Löytyy näitä miehistäkin mut miehet silti useammin ottaa itse asioista selvää eikä usko jokaista juttua mitä kuulee. Otetaan vaikka tää mikä mua itseäni koskettaa eli miks naiset muodostaa käsityksen jonkusta miehestä sen perusteella mitä joku kolmas osapuoli on tästä sanonu vaikkei se olis kyseisen ihmisen kanssa missään tekemisissä? Jos nainen kuulee jonkulta että mies on ihan idiootti tai pelle niin nainen alkaa suhtautumaan mieheen juuri sillä tavalla, kuulihan hän tämän "totuuden" kolmannelta osapuolelta. Sitten voi käydä niin että selän takana haukuttu mies huomaa naisen erikoisen suhtautumisen itseensä ja alkaa käyttäytyä kuin ei huomaisikaan naista josta nainen tietenkin vetää johtopäätöksen "kyllä ne jutut piti paikkaansa. Mies on pelle!"
Omaan tapaukseeni. Olin ammattikoulussa ihastunu yhteen naiseen. Samassa koulussa oli myös yksi päätään aukova pässi jolla oli jotain henkilökohtaisia ongelmia. Hän näki mussa jotain todella uhkaavaa tai ärsyttävää vaikka en käyttäytyny mitenkään erikoisesti. En kuulunu isoihin kaveriporukoihin... niihin joissa kaikki nuoret tuntee toisensa aina jotain kautta ja kaikki on olevinaan kaikkien kavereita.. olin niitä syrjäänvetäytyviä jotka liikku pienessä kaveriporukassa ja sen ulkopuolelta ei paljon muita tunnettu.
Koulun jälkeen sain selville että tällä miehellä oli ollu jokin ihmeellinen vimma levittää musta erilaisia juttuja. Kuulin niistä vasta ammattikoulun jälkeen koska en silloin liikkunu viikonloppuisin kaupungilla ryyppäämässä ja mulla tosiaan oli pieni kaveripiiri. Olin muutenkin rauhallinen luonne vaikka olinkin aika puhelias. Kouluvuosina ja ehkä sen jälkeenkin tämä mies liikkui välillä samassa porukassa sen naisen kanssa johon olin ihastunut.
Vasta ammattikoulun jälkeen ekan kerran kunnolla juteltiin tämän naisen kanssa koko ilta kun satuttiin samaan paikkaan. Oltiin molemmat humalassa ja nainen sanoikin illan lopussa suoraan "sä et oo ollenkaan sellanen mitä susta on sanottu".. olin ihan äimänä että häh kuka ny on sanonu ja mitä. Nainen kertoi tarkemmin, se yksi poika koulussa oli sanonu mua idiootiksi ja älyllisesti vajaaksi. Nainen oli kaikki vuodet eläny käsityksessä että olen vähän yksinkertainen. Siinä kohdassa mun kiinnostus tähän naiseen loppu kyllä kuin seinään. Olin useamman vuoden ollu ihastunu ja sitten selvis että nainen olikin idiootti laumasielu...
kun jälkeenpäin ajattelen niin tällä naisella taisi jotain peliä ollakin sen pässinpään kanssa sen perusteella mitä heitä koulussa näin. Ehkä en vaan halunnu myöntää näkemääni. Silloin vain jotenkin luulin tästä naisesta että hän olis samanlainen kuin minä eikä laumasielu.... naistahan en nähny montaa kertaa koulun ulkopuolella koska olin viihteellä niin harvoin joten enhän tiedä vaikka tällä naisella olis ollu jotain lähempääkin tuttavuutta sen miehen kanssa. Joten ei ihmekään jos mulla oli väärä kuva naisesta kun en nähny häntä vapaa-ajalla enkä myöskään humalassa. Tunnen itseni vieläkin hyväuskoiseksi hölmöksi.. vanha totuus jota en tajunnu: ei kannata ihastua pelkkään mielikuvaan ihmisestä. Totuus voi olla täysin päinvastainen.
