Parahin Tove Jansson totesi seuraavaa.
"Mies ei anna anteeksi, hän vain unohtaa. Nainen antaa kaiken anteeksi, muttei unohda koskaan"
Väittämän eri aiheisiin sopivien totuuksien käyrän mediaani lienee kuitenkin merkki siitä, että tuo väittämä (totuus?) pitää paikkansa.
"Mies ei anna anteeksi, hän vain unohtaa. Nainen antaa kaiken anteeksi, muttei unohda koskaan"
Väittämän eri aiheisiin sopivien totuuksien käyrän mediaani lienee kuitenkin merkki siitä, että tuo väittämä (totuus?) pitää paikkansa.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Muistuttaa niin koiraa ku arkeologia.
Ensiks haukutaan ja jos se ei auta sit aletaan kaiveleen menneitä.
Miehestä väittäisin kyllä että, mies unohtaa jotain asioita mut ne mitä ei unohda mies ei anna anteeksi koskaan.
Nainenkin antaa sillä hetkellä anteeksi mut myöhemmin asiat jos nousevat pinnalle aikaisempi anteeksi anto menettää merkityksensä. Nainen on oiva kapistus vääntään puukkoa jo kerralleen ommellussa haavassa.
jos ei anteeksi pyydetä, niin miten silloin voi anteeksi antaa?
Jotkut ihmiset häpeävät käyttää sanaa "anteeksi". Mikähän siinä on niin hävettävää?
Ei tämä juttu ole sidottu sukupuoleen.
tää pitää kyllä niin paikkaansa. Useimmiten kyllä kaivelen niitä vanhoja itsekseni jolloin maku hyväänkin suhteen tilanteeseen saattaa mennä kyseisen konfliktin takia uudemman kerran vaikka asia olisi jo selväksi puhuttu. Eli harvemmin nostan vanhoja asioita esille ellei siihen pätevää syytä toistuvalla saman kaltaisella käytöksellä anneta. Ja jos en siis mainitse,että asia edelleen vaivaa vaan muuten vain oon kiree ja kiukkunen niin siinäpä sitä on miehellä ihmettelemistä,että mitäköhän nyt tällä kertaa.. :P
Kuitenkin tuo "nainen antaa kaiken anteeksi mutta ei unohda" ei mun kohdalla pidä paikkaansa. En edes esitä antavani anteeksi jos en siihen kykene. Jos luulen kykeneväni ja myöhemmin huomaan erehtyneeni aion kyllä vilkaista tilannetta uudemman kerran,osaanko anteeksi annetun asian kanssa elää. En aio suhdetta jatkaa jos piinaan siinä sekä omaa että toisen mielenrauhaa samoilla vanhoilla asioilla.
Olispa jo dementia...
on anteeksiantamattomia asioita.. Mutta näin keskimäärin?
joillekin ne on pienempiä, joillekin suurempia asioita mitä ei anteeksi voi antaa.
Keskimäärin..annan anteeksi enkä unohda mutta pyrin asian hautaamaan mielestäni niin,että en vanhoja asioita vedä riitoihin tms mukaan. Mutta niinku aurinko tais todeta,että unohtaminen olis sama kuin se,että ei siitä olis mitään oppinutkaan.
Aina kaivellaan 3 vuoden takaiset risteilyt ja 2 vuoden takaiset känniavautumiset esiin...
Piruja!!!
Anteeksi antaa pyytämättäkin mut ilman anteeksi pyyntöö asiat jäävät roikkumaan ilmaan.
Anteeksi sana suomalaiselle on siinä mielessä hankala koska silloin viimeistään tunnustetaan et jotain on tehty väärin. Jotkut kokevat anteeksi pyynnön olevan heikkouden ja myöntymisen osoitusta, kaikki ihmiset eivät edes tykkää siitä et toinen pyytää anteeksi.
Suomalainen on niin saatanan jäärä välillä, anteeksi ei pyydetä oli vika sit kenenkä tahansa. Paskaakos se mun ongelma on jos toinen siitä herneen nokkaansa vetää?
Kaikki mokat muistetaan niin ekoista treffeistä hautajaisiin saakka jos tarve vaatii.
Naisten pitäs vaan tajuta yks juttu!
Me ollaan vaan miehiä ja miehet tekevät hölmöjä juttuja välillä ihan tahtomattaanki.
Muistella vanhoja "huonoja" asioita kun voisi miettiä kaikkee hyvää?
Niin ku sarvelle tos jo kirjoitin, me ollaan vaan miehiä ja tehään kaikkee hölmöö välillä ihan tahtomattaki.
