Luottamuspula - ollaan matkatöissä vaihtelevalla aktiivisuudella, välillä 2-3 kertaa viikkossa ja sitten taas kuukauden tauko, jos kotona asia otetaan puheeksi.
Aktiivisuus laskee - seksi vähenee, ja miehelle annetaan kyllä lohdutushalailua, jotta sen olisi helpompi olla. Vaikka totuudessa miehen pää halkeaa sillä, että halaillaan vaan.
Työasioista lakataan puhumasta - enään päivän tapahtumia ei kertaillakkaan kotona, hyvät hetket on jo töissä jaettu "jonkun" kanssa ja keskusteltu puhki puhelimessa, viimeistään kotimatkalla.
Säälivä / säälimätön olemus - voi kunpa "ystaväni" jaksaisit sen mitä edessä on asenne. Ei kuitenkaan anneta toiselle helpotusta, jos toinen ei sitä kehtaa enään pyytää. Miehestä on kyllä luettavissa että tarvetta olisi, mutta jokin työntää naista vaan syvemmälle sohvaan, ei sänkyyn.
Yhteisten suunnitelmien häviäminen - enään ei ole väliä vaikka ei lähdettäisikään viikonloppuna yhdessä mihinkään vaikka suunniteltiinkin. "Parempi aika odottaa edessä, kunhan vai kipristellään." Yleensä asioiden jotka johtavat yhteiseen hyvään, vaipuminen unholaan.
Olen mies ja tältä on omassa avioliitossani alkanut tuntumaan. En tiedä kauanko menee ennen kuin avioliitto levähtää, mutta levähtämässä ilmeisesti on. Sunnuntai-illat on pahimpia. Maanantaina vaimo pääsee töihinsä "vapauteen", missä saa olla omassa maailmassaan.
En ole nipottaja enkä ankea, mutta ilmeisesti minusta näkyy jo periksi antaneen pessimismi.
Kirjoitin koska tältä minusta tuntuu ja ihmettelen miten muilla on mennnyt. En tunne surua ja murhetta mutta ahdistaa kyllä jonkun verran.
Aktiivisuus laskee - seksi vähenee, ja miehelle annetaan kyllä lohdutushalailua, jotta sen olisi helpompi olla. Vaikka totuudessa miehen pää halkeaa sillä, että halaillaan vaan.
Työasioista lakataan puhumasta - enään päivän tapahtumia ei kertaillakkaan kotona, hyvät hetket on jo töissä jaettu "jonkun" kanssa ja keskusteltu puhki puhelimessa, viimeistään kotimatkalla.
Säälivä / säälimätön olemus - voi kunpa "ystaväni" jaksaisit sen mitä edessä on asenne. Ei kuitenkaan anneta toiselle helpotusta, jos toinen ei sitä kehtaa enään pyytää. Miehestä on kyllä luettavissa että tarvetta olisi, mutta jokin työntää naista vaan syvemmälle sohvaan, ei sänkyyn.
Yhteisten suunnitelmien häviäminen - enään ei ole väliä vaikka ei lähdettäisikään viikonloppuna yhdessä mihinkään vaikka suunniteltiinkin. "Parempi aika odottaa edessä, kunhan vai kipristellään." Yleensä asioiden jotka johtavat yhteiseen hyvään, vaipuminen unholaan.
Olen mies ja tältä on omassa avioliitossani alkanut tuntumaan. En tiedä kauanko menee ennen kuin avioliitto levähtää, mutta levähtämässä ilmeisesti on. Sunnuntai-illat on pahimpia. Maanantaina vaimo pääsee töihinsä "vapauteen", missä saa olla omassa maailmassaan.
En ole nipottaja enkä ankea, mutta ilmeisesti minusta näkyy jo periksi antaneen pessimismi.
Kirjoitin koska tältä minusta tuntuu ja ihmettelen miten muilla on mennnyt. En tunne surua ja murhetta mutta ahdistaa kyllä jonkun verran.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.