Omaan tapaukseeni. Olin ammattikoulussa ihastunu yhteen naiseen. Samassa koulussa oli myös yksi päätään aukova pässi jolla oli jotain henkilökohtaisia ongelmia. Hän näki mussa jotain todella uhkaavaa tai ärsyttävää vaikka en käyttäytyny mitenkään erikoisesti. En kuulunu isoihin kaveriporukoihin... niihin joissa kaikki nuoret tuntee toisensa aina jotain kautta ja kaikki on olevinaan kaikkien kavereita.. olin niitä syrjäänvetäytyviä jotka liikku pienessä kaveriporukassa ja sen ulkopuolelta ei paljon muita tunnettu.
Koulun jälkeen sain selville että tällä miehellä oli ollu jokin ihmeellinen vimma levittää musta erilaisia juttuja. Kuulin niistä vasta ammattikoulun jälkeen koska en silloin liikkunu viikonloppuisin kaupungilla ryyppäämässä ja mulla tosiaan oli pieni kaveripiiri. Olin muutenkin rauhallinen luonne vaikka olinkin aika puhelias. Kouluvuosina ja ehkä sen jälkeenkin tämä mies liikkui välillä samassa porukassa sen naisen kanssa johon olin ihastunut.
Vasta ammattikoulun jälkeen ekan kerran kunnolla juteltiin tämän naisen kanssa koko ilta kun satuttiin samaan paikkaan. Oltiin molemmat humalassa ja nainen sanoikin illan lopussa suoraan "sä et oo ollenkaan sellanen mitä susta on sanottu".. olin ihan äimänä että häh kuka ny on sanonu ja mitä. Nainen kertoi tarkemmin, se yksi poika koulussa oli sanonu mua idiootiksi ja älyllisesti vajaaksi. Nainen oli kaikki vuodet eläny käsityksessä että olen vähän yksinkertainen. Siinä kohdassa mun kiinnostus tähän naiseen loppu kyllä kuin seinään. Olin useamman vuoden ollu ihastunu ja sitten selvis että nainen olikin idiootti laumasielu...
kun jälkeenpäin ajattelen niin tällä naisella taisi jotain peliä ollakin sen pässinpään kanssa sen perusteella mitä heitä koulussa näin. Ehkä en vaan halunnu myöntää näkemääni. Silloin vain jotenkin luulin tästä naisesta että hän olis samanlainen kuin minä eikä laumasielu.... naistahan en nähny montaa kertaa koulun ulkopuolella koska olin viihteellä niin harvoin joten enhän tiedä vaikka tällä naisella olis ollu jotain lähempääkin tuttavuutta sen miehen kanssa. Joten ei ihmekään jos mulla oli väärä kuva naisesta kun en nähny häntä vapaa-ajalla enkä myöskään humalassa. Tunnen itseni vieläkin hyväuskoiseksi hölmöksi.. vanha totuus jota en tajunnu: ei kannata ihastua pelkkään mielikuvaan ihmisestä. Totuus voi olla täysin päinvastainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinäkin näytät yleistävän yhden tapauksen valossa. Mihinkä katosi se taipumus ottaa asioista selvää?
Kyllä miesten suhtautuminen muuttuu naista kohtaan, kun he kuulevat jonkun torjutuksi tulleen ääliön huorittelevan tätä. Eivät oikeasti rupea "ottamaan selvää" asiasta.
Ja nainen on naiselle susi. Tämän koin lukiossa. Olin ja olen edelleenkin enemmän omissa oloissani viihtyvä, ja luokan "seurapiirinainen" alkoi levitellä minusta kyseenalaisia juttuja, jotka eivät siis ole tosia(en oikeastaan edes tiedä, mitä kaikkea paskaa hän on puhunut). Samaa oli tapahtunut kyseisen naikkosen kohdalla jo yläasteelta lähtien, liekkö ollut edelleenkin katkera, että ala-asteella tulin toimeen kaverina lähes kaikkien luokkani poikien kanssa, kun hän taas oli ihastunut vuorollaan yhteen ja toiseen. Ja yllättäen pojat siis viihtyivät (edelleenkin omalta puoleltani kavereina) kanssani. No, yläasteella hän sai siis jo toimensa aloitettua, ja lukiossa jatkoi toimintaansa oikein urakalla. Itse en keksi mitään muuta syytä tälle, kuin kateus jostain, en edes tiedä mistä. Selitystä en ole saanut, enkä varmasti saa, sillä aina tavatessamme yleisillä paikoilla tms. hän luimuaa jonnekin nurkan taa, tai painaa pään maahan, ja mutisee vain "moi", kun taas itse aina hänet kohdatessani katson tiukasti päin, ja tervehdin reippaasti, kuten kuuluukin. Joskus jopa yritän avata keskustelua, mutta tietäähän sen, ettei siitä mitään tule, kun toinen sananmukaisesti karkaa paikalta (tosin joskus olen jäänyt kiusallani juttelemaan ihan turhanpäiväisistäkin asioista, kun näen, että hän kärsii tilanteesta). Muiden kavereiden ja tuttujen kanssa olenkin tullut tulokseen, että tätä kyseistä naista hävettää, nolottaa ja kaduttaa tuo aikaisempi kohtelu, eikä hän itse pääse siitä yli, tästä johtuen siis pakoilu. Jos hän inhoaisi minua, uskon, että hän kulkisi nokka pystyssä, eikä edes noteeraisi minua, mutta tuo katse maassa kulkeminen osoittaa ainakin itselleni alistumista ja häpeää.