Jos ei voi jättää taakseen, ei ole antanut anteeksi. Unohtaminen voi olla tietysti vaikeaa vaikka yritystä olisi. Unohtaminen on anteeksiantamista, asia ei enää haittaa. Tämä miehen mielipiteenä.
ihmisestä, joka kohtelee muita huonosti jatkuvasti. Pitääkö häntä vain ymmärtää vai laittaa seinä eteen hänen toiminnalleen?
..Viittaakohan Tove tuossa enemmänkin siihen että mies ei nyt vain pyydä anteeksi?
Ja nainen sanoo antavansa anteeksi, muttei tätä kuitenkaan tee?
Voi tuossa väitteessä olla jotain perää, koska kyl mun kokemuksen mukaan naisille on tärkeetä, että pyydetään anteeksi, tarkottaa sitä tahi sit ei, joten naiset sitten sanovat myös antavansa anteeksi, vaikkeivät sitä tarkoita.
Jotta sille olen taas Serpicon kanssa samoilla linjoilla, että mitään todellista anteeksiantoa ei tapahdu ilman unohdusta.
olette täysin vastakkaisia persoonia. Serpico on palstan herrasmies, joka ei loukkaa naisia tietoisesti eikä tiedostamattaan. Sinä taas et muuta teekään täällä palstalla, kuin halvennat naisia.
"koska kyl mun kokemuksen mukaan naisille on tärkeetä, että pyydetään anteeksi, tarkottaa sitä tahi sit ei"
Aika helposti miehestä huomaa koska sitä oikeesti tarkottaa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin miehen yritys päästä helpolla ohimennen tokaisemalla anteeks saatika tyyliin "anteeks nyt sitten,minähän se taas olen kaiken pahan alku ja juuri". Se marttyyriasenne sekä miehillä että naisilla on kaikista etovinta. Jos huomaan,että anteekspyyntö ei ole vilpitön en myöskään sitä noteeraa millään muotoa. Sillon asia on auki niin kauan kunnes toinen on oikeesti pahoillaan.
Ja miten asioita unohdetaan? Jos aatellaan vaikka että on puoliso pettäny ja sen kokee voivansa antaa anteeksi..niin kuinkas pirussa sellanen unohdetaan? Kyllä mä vaan vaistomaisesti itseäni alkaisin suojeleen toiselta moiselta kolhulta, sillon asiaa ei siis ole unohdettu.
Mitä meidän pesoonien erilaisuus tähän kuuluu?
miks en sano että "anteeksi". Ei se aiheuta kuitenkaan haluttua vaikutusta :).
Parempi vain antaa ajan kulua ja tehdä vain anteeksipyyntöä korvaavia eleitä, jotka nainen voi halutessaan tulkita anteeksipyynnöksi.
että väitit olevasi taas samoilla linjoilla Serpicon kanssa. Puheissa se samanmielisyys ei millään tavalla välity, joten koko kommenttisi on loukkaus palstan herrasmiestä kohtaan.
On epäreilua antaa anteeksi, jos ei siihen kykene. Kukaan ei pakota antamaan anteeksi, vaikka toinen pyytäiskin.
Molempien. Sekä anteeksipyynnön, että -annon kerjääminen on munkin mielestä vastenmielistä, koska ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla ja jokaisella menee oma aikansa, että on asiat käsitellyt ja ne ajat eivät välttämättä kohtaa. Jotta, pyytää sillo anteeksi, kun on itse siihen vastaukseen valmis, ja antaa sillo anteeksi kun on asian unohtanut. Mun mielestä niitei välttämättä tarvii aina edes ääneen sanoa.
Mullon vähä toisenlainen luulo. Muutamista asioista olemme Serpicon kanssa samanmielisiä, vaikkei kaikista ollakaan.
Ja sillon kun on samanmielisyyttä, ni sillon tajuu myös toisen kommentit ilmaisutavasta riippumatta.
Joo,siis ehdottomasti sitä anteeksi pyyntöä paljon tärkeämpiä on se kuinka asia käsitellään muuten. Tärkeintä on huomata,että toinen on pahoillaan eikä siihen aina pelkät anteeksi pyynnöt riitä. Mulle riittää se,että asiasta keskustellaan niin,että sitä ei vaan paineta villasella eikä siinä erikseen tarvi anteeksi antamista kerjätä. Käytös ja tapahtuman jälkeinen aika kuitenkin ratkaisee sen onko toinen tosissaan myös omasta mielestään tehnyt väärin eikä sama uudelleen enää toistu.
epäilen, että Serpico ei hyväksy naista loukkaavia ja alistavia kommenttejasi tällä palstalla. Sitähän sinä täällä palstalla alinomaa harjoitat, puhut mitä sylki suuhun tuo. Sivistyneet ihmiset ymmärtävät ajatella sanomisiaan etukäteen.
