Hirveä itseinho päällä. Menin lääkärille selvittämään todella raskaan ja jatkuvan väsymyksen syitä. Itse arvelin syyksi uniapneaa tai yleistä masennusta, kun perheessämme on vakavasti sairas omainen ja mieliala maassa.
Kyllä leukani loksahtivat, kun tämä itse vähän liiankin luiseva naislääkäri ehdotti, että "pudota painoa, niin mieli piristyy"!! Hän ei kuitenkaan kysynyt tai mitannut painoindeksiäni, enkä itsekään asiaa ottanut puheeksi. Itse asiassa olen BMI:n mukaan normaalipainoinen, mutta myönnettäköön, että kurveja löytyy. En kuitenkaan ole tiennyt, että normaalipainoisella muutama kilo sinne tänne vaikuttaisi terveydentilaa huomattavasti heikentävästi, jos kuitenkin alle 25 on painoindeksi.
Tokihan sitä aina on ollut fiilis, että kosmeettisista syistä voisi hiukan pudottaa. On vaan vaikea löytää energiaa laihdutukseen ja liikkumiseen, kun tavallisen arjenkin eläminen väsyttää niin paljon, että töiden jälkeen on pakko levätä koko ilta. Tämäkin viikonloppu meni nukkuessa. Lauantaina heräsin kyllä normaaliin aikaan noin klo 9, ja yritin sinnitellä pystyssä. Väsymys kuitenkin otti voiton, ja oli pakko mennä takaisin nukkumaan. Iltapäivällä pääisn vasta ylös, ja silloinkin hädin tuskin jaksoin käydä kaupassa.
Lääkärin käskystä olen nyt ollut laihdutuskuurilla viikon, eikä ainakaan hyvin terveellisestä ruokavaliosta ole tullut yhtään lisää energiaa, päin vastoin. Tuntuu, että tarvitsen jokaisen "sallitun" kalorin, ja näläntunne yhdistettynä väsymykseen on aivan kammottavaa. Ahdistaa ja väsyttää vielä enemmän. Onko jollain kokemusta siitä, miten selviää jatkuvasta näläntunteesta ja sen mukanaan tuomasta väsymyksestä laihdutuksen aikana? Laihdutustapani pitäisi olla kaikkien terveysoppien mukainen, eikä sen pitäisi olla liian rankka. Kyse ei ole niinkään herkkujen himoitsemisesta vaan puhtaasta nälästä.
Kyllä leukani loksahtivat, kun tämä itse vähän liiankin luiseva naislääkäri ehdotti, että "pudota painoa, niin mieli piristyy"!! Hän ei kuitenkaan kysynyt tai mitannut painoindeksiäni, enkä itsekään asiaa ottanut puheeksi. Itse asiassa olen BMI:n mukaan normaalipainoinen, mutta myönnettäköön, että kurveja löytyy. En kuitenkaan ole tiennyt, että normaalipainoisella muutama kilo sinne tänne vaikuttaisi terveydentilaa huomattavasti heikentävästi, jos kuitenkin alle 25 on painoindeksi.
Tokihan sitä aina on ollut fiilis, että kosmeettisista syistä voisi hiukan pudottaa. On vaan vaikea löytää energiaa laihdutukseen ja liikkumiseen, kun tavallisen arjenkin eläminen väsyttää niin paljon, että töiden jälkeen on pakko levätä koko ilta. Tämäkin viikonloppu meni nukkuessa. Lauantaina heräsin kyllä normaaliin aikaan noin klo 9, ja yritin sinnitellä pystyssä. Väsymys kuitenkin otti voiton, ja oli pakko mennä takaisin nukkumaan. Iltapäivällä pääisn vasta ylös, ja silloinkin hädin tuskin jaksoin käydä kaupassa.
