Kun tavallaan mikään ei ole vielä edes alkanut, mutta itsestäni johtuen mikään ei myös voi alkaa. Olen liian arka. Tiedän silti hänen tunteiden olevan yhtä voimakkaita kuin omani. En millään voi unohtaa kaikkea, en tietenkään haluaisi edes, mutta taidan muuten vain tuhota itseni suremisella.
Yritän kyllä pärjätä, koska tiedän että hän ei haluaisi minun olevan onneton ja riutuvan toivottomuudessa. Mutta en nyt jaksa.
Yritän kyllä pärjätä, koska tiedän että hän ei haluaisi minun olevan onneton ja riutuvan toivottomuudessa. Mutta en nyt jaksa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla olisi elämäsi tilaisuus laittaa arkuutesi koetukselle. Mikä parisuhteessa pelottaa sinua? Suojeletko itseäsi sydänsuruilta pysymällä erossa rakkausasioissa? Sinun pitää nyt selvittää itsellesi ensin miksi olet niin arka kuin olet ja sen jälkeen teet kuten sydämesi sanoo. Jos hän tuntee sinua kohtaan niin hän ei voi ajatella pahaa sinusta, tällöin sinun arkuus on turhaa. Kokeile ylittämällä itsesi, kiipeä korkeammalle kuin koskaan ennen, elä tätä päivää huomisesta murehtimatta. Ei elämä anna mitään ennen kuin se ottaa :)
Muista että kaikki menee omalla painollaan, ei pidä väkisinkään yrittää mitään. Voit vaikka keskustella hänen kanssa arkuudestasi ja sitä kautta vaikka yhdessä voittaa se?
Kuten itse sanoitkin, ettei mitään ole ehtinyt edes alkaa.. Tutustukaa toisiinne. Kuulostelkaa miltä tuntuu ja edetkää hitaasti tai miten ikinä etenisitte. Sinun oma ajatusmaailma taitaa vaan tehdä tepposia :) Sinulla ei ole mitään pelättävää tässä maailmassa, tapahtui mitä tahansa ja milloin tahansa niin sinulla on itsesi ja itseluottamuksesi, omat mielipiteesi ja todenmukainen kuva itsestäsi. Aurinko nousee joka tapauksessa, ei pidä pelätä liikaa :)
Itsesuojeluvaisto on hyvä olla olemassa mutta se saattaa olla myös esteenä elämälle. Pärjäilehän siellä :P
Tekstisi kun kovasti vaikutti sellaiselta kiertelyltä ja kaartelulta, minkä toivoisi jäävän tyttökirjallisuuteen. Ei ihme, etteivät miehet ymmärrä naisia kun joka halvatun asia sanotaan mutkan kautta.
rohkeesti vaa otat yhteyttä ja keskustelut pystyyn..
olen näkyään tullut petetyksi monta kertaa,enkä oikein sanoja löydä tuohon.
kiinnostunut, keksi jotain asiaa auheesta, mistä hän olisi kiinnostunut ja kun pääset puheisiin, näet, kannattaako jatkaa.
En osaa kyllä sanoa mitä pelkään. Enkä usko että huonolla itsetunnolla tai hylätyksi tulemisen pelolla on paljoakaan vaikutusta. Jotakin tekemistä voi olla sillä, että mulla ei ole oikeastaan yhtään kokemusta parisuhteista. Olen varmaan tehnyt kaikki mahdolliset virheet mitä tulee onnellisen parisuhteen luomiseen, omien tunteiden näyttämiseen ja toisen huomioimiseen. Tämä toinen ihminen taitaa olla siinä käsityksessä tällä hetkellä että hän ei merkitse minulle mitään. En uskalla korjata asiaa, kun emme ole edes olleet yhteydessä aikohin. Oman vaikeutensa asiaan tuo tietysti vielä se että asutaan niin kaukana toisistamme. Rohkeutta kyllä tarvitsisin mahdottoman paljon.
oletko nainen vai mies? Se voisi jo auttaa meitä auttamaan sua, sukupuolien ajattelutavat poikkeat melkoisesti nimittäin. Mielellään kuultaisiin lisää tästä sinun tarinasta, miten hyvin esim. tunnette toisenne? Mikä estää sinua ottamasta häneen yhteyttä? Muista että ensin pitää oppia rakastamaan itseään ennen kuin kykenee tekemään sitä toisille. Arkuus ja herkkyys voi olla myös vahvuus ihmisessä ja se on luonnollinen asia jokaisessa meissä. Ikäsi?
Moni muukin ihminen taatusti painii saman asian kanssa ja jos haluat, että puhutaan tästä täällä niin siitä voi olla melkoisesti apua myös muille kohtalontovereillesi! :) Nimim. Been there
siis nainen.
Ei me niin hyvin tunneta toisiamme, tai ainakaan hän ei tunne minua koska en avaudu kovin helposti ihmisille.
Jännitys ja pelko(= lähinnä kai epävarmuus) estävät mua ottamasta yhteyttä. Tiedän kyllä että en menettäisi siinä mitään.
Anteeksi nyt etten osaa tämän enempää sanoa mitään. En ajattele että iällä on niin merkitystä ja rakkaudesta en mielelläni sano sanaakaan.