Mut se keskustelu on kauheen ahdistavaa ja kiusallista.. Eikö olis vaan parempi lakaista ne sinne maton alle?
ja linkkaa tähän naista halventavat kommenttini.
Kiitos.
" Jotta, pyytää sillo anteeksi, kun on itse siihen vastaukseen valmis, ja antaa sillo anteeksi kun on asian unohtanut."
Just näin. Anteeksi pyytäminen sitä tarkoittamatta on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, samoin kuin anteeksi antaminen. Tuosta unohtamisesta edelleen olen sitä mieltä,että se ei ole välttämätöntä kunhan asiaa ei enää nosta esille eikä sitä jää itsekseen hautomaan. Mutta joka tapauksessa asia pitää kyetä käsittelemään ensin itsekseen sitten yhdessä jotta se saadaan todella pois päiväjärjestyksestä.
"Mun mielestä niitei välttämättä tarvii aina edes ääneen sanoa."
Tästä mä olen samaa mieltä. Mä olen huono pyytämään anteeks, osoitan anteeksi pyyntöni muilla sanoin ja etenkin teoin paljon paremmin. Mulle myös tulee vaivaantunu olo jos joku anteeksi pyytää..etenkin silloin kun tuntuu,etten siihen vielä ole valmis ja tulee olo,että toinen painostaa ja olisi muka pakko antaa jo anteeksi.
Tuo on just se kaikista ikävin menettely mikä jättää sen ahdistuksen kun asioita ei ole selvitetty.
Yleensä noita asioita selvitellessä joissa pyydetään ja annetaan anteeksi se on kiusallista kummallekkin (ainakin omalla kohdalla) mutta se on vaan pakko, muuten niistä ei pääse yli eikä ympäri.
Myös mykkäkoulu on todella rasittavaa. Kuinka ihmeessä joku kuvittelee asioiden selviävän mykkäkoululla? Tai se,että jos tulee konfliktitilanne niin toinen katoaa ja palaa sitten kun kuvittelee toisen asian jo unohtaneen. Hah,ei onnistu!
noita keskusteluja mun mielestä tarvii vaan silloin kun kyseessä on vähän isompi juttu, ei jokaista pientä asiaa jaksa jäädä vatvomaan millään.
aikaani moukan puheenvuorojen keräilyyn. Oletko poistanut pahimmat?
tässäkö sä et tuhlaa sitä aikaa? Keskittyisit itseesi.
se on välittynyt kaikesta täällä kommentoimastasi.
Ja iso sydän.
...ihmiset eivät kykene anteeksiantoon?
Mä muistan vaikka minkälaisia asioita, jos alan niitä muistelemaan. Anteeksi annettuja asioita vaan ei tarvitse muistella. Muuttuuko anteeksi annettu asia anteeksi antamattomaksi, jos se palaa mieleen vaikka 10 vuoden kuluttua?
Sellanen ihminen joka ei pääse yli asioista ei kykene anteeksiantoon. Eli, voihan asiat muistaa, mut jos niistei sen kummemmin välitä, ni eiks sillo anteeksiannettu?
>Muuttuuko anteeksi annettu asia anteeksi antamattomaksi, jos se palaa mieleen vaikka 10 vuoden kuluttua?
Emmä usko, että sellasta ihmistä on edes olemassa, jolle ei aika ajoin huonot jutut palautuisi mieleen, mut ei mulla ainakaan ne huonot jutut kovin kauaa siel mielessä pysy. Niinku laulussa sanotaan: 'Suru saa tulla, mut se ei saa jäädä asumaan'. Noin yksinkertaistettuna.
Mut, jos 'jatkuvasti' kaivaa ja kaivaa sitä kohtaa missä on kohdeltu väärin, ni sillo mun mielestä ei ole edes halua siihen anteeksiantoon. Eikä yksinkertaisesti osaa tai huomaa antaa tilaa sille unohdukselle, joka sen puhtaan anteeksiannon mahdollistaisi.
