Yhteisasuminen appivanhempien kanssa

Ainakin on elämää talossa.

Mutta kyllä melkein kuukauden olen putkeen saman katon alla asustellut.

Mikäs siinä jos ovat mukavia ihmisiä. Niin olivat minunkin mieheni vanhemmat harvinaisen mukavia ihmisiä, kunnes viime vierailun aikana alkoi muutama anopin piirre pikkuhiljaa pänniä.
Mitä todennäköisemmin sinun kannattaa varautua siihen, että yksityiselämää ei sinulla ja miehelläsi tulevaisuudessa ole lähes lainkaan. Sattuu olemaan niin, että melkein kaikissa muissa kulttuureissa vanhemmat työntävät nokkansa lastensa asioihin vielä silloinkin, kun lapset ovat jo itse aikuisia ja voi omiakin lapsia olla... Se on perussuomalaiselle aika kova pala nieltäväksi. Itseäni ainakin potuttaa aivan järjettömästi anoppi, joka tunkee nenänsä jok'ikiseen asiaan ja neuvoo kaikessa perunankeitosta hiusvärin valitsemiseen.

Hienoa. Mikäli miehesi ja appivanhempasi saavat Suomen mainetta eteenpäin ja pikku hiljaa tänne päin muuttamaan työkykyisiä ihmisiä, kaikki on osaltasi hyvin. Jos taas tulee elätettäviä Suomeen, et ole osaasi isänmaan puolesta hoidellut.

Tuota valinnoillasi työkuntoista ja -haluista ainesta Suomeen. Jos ja kun Mokut tekevät duunia, ovat he tietysti tervetulleita rakentajia maahamme,vanhempineenkin.

Jos taas Moku pakenee miehen työtä (sotaa käyvässä maassa kiväärin käteen ottamista ja mahdollista kuolemista oman maansa puolesta), ei sellaisesta Mokusta liene paljon iloa täälläkään.

Uskon kuitenkin, että hyvinkin onnistuu, jos kerran ovat mukavia ihmisiä. Muuttavatko teille lopullisesti vai joksikin ajaksi? Vaikkapa kolme kuukauttahan sietää melkein minunkin anoppiani.

Appivanhemmat ovat ihan ok, mutta miehen suomalaisella isäpuolella näyttää olevan hieman ennakkoluuloja koska olen suomalainen! Hehee... Me ei kyllä tunneta kovin hyvin. Hän on eronnut suomalaisesta naisesta joten en ihmettele jos on jotain jäänyt hampaankoloon. Ei silti pitäisi ajatella että minä olisin samanlainen kuin ex-vaimo, pelkästään kansalaisuuden perusteella! Joskus ihmisten yksinkertaisuus ärsyttää (mitä muutakaan mustavalkoinen ajattelu on), kun luullaan kilttiä, kunnollista, raitista tyttöä itsekkääksi baarih***aksi pelkästään koska on suomalainen!

itsellä sama edessä syksyllä kun asun muutaman kuukauden miehen kotimaassa hänen perheensä luona. Ovat tosi mukavia kaikki ja tullaan toimeen vaikka vanhempien kanssa ei yhteistä kieltä olekaan. Elekielellä sitten ja mies tulkkaa, yritän oppia lisää arabiaa ja ranskaa tässä. Ei siitä helppoa tule kun kaikki yksityisyys tavallaan puuttuu, marokkolaiset perheet on aika tiiviitä :P miehen kotona asuu myös kaikki veljet vaimoineen ja veljen lapsi eli monta perhettä tulee olemaan saman katon alla.