Omasta puolestani asia on kuitattu, hän on aikanaan oman hölmöytensä teoillaan jo näyttänyt, ja eiköhän ne hänen kaverinsa, jolle perättömyyksiä levitti, ala myös tajuta asian luonteen. Jos eivät, niin olkoon, ei heidän kanssaan enää tarvitse muutenkaan olla missään tekemisissä.
Sinä parinkympin ylittänyt nainen, S, jos tunnistit itsesi tästä, niin jospa tästedes voisit jopa katsoa silmiin tervehtiessäsi, ja ei minua tarvitse pelätä, joten ne nurkan taa katoamisetkin voit jo aikuisena ihmisenä unohtaa. Ala-asteella olimme kuitenkin vielä joten kuten kavereita...
Naisen poikaystävä oli sanonut että sinä olet jotenkin idiootti ja nainen oli uskonut sen. Onko se nyt loppujen lopuksi niin laumasieluisuutta tai muuten järjetöntä toimintaa? Kyllä sitä vaan (varsinkin nuorempana) uskoo jos joku läheinen jotain puhuu, sitä kun ei kaikkea aina jaksa tai osaa kyseenalaistaa. Vielä jos asia ei omaa elämää kosketa yhtään. Eihän sitä muuta ehtisi tekemäänkään kuin toisten sanomisia tarkistelemaan.
Kyllä mä sanon että sä olisit aika säpäleinä nopeasti jos sun tyttöystäväsi ei uskoisi mitään mitä sä sanot vaan kaikki pitäisi tarkistaa, vaikka nyt niin pahana pidätkin muiden sanaan uskomista.
Mun mielestä tässä sun tarinassa se pahis oli se huhuja levitellyt tyyppi, ei se nuori tyttö joka ne oli uskonut. Jos nainen olisi niitä asioita eteenpäin levitellyt tarkistamatta (tai oikeastaan muutenkaan) niin sulla olisi syytäkin olla vihainen. Nyt mielestäni ihan turhaan suutahdit ja petyit.
"Naisen poikaystävä oli sanonut että sinä olet jotenkin idiootti ja nainen oli uskonut sen. Onko se nyt loppujen lopuksi niin laumasieluisuutta tai muuten järjetöntä toimintaa?"
ei ollut naisen poikaystävä, nainen vaan liikkui sen pojan kanssa samassa porukassa. Se todellakin on laumasieluisuutta ja idioottimaisuuutta naiselta, että uskoo jotain mitä joku päätään aukova rääväsuu-pässinpää sanoo jonkusta pojasta joka on rauhallinen ja mukava. Eli turha kääntää tätä mua vastaan, ei onnistu.
No ihastus kuitenkin tai jotain sinnepäin. Sanoithan ettet tiennyt millainen suhde heillä oli.
Enkä yritä kääntää tätä sua vastaan, ennemminkin sitä paskanpuhujaa vastaan. Ja oikeastaan ethän sä voi olla varma että just se poika oli edes mitään puhunut, sä uskoit heti mitä se tyttö sulle sanoi!
Mun mielestä vaan olet liian ankara, kuulostaa lähinnä siltä että itsetuntosi sai kolauksen etkä voi pitää tytöstä koska hän on ajatellut sinun olevan vajaaälyinen. Kaikista ihmisistä puhutaan selän takana (paskaakin), se on vaan hyväksyttävä.