..vähän pilkkua nusasin :P
Ei voi muuta sanoo. :)
kunhan kiusasin :)
monestikko se pitää sanoa,että pienempiään ei saa kiusata :P
Ei vaan, kyllähän mä sen arvasin ettet sä tosissas ole mutta monet tuolla asenteella kuitenkin on. Ja kun täällä niitä asioita saa just tuollaisen tyypin kanssa selvitellä niin siitä jonkin verran kokemusta ikävä kyllä on.
Minkälaisilla eleillä sä sitten osoitat sen,että oot pahoillas?
Pohjanmaalaiset miehet puutteessa.
Säälittävää.
Ps. Opetelkaa käytöstavat, ehkä naiset eivät silloin lähtisi muiden matkaan. Hehheh.
Katselen maata.. ja lähinnä selittelen "en mää ymmärtäny.." ,haukun itseäni jne.
Teot on niitä että suostun tekemään henkilön hyväksi asioita joista normaalisti saattaisin kieltäytyä.
huolehtia itsestään ja siitä miten antaa kohdella itseään henkisesti.
Miksi vaivaudut vastaamaan tuollaisille puskille, kun tiedät mitä siellä on vastassa ?
Karu.
Toimiiko toi? Miten naiset reagoi kun alat haukkumaan itseäs? odotatko sillä sellasta reaktiota,että toinen alkaa vähätteleen,että "no et sä nyt niin pahasti tehny..etkä sä mikään tyhmä ole..annetaan olla vaan,ei se nyt niin paha juttu ollu.."?
Mulle kaikista parhaiten toimii silmiin katsominen ja sen myöntäminen,että toimi väärin ja lupaaminen,että se ei toistu. Ennen kaikkea parasta on jos/kun se ei kans toistu eikä jää vaan lupailuks, se on paljon tärkeempää kuin mitkään puheet.
Tuo hyvittämistaktiikka pitäs opettaa kaikille..olis se kyllä mukavaa,että aina kun mies tekis jotain törppöä niin se tiskais kuukauden, kuurais lattioita loppu vuoden eikä kehtais motkottaa mun rahan kuluttamisesta :P Kjäh.
..päinvastoin. Se taitaa lähinnä ärsyttää
Tuo on lähinnä mun ominaispiirre josta yritän päästä eroon.
Mun pitäiski se lopettaa.
Unohtamisen ajattelen niin, että voi muistaa, vaan ei jää muistelemaan. Ei anteeksiantaminen ole helppoa. Siihen voi pyrkiä, mutta pystyykö on eri asia. Muistelu kuitenkin myrkyttää mielen. Mutta kun lopulta voi jättää asian taakseen ottamatta sitä enää puheeksi, on olo kevyt.
...on kiva välillä nusasta vaik ei ois niin puutteessakaan, ihan niinku naistakin.
säästät aikaa ja energiaa
Helpointa on vastata omasta näkökulmasta. Kun olen helposti kiivastuva luonne, niin yritän jatkuvasti hillitä itseäni. Pidättelen itseäni puuttumasta asioihin erityisesti jos ne eivät koske välittömästi minua. Minulla on tällainen henkilökohtainen haaste. Mutta raja kulkee jossakin. Rajan toisella puolella räjähtää.
Yritän toki ymmärtää. Ja ymmärrän senkin, että paha ruokkii pahaa, ilkeys ilkeyttä, vääryys vääryyttä. Kukaan ei voi jatkaa vilunkipeliä kärsimättä siitä itse joskus lopulta. Jokaisen omantunnon kysymys on ottaako kantaa, vastaako jollain tavalla ja miten. Kaikkea ei ole pakko sietää. Mutta tapoja on monia. Katselin eilen klassista filmiä Lannistumaton Luke. Siinä vankilakundi Luke tavallaan vastasi hyvällä pahaan. Hän ei väistänyt haasteita, ei madellut lattiamattona, vaan otti aktiivisesti ylpeänä turpiinsa. Omanarvontuntoa voi näyttää monella tavalla, positiivisellakin.
muistaminen ja muistelu on kaksi aivan eri asiaa. Jos virheisiin ja ongelmiin jää rypemään niin se on loputon suo, olen sen joskus huomannu ja siitä yrittäny ottaa opikseni. Mutta en siis voi väittää unohtaneeni vaikka asioita en mielessäni enää vatvokkaan.
Luke on siinä filmissä? Kuullostaa mielenkiintoiselta...
Newmanin Paul. Cool Hand Luke.
http://imdb.com/title/tt0061512/
Älä lue plot summarya ;)
varoituksesta! ;) Vai Paul Newman, laatunäyttelijä... Voisin todellakin katsoa välillä vanhempaa tuotantoa, uusissa filmeissä on tullut senverran pettymyksiä vastaan viimeaikoina.