Lääkärin käskystä olen nyt ollut laihdutuskuurilla viikon, eikä ainakaan hyvin terveellisestä ruokavaliosta ole tullut yhtään lisää energiaa, päin vastoin. Tuntuu, että tarvitsen jokaisen "sallitun" kalorin, ja näläntunne yhdistettynä väsymykseen on aivan kammottavaa. Ahdistaa ja väsyttää vielä enemmän. Onko jollain kokemusta siitä, miten selviää jatkuvasta näläntunteesta ja sen mukanaan tuomasta väsymyksestä laihdutuksen aikana? Laihdutustapani pitäisi olla kaikkien terveysoppien mukainen, eikä sen pitäisi olla liian rankka. Kyse ei ole niinkään herkkujen himoitsemisesta vaan puhtaasta nälästä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pyydä lääkäriltä kilpirauhasen arvojen mittaus.
Itselläni selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta,kun
olin hirveän väsynyt.Tuntui,että aina nukutti.
Nyt saatuani lääkkeen sairauteeni olen paljon
virkeämpi kuin aikaisemmin.
Itellä oli molemmat , nyt kondiksessa . Uniapnea väsytti niin perkuleesti , olin nukahtaa rattiin eräs iltapäivä vuosia sitten , se herätti .....
Uusi lääkäri , jos mahdollista , joka ottaa sinut tosissaan , ja vaadi päästä unitutkimukseen . Kirjoita paperille vaivat ja tuntemukset .
Lopeta laihdutuskuuri , ala syömään normaalisti kulutuksen mukaan , eihän nälkäisenä voi olla kovin pitkään . Lievä ylipaino tässä vaiheessa lienee pienempi paha , sen saa kuntoon myöhemmin kunhan muut asiat ensin järjestyvät .
sanoa voisiko mulla olla kilpirauhasessa jotain vikaa, kun oon syönyt yli 2 kuukautta n.1200 kcal päivässä, mutta paino ei ole laskenut kuin 1 kilon, ja sekin mahdollisesti vain nesteitä. Oon yleensä syönyt 1300 kcal kun en laihduta. Vielä vuosi sitten saatoin syödä ainakin 1400 kcal ilman painonnousua.
ihan mitään. Varsinkin, jos nuorista puhutaan.
Painoindeksi voi olla ihan kohdallaan, mutta keho täynnä läskiä. Nuorilla varsinkin on niin, että lihaksia ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Ollaan ns. laihoja läskejä, eli on vaan luuta, läskiä ja nahkaa. Ihmettelen, miten ne pysyy yleensä pystyssä.
Nuoren jätkät esim. muistuttaa pyöriäistä nykyään. Kädet on laihat, mutta ne hölskyy.
Kuntoilu kunnon ruoka piristää. Makoilu ei käy lääkkeeksi enää mihinkään.
Itse jos olen työpäivän päälle väsynyt, niin pakotan itseni lenkille. Loppu ilta ollaan ihan pirteänä.
Se voi olla joku Hannuhanhi-efekti. Kun nukkuu paljon on koko ajan vaan entistä väsyneempi. Kierre on loputon.
Nukkumalla ei lihakset kasva, jollei ole kyse palautumisesta liikuntasuorituksen jälkeen.
Myös masennukseen on liikunta paras lääke.
laihduttaminen ja ruokavalion terveellisyys. Olin masentunut ennen laihdutuksen aloitusta ja vielä ainakin ekan kuukauden alussa, mutta sitten alkoi helpottaa. Nyt tunnen oloni jopa innostuneeksi. Olin siis väsynyt ja innoton, mikään ei kiinnostanut eikä mitään jaksanut, ja oli koko ajan sellanen olo, että elämä on ihan paskaa.
Luulen, että suurin tekijä on liikunta, erityisesti jumpat. Tulee niin hyvä olo kun vetää ittensä piippuun siellä. Endorfiinia vapautuu oikein kunnolla. Lenkkeily piristää lenkin ajaksi, muttei vaikuta sen jälkeen enää erityisesti. Pieni kalorimääräkään ei haittaa, mulle huonoa oloa ja alhaista energiatasoa aiheutti nimenomaan se päinvastainen, eli energian ylibuukkaus. Ja varmasti myös verensokerin heittely, koska söin makeaa niin paljon.
Eihän tää välttämättä kaikille toimi, eli käy vaan jollain toisella lääkärillä. Se on kumma jos ei lääkäri osaa ottaa masennuksen mahdollisuutta huomioon. Sehän on kuitenkin ihan älyttömän yleistä.
