu välillä vain oma tenava, välillä myös samanikäinen ystävämme lapsi tai sitten kummilapsemme joka on ihan vauva. Välillä siis tuo kummilapsi ollut meillä hoidossa. Ja niin vaan on kummatkin pärjänneet vaikka onkin ollut kaksi ja välillä jopa HUI kolme pientä lasta siinä yhden aikuisen kanssa.
En kyllä yhtään ihmettele erotilastoja jos on paljon sellaisia perheitä joissa kumpikaan ei lasten kanssa yksin "pärjää" ja sitten pyöritään sitä koti-kauppa-koti rinkiä vuosikausia samalla jengillä. Kyllähän nyt aikuinen ihminen niin isä kuin äitikin välillä tarvitsee aikaa ihan ilman tenavia! Ei pitäis edes vanhemmaksi ryhtyä jos ei PÄRJÄÄ sitä muutamaa tuntia tai päivää lasten kanssa keskenään. Tai jos ei ole toiselle valmis vapaa-aikaa suomaan ja itselleen sit vastavuoroisesti sitä ottamaan. Hyvä eroreseptihän se siinä tietty on, muttamutta.....
Minä en sitä juuri siis vaadi mutta mies sitäkin enemmän..
Eli miehen omasta ajasta oli lähinnä kyse!!!!
anna? Kyllähän selvinnet lasten kanssa ilmankin miehen läsnäoloa.
Meillä lasten isä käy kotonaan joka toinen päivä kumminkin, ja tämä järjestely pelaa hienosti. Silloin kun hän on täällä, niin hän omistautuu lasten hoitoon 100% ja minä saan vapaa-aikaa, (ihan liikaakin)
eiköhän se masennus tulisi ensi alkuun hoitaa. Herran jestas! Järkeä ihmiset.
...kaksi pientä lasta, mies kans töissä 40h/vko, minä kotona lasten kaa....
Molemmat pääsee omiin harrastuksiin ja muille menoille 2-3 krt/vko ja noin 2-3 tuntii kerralla. Sillon kun minä lähden nii mies on lasten kaa ja hyvin pärjää.
Kuten muutkin on sanoneet, on molemmilla oltava edes vähän omaa aikaa. On se sinun aikasi sitten kahvilla käynti ystävän kanssa tai jumpassa käynti (esim 2x 1-2h viikossa) tekee se varmasti hyvää. Sama määrä sitten isännälle omaa aikaa, viettää hän sen sitten kuntosalilla tai jääkiekkomatsissa, hyvää se tekee hänellekin. Loput illat jää sitten perheen yhteisiin touhuihin.
Minullakin on toistaiseksi vain yksi lapsi 1v mutta pian on aikeissa yrittää toista. Ollaan sovittu näistä vapaa-ajoista isännän kanssa jo nyt. Nyt päästään molemmat tasauolisesti harrastamaan ja viettämään omaa aikaa, vaikka itse en tuulettumista juuri kaipaakkaan. Siitä saa kuitenkin voimia ja kärsivällisuuttä taas pariksi päiväksi.
Ollaan puhuttu ajan käytöstä mahdollisen toisen lapsen syntymän jälkeen ja molemmat tiedostaa, että oma aika jää joksikin aikaa. Kuitenkin yritetään jatkaa kuntoiluharastusta edes jossain määrin. Onneksi meillä on kaksi erittäin innokasta isoäitiä ja yksi molemmille mieluisa harrastus :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, oma aika ja yhteinen juttu.
Meillä minä menen 2-4 tuntia, 5 iltana viikossa. Isäntä meinaa että olen liikaa kotoa pois. Mutta minusta normaali määrä. Hyvin isäntä lapsien kanssa kotona pärjääkin. Hoidanhan minä arkisin sitä aina ku isäntä töissä. Mitä mieltä?
Elämässä on jaksoja jolloin ei kertakaikkiaan ole
omaa aikaa(pienet lapset) ja jaksoja jolloin omaa
aikaa on ehkä liiaksikin. Tietenkin tämä vaihte-
lee ihmisten olosuhteiden mukaan. Itsellä vaan
oli kolme pientä lasta, opiskelu ja miehen opis-
kelu, ei auttavia sukulaisia ja raha tiukassa.
Tätä monta vuotta, ei ollut vaihtoehtoja! Ei millään pahalla, mutta joskus vaan pitää, on
mentävä "läpi harmaan kiven" vaikka miltä tun-
tuisi. Sitten taas tulee toisenlaisia ajanjakso-
ja. Elämänmitassa lasten lapsuus on kuitenkin
lyhyt aika. Elämä ei aina ole helppoa - mutta
tarvitseekokaan?.. Jaksamista Sinulle, joskus
pilvet väistyvät.
pitää olla silti tasapuolisesti. Myös sinulla ja miehellä.
Saako hän öisin nukuttua? Unethan vaikuttavat aivan korvaamattomasti mielialaan!!!
Meillä ei ole omaa-aikaa. Valitettavasti. Mutta meillä se johtuu miehen työajoista.
Kehoitan sinua vain ottamaan edes pari kertaa viikossa oma kävelylenkki..
Itse kävin kerran joka toinen viikko painovartijoissa. Harvoin, mutta oli sekin rentouttavampaa kuin ei mitään olisi ollut!
Ja siinä samassa oma mieliala nousi kun liikakilot lähti...