Paitsi että Menetetty maa oli hieno, tykkäsin todella. Kiinnostus ei herpaantunut hetkeksikään teatterinpenkillä.
Mä oon kuullut tuon ennenkin. En osaa kommentoida miesten puolesta, mutta mä koen sen just noin että annan anteeksi mutten unohda. Unohdan ne toki aktiivisesta muistista ts. en jää märehtimään anteeksiannettuja asioita ikuisesti ja jos ollaan annettu anteeksi niin silloin asia on todellakin käsitelty eikä sitä jäädä enää jaarittelemaan, mutta en unohda niitä lopullisesti. Se ois vähän sama kuin ei oppis mitään kokemastaan.
onko passiivimuistiarkistosi kattava?
Kaiveletko sieltä sitten piikkejä miehen kyliluiden väliin?
Mutten kaivele sieltä piikkejä miehen kylkiluiden väliin. Miehet osaa sen taidon aika hyvin itsekin, usein pelkkä katse riittää ja mies tuntee piston jos on jotain tehnyt väärin...
jotka mies oli jo unohtanut... melkeen.
unohda.. sekoilin :P
Siirsin tuon passiivimuistitilaan :)
eihän se ole silloin unohdettu..
Ootan vielä ku tulee että "Sarvis kyl jatkuvasti keksii jatkokysymyksen ennenkuin on edes lukenut kunnolla vastauksia"
Ei asioita pysty unohtamaan väkisin. Aina ne jossain aivolokerossa on. Ne voi tietoisesti päättää jättää sinne pölyisiin arkistoihin, eikä ainakaan käyttää jo kerran sovittuja asioita aseina toista ihmistä vastaan, mutta aina niistä jonkinlainen muistijälki mieleen jää. Mitä tärkeämpi ja syvempään asia on koskettanut, sitä suurempi jälki.
Kun antaa anteeksi, tekee päätöksen siitä että ne asiat jää muistilokeroihin pölyttymään. Niitä ei enää vedetä esiin toista vastaan. Aina ei tietty pysty antamaan anteeks, ainakaan heti, eli ei asioita väkisinkään pölyttymään pysty työntämään ennenkuin on käsitellyt ne omassa mielessä niin, että ne on valmiiks paketoitu ja valmiina hyllytettäväks. Jotkut ihmiset ovat niin kaunaisia että jäävät ikuisesti paketoimaan eivätkä ymmärrä että mitä enemmän vaan paketoivat, mutteivat hyllytä sitä karmeampi sekasotku omassa mielessä on.
Äh, korteilla puhuminen on paljon kivempaa... :)
Tarkoitit sitä, että jos kaamea bluffisi onnistui, niin jätät surkean kätesi näyttämättä? :)
Nyt mä putosin ihan kärryiltä missä tässä mennään :) Tän takia mä oon surkea korttipeleissä...
En mä bluffaa, ei mulla oo tarpeeks hyvää pokerinaamaa siihen :)
Mäki annan joskus varmaan vaan näennäisesti anteeks, koska kyllähän ne asiat jää aina jonkin verran taustalle vaikuttamaan. En silti haluu jättää kellekään huonoo omatuntoo sillä, etten anteeksantoo ikinä suo. Ja jos joku juttu on kerran kuitattu, ei sitä saa myöhemmin tuoda esille.
“erehtyminen on inhimillistä, anteeksiantaminen jumalaista"...
..onko se automaattisesti anteeksiantamista jos ei itse anna anteeksi..
Onko se sulla vaan niinkö et mies pyytä sitä anteeksia ja sä kaivat sieltä vaan sen anteeksi-kopion ja sanot et "tossa"?
oho, en huomannu, etten itse asiassa aatellu tätä mitenkän miehelle suhteessa anteeksantamisena, ehkä enemmänki jolleki tutulle tai kaverille. jos oon tosissaan sitoutunu toiseen ihmiseen, mieheen tai vaikka sisaruksiin, pitää asia selvittää paremmin ja ainaki yrittää antaa anteeks ja hyväksyä tilanne.
Minä voin antaa anteeksi, koska se on omassa päätäntävallassani. Mutta en voi pakottaa itseäni unohtamaani. Anteeksiantokaan ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisin jotain tekoa. Mutta ilman anteeksiantoa pahat teot patoutuisivat sisälleni ja muuttuisin katkeraksi.