Itse en halunnut terapiaan tai lääkitykseen, vaikka välillä olin niin huonona, että ois kyllä tarvinnu. Luulisin, että se ois vaikuttanut lähinnä negatiivisesti, koska olisin sitten suhtautunut itseeni vielä kielteisemmin. Enkä ois halunnut perustaa tunne-elämääni jollekin keinotekoiselle, kemialiselle aineelle. Nyt olen onneksi päässyt sieltä suosta, enkä usko, että tästä takaspäin käännytään. Kyllä se masennuksen voittaminen mulla lähtee itseni voittamisesta. Pitää vaan olla tarpeeksi hyvä olo alkuun, että pystyy aloittamaan.
miten olisi ruokaremontti? paaaljon hedelmiä pitämään sinut virkeänä, kasviksia ruoalla, kuitupitoista leipää jne... kaloreita ei ehkä kannata laskea, syö sen verran kuin tuntuu hyvältä, mutta ns hyvää energiaa! :)
Olisiko mahdollista, että lääkäri olisi kehottanut sinua liikkumaan enemmän. Painon pudotus ei ole se juttu vaan ihran vaihtuminen lihasmassaksi ja hormonitoiminnan saaminen kuntoon.
No se laihdutuskäsky lähinnä pahentaa sun mielialaa ja väsymystä. Aika törkeä lääkäri. Pitäisi tehdä ilmoitus tuollaisesta tyypistä. Sensijaan krooniseen väsymykseen auttaa ihan muut seikat. Lepääminen, gingseng, musta suklaa, liikunta, rentoutuminen haluamallasi tavalla. Tuki omaisen hoitamiseen yms..
Tässä yhteiskunnassa ei saa kenellekkään sanoa, että laihduta olet lihava. Oma perheenjäsen voi sanoa, mutta muuten se on jo loukkaus. On se tietenkin perheriidan paikkakin silloin, jos näin kotona möläyttää.
Lihavuus, jne. on minusta jokaisen oma-asia, mutta minusta juuri lääkäri on se ainut, joka saa sen sanoa ja se täytyy minusta sanoa juuri lääkärissä.
Muuten asia ei kuulu kenellekkään. On niitä muitakin ulkonäköasioita, joihin ei tarvitse kailottaa omia mielipiteitä.
Mutta ei kukaan lääkäri sano kenellekkään normaalipainoisen tai hieman ylipainoisen näköiselle, että laihduta, jos siinä ei ole takana jotain epäilyttävää.
Luulen, että lääkäri voi epäillä esim. todella, todella surkeaa kuntoa, joka ei ole mikään erikoinen tapaus nykyään, kun Häkämiehen lausuntoja seuraa töllöstä.
Nykyään on vaan ihmisiä, jotka ovat normaalipainoisen näköisiä, mutta läskejä ja erittäin huonokuntoisia. Se käy selville, kun riisuu paidan, vaikka keuhkojen kuuntelua varten ja tunnustelee "lihaksia". Lihaksia ei ole. Miksi? Varmaan siksi, kun niitä ei ole ikinä käytetty. Liikuntakyky on mennyt terveiltä, laihan näköisiltä ihmisiltä melkein kokonaan.
Silloin pitää laihduttaa läskit ja hankkia lihasta tilalle.
Se rasvaprosentti voi olla todella suuri myös normaalipainoisella, jos lihakset puuttuu. Sehän voi olla rankasti suurempi, kuin ylipainoisilla, joilla on läskin alla isot lihakset.
Kuulun vastikään, kun kaveri oli vienyt muksunsa lääkäriin, niin lääkäri oli ollutkin kaverin omasta terveydestä enemmän huolestunut. Lääkäri sanoi, että poika on kunnossa, mutta vedä itsesi kondikseen tai poika on ilman iskää pian. Viittasi liika lihavuuteen. Tämä liika lihava kaveri on ollut vuodenpäivät jo aika sutjakka kaveri. Lääkäri oli törkee, mutta tuskimpa kaveri siitä nyt välittää. Päinvastoin.
Kyse on terveysasiasta ja terveysvalistuksesta, jota kunnanlääkärien pitää varsinkin tehdä. Näin minusta.
