luin juuri yhden kirjan, jossa miehet kertoivat että naisille on vaikea sanoa "raakaa totuutta" tai antaa suoraa palautetta heidän töistään saati tulevista irtisanomisista.
Syynä nämä miehet kertoivat naisten olevan niin herkkiä, ettei heille voi puhua samalla lailla kuin miehille. Oletko samaa mieltä?
Syynä nämä miehet kertoivat naisten olevan niin herkkiä, ettei heille voi puhua samalla lailla kuin miehille. Oletko samaa mieltä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko se salaisuus?
"Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan". Lisa Marklund ja muistaakseni Lotta Snickaren kirjoittama.
minulla on se kirja. Hyvä kirja onkin.
mutta ainakin meidän töissä, jossa vaaditaan jämäkkyyttä ja välillä fyysistä suoriutumista, niin naiset jää miesten jalkoihin. Eikä niille kukaan ole koskaan päin naamaa viitsinyt sanoa, että mitä helvettiä tuonkin pikkuhomman kanssa askartelit viikon päivät, ite oisin tehny sen kahdessa päivässä.
ettei naisten työssä edistymistä auttaisi palautteen saaminen tai ettei naiset tarvitsisi palautetta?
tapa antaa palautetta on suora ja luulen naisten siitä vain loukkaantuvan.
Eikä ne työsuoritteet siitä kuitenkaan kummenisi, turhaa pahaa mieltä vaan aiheutuisi.
Sitä paitsi ne on johdon tehtäviä antaa palautetta, ei työkavereiden. Tehdään me vaan ne muijienkin työt, niin säilyy henki työpaikalla.
Riippuu niin paljon ihmisestä. Mä luulen, että ihmiset yleensäkin on huonoja ottamaan negatiivista palautetta vastaan olipa kyseessä sitten mies tai nainen. Aavistuksen verran perää tuossa väitteessä kuitenkin voi olla. Naiset taitaa loukkaantua helpommin ja ottaa asioita henkilökohtaisemmin kuin miehet, vaikka olisi työasioista kyse.
Itse koen esim. että tällä hetkellä naispomolleni on vaikea kertoa suoraan ikäviä asioita, koska tiedän hänen loukkaantuvan verisesti. Sitävastoin olen sanonut koko osastomme miespomolle hyvinkin suoraan asioita. Viimeksi kerroin hänelle, että mielestäni työpaikallamme ei olla tiettyjä asioita hoidettu johdon tasolta kuten pitää. Mies kysyi lisäkysymyksiä ja pyysi minua lähettämään hänelle ehdotuksia parannuksista ilman draamaa. Tämän saman kertoessani aikaisemmin omalle pomolleni hän tiuskaisi "no näin nyt asiat tehdään" ja sen jälkeen ollaan näytetty nyrpeää naamaa.
Mielestäni miehen tapa reagoida oli fiksumpi, mutta tämähän on vain yksi tapaus eikä sitä voi tietenkään yleistää.
Miespuolinen ex-pomoni luultavasti vihaa minua vieläkin lähes 10 vuoden jälkeen.:) Sattui olemaan tyyppiä jolle ei vastaan passannut sanoa missään asiassa vastaan. Erityisesti häntä taisi vituttaa että katsomalla miten tahansa minun perusteluni olivat täysin aukottomat, mutta tottakai loppujen lopuksi asia tehtiin "pomon tavalla".
tuollanen käyttäytyminen kertoo heikosta itsetunnosta. Ei luoteta siihen, että oma asema on turvattu jos ottaa muitakin mielipiteitä huomioon päätöksissään vaan pitää kynsin hampain pitää kiinni siitä, että asiat tehdään mun tavalla tai ei ollenkaan.
Ironista on, että käyttäytymällä noin ihminen usein menettää sen, mitä yrittää säilyttää...
mie oon törmänny huippupätevään naispomoon... sellaseen joka kestää myös sen negatiivisen palautteen , mut ainoostaan kerran.
Muuten naispuoleiset työkaverit joille on tullu annettua palautetta niiden toiminnasta ajattelemattomasti ja vähän epärakentavasti, eivät oo suhtautuneet siihen kovin hyvin. Tosin se hyväpuoli siinä on että naiset ei oo ihan niin pitkävihasia ja murjottajia verrattuna miehiin, mut taas sit mie ootan miehiltä paljon enemmän ku naisilta työpaikalla. Jostain syystä naisia pitää vaan ymmärtää että niille sattuu se "huono päivä" vähän useammin, mut johtuu varmaan siitä että aina oon ollu miesvaltasilla aloilla töissä.
yhtymään tuohon,itse työskentelen naisvaltaisella (hoito) alalla miehenä ja välillä joudun pohtimaan miten sanat laitan etten loukkaan ketään,välillä tippuu sammakkoja suusta sillä olen luonteeltani suora ihminen,usein on sellainen olo että jos katse voisi tappaa olisin kuollut jo varmaan tuhat kertaa:):).
Asiantuntijatehtävissä on ollut aika paljon helpompaa työskennellä naisten alaisena. En tiedä onko persoonassa vai missä "vika", mutta miespuoliset esimiehet tuntuvat kokevan minut jonkinlaiseksi uhkaksi. Sinällään hassua kun en ole edes kiinnostunut esimiestehtävistä.