Olen hämmästynyt, ettei tämä toimikaan kaikilla ihmisillä samalla tavalla. Aina oppii uutta.
Mä en sano että "saat anteeksi".. max "joojoo"
Kierolla tavalla nautin siitä kun vastapuoli tietää tehneensä väärin ja kieriskelee huonossa omatunnossa.
Minä taatusti kerron antavani anteeksi. Ihmiset ovat muutenkin niin huonoja pyytämään anteeksi, että haluan rohkaista siihen tuomalla anteeksiantamisen julki.
Jos joku toimisi kanssani kuten sinä, se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun pyytäisin anteeksi. Olisiko se hyvä? Luuletko, että kieriskelisin huonossa omassatunnossa toista kertaa, vaikka olisin mitä syntiä tehnyt?
Että jos et kieriskelisi, niin mitäs mä sulla sitten teen?
Siksipä minulla ei olekaan kavereita, joka ei antaisi anteeksi pyytämiäni töppäyksiä. Niinhän minäkin heille annan pyydettäessä.
Rajatapaus olisi tuttu, joka ei koskaan itse myönnä olevansa väärässä, eikä näin ollen pyydä anteeksikaan. No silloihan minäkään en sen enempää anna kuin pyydäkään, vaikka mitä syntiä tekisin. Olisiko se sitten hyvä puolin ja toisin?
kaverit ja naiset ovat tässä asiassa aika eri asioita.
Mitä kavereihin tulee, niin tähän mennessä on aina annettu anteeksi.. Sen jälkeen sitten nauretaan koko tapaukselle ja sille että pyydeltiin anteeksi
Sinulla ei sitten vissiin ole naispuolisia kavereita?
Juttelen niiden kanssa, mutta en vietä aikaa..
Ja jos satun viettämään niin se on niin erilaista.
" Nainen antaa kaiken anteeksi, muttei unohda koskaan"
Annan helposti anteeksi ja unohdan myös helposti sen teon 'pahassa mielessä', mutta niinkuin muistan monia asioita elämässäni - vaikka mitkä vaatteet mulla oli päällä kun menin seitsemän vanhana ekalle luokalle kouluun - niin samaten voin muistaa tuonkin kyseisen asian ihan neutraalissa mielessä. Tai voin olla muistamattakin. Se kun riippuu niin monista asioista. Ei sitä aina pysty säätelemään, mitkä asiat muistaa tahtomattaan ja mitä asioita ei muista.
Pyrin silti olemaan kaivelematta vanhoja asioita riidan yhteydessä, koska vaikka itse muistankin ne asiat niin olen huomannut, et miehet ei välttämättä muista mitä ovat sanoneet jos aikaa on jo kulunut.
Niin eihän se estä teitä takomasta niitä muistoja väkisin sinne päänuppiin.
kyllä joskus joutunut muistuttamaan, mutta vain siksi koska koin itseni hiukan loukkaantuneeksi kun mulle se oli tärkeä asia ja olisin halunnut et se on sille miehellekin yhtä tärkeä.:) Mutta tuo ei ollut riitatilanne, vaan ihan normaali keskusteluhetki.
Nimenomaan riitojen yhteydessä ei kannata lähteä tolle linjalle, mut kyllä muuten voi puhua menneistäkin asioista ihan siinä missä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä.
Anteeksi sana on minulle "täysin tuntematon", en muistaakseni ole koskaan kuullut kenenkään minun lapsuuden kodissa käyttäneen mihinkään tarkoitukseen anteeksi sanaa. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on aina hoidettu tekojen/eleiden kautta. Tuon tavan olen oppinut, enkä muuta osaa.
Mikäli joku pettää luottamukseni, niin sitä en unohda koskaan, vaan varaudun siihen, että näin voi käydä jatkossakin mikäli olen varomaton.
Paljon oon antanut anteeksi, vaikka epäilemättä "elekieltä" ymmärtämätön voi pitää minua anteeksi antamattomana ihmisenä.
Lopputulos:
Väite ei pidä paikkaansa
Kun oppisi edes unohtamaan...
anteeksiantamisen edellytys on unohtaminen, tai unohtamisen edellytys anteeksianto. Itse en yleensä anna mitään anteeksi, tosin riippuu asiasta. Mielestäni on vähän ristiriitaista, että nainen antaa anteeksi muttei unohda. Sen uskon että nainen ei unohda, mutta ei hän silloin ole täysin antanut anteeksikaan.