Sama asia, kun ne sanoo, että liiku ja lopeta tupakanpoltto. Tai lopeta viinan kanssa läträys.
Oireesi todella viittaavat masennukseen tai johonkin muhun.
liika hiilihydraatin tai makean syönti vaan väsyttää lisää ja liika nukkuminen samoin.
yritä pakottaa itsesi ulos joka pvä, vaikka vain 30min ajaksi. Kävely auttaa ja piristää, sekä mieltä että kehoa. Älä jää nukkumaan koko pväksi, sillä vaan pilaat unirytmisi ja sitten taas ahmit lisää ja masennut lisää = kierre on valmis.
Eli nyt ruokavalio uusiksi, kasviksia ja vihanneksi ja hedelmiä, kaikki karkit ja valkoiset jauhot ja makaronit pois. Ruisleipää ja puuroa marjoineen tilalle.
Mene toiselle lääkärille, jos ensimmäinen ei ollut avuksi (eikä ehkä edes kuunnellut sinua). Voit saada häneltä tukea elämäntapasi muutokseen.
Liikunta on lääke, usko tai älä. Olen itse sen avulla päässyt ylös monen vuoden masennuksesta. Pienin askelin, siitä se lähtee!
Keskustelin lääkärin kommenteista terapeuttini kanssa, joka oli sitä mieltä, ettei minulla ainakaan päälle päin olisi tarvetta laihduttaa. Kehotti tekemään lääkäristä valituksen.
Valitettavasti kaikilla lääkäreillä eivät ole sosiaaliset taidot kohdallaan. Lääkiksen pääsykokeissa kun ei ole hakijan henkistä tilaa ja ihmisten kanssa työskentelyyn soveltuvuutta testaavaa osiota vieläkään. Saman lääkäriaseman toinen lääkäri oli puolestaan käyttäytynyt törkeästi työkaveriani kohtaan. Oli suositellut hänen vaivaansa (muu kuin "lihavuus") erikoislääkäriä, ja kun potilas oli kysellyt, mahtaako työterveyshuolto sen korjata tuli vastaukseksi kehotus jättää seuraava kampaajakäynti väliin ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Ja työkaveri olisi kuitenkin antanut kaikkensa, jotta saisi vaivansa parannettua.
Toki myös lääkärit ovat ihmisiä, ja heillä on huonoja päiviä. Kuitenkin potilaat ottavat heidän sanansa hyvin kirjaimellisesti ja vakavammin kuin maallikon möläytykset, joten olisiko parempi pitää suosiolla sairaspäivä silloin kun tekee mieli laukoa suustaan tyhmyyksiä?
Ja tunnetustihan normaalipainoisella muutaman kilon painonpudotus vaikuttaa suoranaiseen terveydentilaan aika vähäisesti. Jos olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen (BMI 23) ja ennen lääkärikäyntiä itseni hyväksynyt, niin perhana ei minulle joku kuivan kesän kurki tule antamaan noin tyhmiä neuvoja! Tais muijaa vähän risoa laihana lautana (sekään näky ei ollut kaunis), että kiloni ovat kasaantuneet lähinnä rintoihini. Vyötäröni ei toki ole omastakaan mielestäni tarpeeksi kapea, mutta eipä se sitä ollut silloinkaan, kun painoindeksini parikymppisenä oli 18. Samaa massua sitä oli silloinkin, vaikka koivet olivat kuin nälkämään lapsella. Luonnostaan hoikilla vanhemmillani on molemmilla sama "ongelma". Ja kyllä, olen yrittänyt vaikuttaa liikunnalla siihenkin osaan vartalosta. Olisi siis lääkäreidenkin syytä hyväksyä se, että meitä on moneen junaan ja muotoon. Jos terveystarkastuksessa todetaan, että olen terve ja arvoni kunnossa, niin mikä lääketieteellisesti ajaa sitä, että minun pitäisi laihduttaa? En vain jaksaisi ottaa hirveää stressiä tästäkin, kun on suurempiakin murheita elämässä. Tuntuu kornilta tulla kuihtuneen äitini luota syöpäosastolta, ja samaan aikaan laihduttaa täysin tervettä kroppaani.