Hei! Sen haluaisin tietää, että milloin näen ns. poikakaverini/mieheni äidin ja veljen, en oo vielä nähnyt?? Oltiin seurusteltu 2kk ja sit muutin tämän kihlaamattoman miehen luokse. Hän on nähnyt monia kertoja (10-20x) mun "porukat", mut miks mä en näe hänen "porukkaa"? :( Miten sen kysyisi?
Hän puhuu äidilleensä puhelimessa sillein kun ei olisi innostunut mistään äitinsä asioista ja hänen äitinsä soittaa MONTA kertaa viikossa ja on kysynyt esim. tämän mun miehen isästä ja veljestänsä, et onko pitänyt yhteyttä. (Vanhemmat eronneet ja asuvat tosi kaukana toisistaan). Veljensä ja äitinsä asuvat ihan samassa kaupungissa. Mieheni äiti on nähnyt minusta kuvia, mut en ole nähnyt heistä kuvia
Hän puhuu äidilleensä puhelimessa sillein kun ei olisi innostunut mistään äitinsä asioista ja hänen äitinsä soittaa MONTA kertaa viikossa ja on kysynyt esim. tämän mun miehen isästä ja veljestänsä, et onko pitänyt yhteyttä. (Vanhemmat eronneet ja asuvat tosi kaukana toisistaan). Veljensä ja äitinsä asuvat ihan samassa kaupungissa. Mieheni äiti on nähnyt minusta kuvia, mut en ole nähnyt heistä kuvia
Vastaukset 4
Vanhimmat
olette edenneet, jos kahden kuukauden seurustelun jälkeen muutatte yhteen.
Itselläni yleensä on mennyt puolisen vuotta seurustelua ennenkuin olen vienyt pojan näytille kotiin. Itse en vie sinne ketä tahansa poikaa.
Itse seurustelen kolmatta vuotta, mies on nähnyt äitini ja siskoni kerran, isääni eikä veljeäni vielä lainkaan. Asumme kaukana ja olosuhteiden pakosta asia menee näin. Ei tässä kukaan ihmettele.
Äitini sanoi kerran minulle saman jonka mummo oli hänelle ennen avioitumista sanonut: "tarkkaile sitä, kuinka mies kohtelee omaa äitiään. Samalla tavalla hän tulee kohtelemaan myös omaa puolisoaan."
Elin kerran avoliitossa miehen kanssa joka halveksi äitiään. Hän tiuski äidilleen puhelimeen tai saattoi olla hänelle täysin välinpitämätön. Minun teki monesti pahaa katsoa ja siitä meillä puhuttiinkin hyvin usein (äiti yksinhuoltaja). Mies loukkaantui kun sanoin kerran äitini ohjeen -raivostui siitä, voinko todella kuvitella että hän tekisi minulle samoin kuin äidilleen. Annoin olla ja yritin olla tukena miehelle. Ajattelin että miehen kunnioimattomuus äitiään kohtaan johtui lapsuudesta, eikä minulla sen suhteen ollut mitään hätää.
Muutaman vuoden kuluttua minä en enää ollut miehelle mitään. Saatoin itkeä yksinäisyyttäni ja pahaa oloani hänen selkänsä takana ilman että hän antoi edes ymmärtää että tiedostaa minun olemassa oloni. Minun mielipiteilläni ja ajatuksillani ei ollut väliä. Minä olin viallinen, syy siihen ettei hän kyennyt rakastamaan. Mies ei iloinnut onnistumisistani vaan mitätöi ne olan kohautuksella. Lopulta hän petti ja jäi siitä kiinni. Yritimme vielä jatkaa, mutta paineen alla hän ei jaksanut hillitä enää itseään, vaan kävi minuun käsiksi samalla tavoin kun näin hänen tönivän ja "käsittelevänsä" äitiään.
Minun oli päästävä pois. Muutin omilleni ja jatkoin elämääni vapaana.
Mies jatkaa edelleenkin omalla tavallaan. Hän ei tule koskaan myöntämään tekojaan tai kertomaan niistä kenellekään. Hänen tulevat kumppaninsakin saavat vielä osansa pelkästään siksi etteivät he tiedä ja luottavat sokeasti kuten minäkin suhteen aikana tein. Ole sinä varovaisempi.
Hän vie sinut kyllä kotiinsa kun aika on oikea.
Saako miehen sellaiseen "jamaan" mitenkään kun nyt on sillein, että miehen äiti puhuu joka puhelinsoitolla samaa asiaa kun näin on aina kuulemma? Ja miehen äänensävy on sellanen, että "ei kiinnosta kuunnella" Äidissä vika? Miehen veljel kuulemma mielenterveysongelmia joten miehen äiti kyselee onko veljestänsä (miehen) kuulunut mitään. Ja yks päivä mies sanoi, että vaihtaa uuden numeron ja mä saan sen vaan sit, et ei anna omaa numeroa muille. Miten saisi miestä iloisemmaksi?