Miehet lienevät ihan erilaisia näissä anteeksiantoasioissa. He eivät keskity niin "epäolennaisiin" seikkoihin kuin naiset. Voihan siinä olla perää, että mies vain unohtaa, eikä todellisuudessa ole antanut anteeksi. Miehet ovat kai jotenkin huolettomampia kuin naiset.
huolettomampiahan me :).. tai ei ainakaan tuoda niitä huolia niin hyvin ilmi kuin te.
"Sen uskon että nainen ei unohda, mutta ei hän silloin ole täysin antanut anteeksikaan."
Keskustelussa on käynyt ilmi, että naiset anteeksianto on usein pelkät sanat.. Ette te oikeesti annakkaan anteeksi. Me vaan luullaan että annoitte.
No naiset miettivät enemmän kuin miehet. Miehet elävät enemmän käytännössä :).
Itsellenie ei tule mieleen asiaa jota olisin pitkään aikaan antanut anteeksi. Esim. jos ihminen sanoo jotain loukkaavaa, niin tottakai hän tarkoittaa sitä: ei ihminen oikeastaan voi sanoa mitään (negatiivista) mitä ei tarkoittaisi. Ei vain kertakaikkiaan voi tulla suusta sellaisia sanoja joita ei ajattelisi, yksinkertaista. Eri asia jos tekisi jonkinlaisen virheen, riippuen virheestä.
Sen sijaan ihminen voi kyllä sanoa jotain posiviivista mitä ei tarkoita...
Onko joku sanonut sinua joskus pessimistiksi? :)
Minua on sanottu pessimistiksi. En kuitenkaan ole siitä loukkaantunut, koska ihmiset käsitteellistävät asiat niin eri tavoin. Heidän pessimisminsä on minulle realismia. Olen ennemminkin realisti kuin pessimisti, koska ajattelen asioita kuitenkin eri kantilta.
Liiallinen positiivisuus muuten ärsyttää. Ja nyt tarkoitan todellakin liiallista positiivisuutta, kun ei ymmärretä asioista tarpeeksi ja eletään pumpulipilvissä.
ettei kaikkea, mistä joku loukkaantuu, ole tarkoitettu loukkaavaksi? Kuten itsekin seuraavassa viestissäsi toteat, ihmiset käsittävät asioita eri tavoin.
Mistäs se muutos sitten lähtis?
ei valitettavasti voi muuttaa.
muutos lähde aina itsestä, muihin ei paljon voi vaikuttaa.
asiasta ja ihmisestä.
Ei anna anteeksi mutta unotaa, koska ei voi itsekään päästä eteenpäin jos jatkuvasti piehtaroi vanhoissa, eikä unohda. Samoin ajatellaan kahden ihmisen riita tilannetta, joka selvittelyissä paisuu ja paisuu, koska molemmat käivaa jopa vuosien takaisia asioita. Se ei ole oikein, eikä hyödyllistä kenenkään kannalta. Vanhat on unohdettava. Ei voi ajatella se sanoi silloin sillain ja tollain ja teki noin ja siksi mä olen sille vittumainen. Tarkoittaen lyhyesti: Ollaan tekemisissä, koska on pakko, eikä yhtään enempää mitä on pakko.
Antaa anteeksi, mutta ei unohda. Toihan on valheellinen tilanne. Ei voida antaa anteeksi ja silti muistella ja olla unohtamatta. Menee juuri yllä mainituiksi asioiksi, että jatkuvasti kaivellaan menneitä, uusia riitoja vanhojen kaveriksi. Sekään ei palvele ketään vaan päinvastoin. Ollaan tekemisissä ja tapellaan tuhoten toista ja itseään. Riippuvaisia riitelystä tai jostain? Annetaan anteeksi, koska kuuluu sanoa niin.
On olemassa myöskin seuraavanlainen tapa toimia: Antaa anteeksi ja unohtaa.
Mä kallistun kyllä enemmän tuohon: ei anna anteeksi, mutta unohtaa, kuin antaa anteeksi ja unohtaa. En tunnista itsessäni tuota: annan anteeksi, mutten unohda.
lyhyesti noi väittämät ei pidä paikkansa, eikä ne ole sukupuolisidonnaisia asioita vaan ihmisestä riippuvaisia asioita.
(apua) sitten olen, koska annan ajan myöstä anteeksi, enkä unohda...
Etsinkö sukupuolivaihdeleikkauksen numeron?
Riittääkö, että luon feminiimisen nikin ja laitan kuvaksi naapurin (täysi-ikäisen) neidin mirrin kuvan?
