Olen elänyt erään miehen kanssa nyt puolivuotta, ja "tunteneet" olemme vähän kauemmin.
Kerron nyt koko stoorin vaikka joku mut siitä tunnnistaisikin.
Kaikki alkoi kun seurustelin vielä exän kanssa. Tapasin nykyiseni netissä, ja ihan kavereita oltiin. Silloiseni kuitenkin ilmaisi epäluottamuksensa tätä kaveruutta kohtaan melkopian, ja kielsi miespuolisten kaverieden kassa ajanvieton. En suostunut, sillä kyse on vaan kaveruudesta, mikäli niin sanon, en koskaan petä tai valehtele. Mutta koska mies ei luottanut minuun, eikä ilm osannut vielä rakastaakkaan, otin ja lähdin. Hommasin oman kämpän, ja pian sen jälkeen aloimme seurustelemaan nykyiseni kanssa. Meni hyvin pari kk kunnes mies kertoi muuttavansa samaan kaupunkiin kanssani, omaan asuntoonsa, joka oli jo ostettu. Hän pisti vanhan kämppänsä myyntiin ja tuli viikonlopuksi luokseni pieneen yksiööni, jossa oli sitten kaksi isoa collieta, ja me. Kummasti kuitenkin kämppää en koskaan nähnyt, uuteen kämppään ei päässyt muuttamaan mitä ihmeellisimpien syiden takia, kun aina oli rahat loppu. Vanhaa kämppää en koskaan nähnyt, oli aina jotain esteitä etten voinut mennä käymään..
Yhtäkkiä tuli kesäkuu, ja herra ilmoitteli osoitettani muutamille osoitteekseen, missä asuu..
Kaverit olivat koittaneet ravistaa minua hereille, mies huijaa minua. En uskonut, sillä mies oli ja on ihana kahdenkesken ollen.
Nyt kuitenkin ajoin hänet pois, eikä hän tunnu saavan kattoa päänsäpäälle. Alkaa tosiaan tuntua sille että tämä juttu on ollut huijausta..
En tahtoisi uskoa sitä, koska se tarkoittaisi että minua on huijattu, joka olisi nöyryyttävää, mutta pakko kai se on.
Olen laittamassa nyt lopullisesti poikki, mutta en tiedä mitä tästä tulee..
Mietinpä vaan, että jos kaveri olisi tässä tilanteessa ollut, olisin jo kumauttanut häntä typeryydestään.. miksen itse näe metsää puilta?
Kerron nyt koko stoorin vaikka joku mut siitä tunnnistaisikin.
Kaikki alkoi kun seurustelin vielä exän kanssa. Tapasin nykyiseni netissä, ja ihan kavereita oltiin. Silloiseni kuitenkin ilmaisi epäluottamuksensa tätä kaveruutta kohtaan melkopian, ja kielsi miespuolisten kaverieden kassa ajanvieton. En suostunut, sillä kyse on vaan kaveruudesta, mikäli niin sanon, en koskaan petä tai valehtele. Mutta koska mies ei luottanut minuun, eikä ilm osannut vielä rakastaakkaan, otin ja lähdin. Hommasin oman kämpän, ja pian sen jälkeen aloimme seurustelemaan nykyiseni kanssa. Meni hyvin pari kk kunnes mies kertoi muuttavansa samaan kaupunkiin kanssani, omaan asuntoonsa, joka oli jo ostettu. Hän pisti vanhan kämppänsä myyntiin ja tuli viikonlopuksi luokseni pieneen yksiööni, jossa oli sitten kaksi isoa collieta, ja me. Kummasti kuitenkin kämppää en koskaan nähnyt, uuteen kämppään ei päässyt muuttamaan mitä ihmeellisimpien syiden takia, kun aina oli rahat loppu. Vanhaa kämppää en koskaan nähnyt, oli aina jotain esteitä etten voinut mennä käymään..
Yhtäkkiä tuli kesäkuu, ja herra ilmoitteli osoitettani muutamille osoitteekseen, missä asuu..
Kaverit olivat koittaneet ravistaa minua hereille, mies huijaa minua. En uskonut, sillä mies oli ja on ihana kahdenkesken ollen.
Nyt kuitenkin ajoin hänet pois, eikä hän tunnu saavan kattoa päänsäpäälle. Alkaa tosiaan tuntua sille että tämä juttu on ollut huijausta..
En tahtoisi uskoa sitä, koska se tarkoittaisi että minua on huijattu, joka olisi nöyryyttävää, mutta pakko kai se on.
Olen laittamassa nyt lopullisesti poikki, mutta en tiedä mitä tästä tulee..
Mietinpä vaan, että jos kaveri olisi tässä tilanteessa ollut, olisin jo kumauttanut häntä typeryydestään.. miksen itse näe metsää puilta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huijaamista ei aina huomaa, tai halua huomata, etenkin jos huijari on vaikkapa mies, joka todellakin saattaa olla ihana kahden kesken.
Luotettavuutta arvioidessa kannattaa kuitenkin katsoa kyseisen henkilön toimintoja, ei niitä ihania vilkkusilmiä. Näytät tässä jo osittain onnistuneenkin.
Jälkiviisasta tietenkin sanoa, mutta entinen miehesi taisi olla oikeassa, kun ei halunnut sinun kaveeraavan tätä tyyppiä. Eri asia on tietysti ruveta määräilemään, ketä saa pitää ystävänään ja ketä ei.
Eli tämän tarinan perusteella, sinua on huijattu, niele vain se ja jatka eteenpäin viisaampana. Liika epäluuloisuuskaan ei tietenkään ole hyvästä, mutta kun kerran voi valita seuransa, niin miksi ei tekisi sitä vähän paremminkin.
Olen etenemässä asiassa eteenpäin. Ukkopa on vaan siinä niin kiero että käyttää eläirakkauttani hyväkseen ja keksii mitä kummallisimpia tekosyitä tullakseen käymään yms. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen etten jaksa enää rimpuilla vastaan.. Viikonloppuna heitän kamat pihalle ja suljen ovet.. liian raskasta, ei jaksa.. Onnea hälle elämässään, minä jatkan omaani.