Mirri muuten on naapurin neidin kissan nimi ja toivotaan, että sadan kilometrin säteellä löytyy täysi-ikäinen neiti jolla kissa minkä nimi Mirri
Juu kyllä näi o
Siispä pitää vaan pyrkiä siihen tilaan ettei tee virheitä, ainakaa toista niitä... saman ihmisen kaa :p
tunsi naiset paremmin, kun oli itse nainen ja naisen kanssa eli.
On niitä miehiäkin jotka ei unohda koskaan. Ja sellaisia jotka kaivelevat menneitä, vaikka itsekin moisen hyvämuistisuuden ja perustellisuuden enempi naiselliseksi "hyveeksi" miellän. :)
En usko että miehillä ja naisilla on juurikaan eroa anteeksi antamisessa ja unohtamisessa. Miksi kaikki pitäisi antaa anteeksi? Ei sitä nyt ovimattona tarvitse alkaa olemaan. Kyllä minulta on palanut pinna pari kertaa elämässäni lopullisesti ja siitä hetkestä lähtien en ole ollut kyseisten henkilöiden kanssa missään tekemisissä. Eikä asia vaivaa minua sen enempää. Unohtaa voi ihan yhtälailla. En minä ainakaan ala vanhoilla jutuilla päätäni vaivaamaan. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Jos jonkun kanssa ei homma toimi ja tulee ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä niin ei muuta kuin nokka kohti uusia juttuja ja unohdetaan ne vanhat ikävät jutut.
En ole todellakaan niitä naisia jotka muistaa vuosienkin päästä miehen toilailut ja huomauttelisin sitten niistä. En itsekään kuuntelisi jatkuvaa vanhoista asioista narisemista mieheltäni.
kuten minäkin..ei sille vaan voi mitään, jos toisen on "pakottanut" pyytämään anteeksi, vaatinut sitä. Ei se ole anteeskipyytämistä pyyteettömästi..ja se jää kaivelemaan.
Asia vaikuttaa, mitä on tapahtunut tai sanottu. Hyvin loukkava asia ja henkilökohtainen, ei sitä voi unohtaa..siksi olisikin vihapäissään tarkoin harkittava, mitä sanoo. Mulla on montakin asiaa, joiden pohjalta voi päätellä toisen tuntoja.
ton Toven väitteen. Mua ei ole vielä koskaan loukattu niin pahasti, etten olisi pystynyt antamaan anteeksi. Selittelen usein itselleni jonkun ihmisen hyökkäävän/loukkaavan käytöksen tyyliin:"olin hänelle uhka siinä tilanteessa", "hän sai just fudut ja hermot olivat pinnassa "tms. Olen varmaan monesta ärsyttävänkin nynny tai kiltti, mutta itselle elämä on musta kuitenkin helpompaa näin. En ole myöskään pitkävihainen, vaan riidoissa unohdan nopeasti mistä oikeastaan riideltiin. Mutta TOTTA; jos mua on loukattu pahasti teoin tai sanoin asiat tai teot kyllä painuu yksityiskohtaisesti alitajuntaan ja aiheuttaa sen, että alan varoa kyseistä henkilöä. Tietynlainen "suojaus", jopa välttely kyseistä ihmistä kohtaan saattaa jatkua todella pitkään. Miehet taas musta unohtavat mitä järkympiä asioita, mutta kun niitä muistuttaa asiasta, niin heräävät: "ai niin se olikin, en anna kyllä ikinä anteeksi" Toi on just sitä miehen logiikkaa, käsittämätöntä:O
Joskus tuntuu et ihmiset ei tajua anteeksiantamista ja unohtamista. Mulle ne tarkoittaa lähinnä samaa asiaa. Jos antaa anteeksi, vaikka pettämisen, tai jotain muuta niin ei se asia/teko unohdu mut katkeruus sitä tekoa/asiaa kohtaan pitää unohtaa. Mun mielestä on turha edes sanoa, että antaa anteeksi jos ei kykene unohtamaan vihaa/katkeruutta anteeksiannettavaa asiaa kohtaan. Jos oikeasti antaa anteeksi niin se, oli se nyt sitten mikä hyvänsä asia, ei nouse jokaikisessä riidassa ja vastoinkäymisessä pöydälle.
Harvat ihmiset oikeasti osaa antaa anteeksi, se on vaan sanojen helinää.. Kyllä me ainakin exän kyettiin puhumaan vaikeistakin jutuista mitkä oli sovittu, juuri sen takia että se katkeruus oli unohdettu silloin anteeksipyynnön/antamisen hetkellä.